TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus


Nämä sivut on tehty Teknillisen Korkeakoulun Teletekniikan perusteet (S-38.118) -kurssin harjoitustyönä.
Näille sivuille on kerätty tietoa meriliikenteen hätäviestinnästä.

Tekijät:
Antti Hänninen (Sivujen suunnittelu)
Petri Mäenpää (Kuvat, sivujen suunnittelu)
Petteri Kuosmanen (Tiedon kokoaminen, sivujen suunnittelu)


1. Yleistä merenkulun hätä- ja turvallisuusjärjestelmistä

2. Vanha hätä- ja turvallisuusjärjestelmä

3. Uusi hätä- ja tulvallisuusjärjestelmä
3.1 Siirtyminen GMDSS-järjestelmään
3.2 GMDSS-järjestelmä ja sen osat
3.2.1 Digitaaliselektiivikutsu eli DSC
3.2.2 Meri-VHF-, MF- ja HF-radiopuhelimet
3.2.3 INMARSAT-satelliittipuhelinjärjestelmät
3.2.4 EPIRB-hätäpoiju
3.2.5 Tutkatransponderit
3.2.6 MSI
3.2.7 Kannettavat VHF-puhelimet

3.3 GMDSS-järjestelmän alueet

4. Aluksen radioaseman hoitajalta vaadittava pätevyystutkinto ja pätevyystodistus

5. Hätä- ja vaaratilanteiden puheliikenne

3.2.4 EPIRB-hätäpoiju

Hätäpoijun tarkoitus on lähettää hätämerkkiä, jonka avulla hätään joutunut alus voidaan paikantaa. Hätäpoijuja on kolmessa eri järjestelmässä toimivia versioita:
  • COSPAS/SARSAT- järjestelmän hätäpoijut
  • Inmarsat-E hätäpoijut
  • DSC-hätäpoijut aluksille, jotka toimivat VHF-taajuuksien peittoalueella eli A1 alueella
COSPAS/SARSAT-järjestelmän hätäpoijut voivat toimia joko taajuudella 406 MHz tai ilmailun hätätaajuudella 121,5 MHz. 406 MHz:n taajuudella toimivat hätäpoijut lähettävät lyhyitä datapurskeita, joihin voidaan koodata mm. aluksen meriradionumero sekä hädän laatu. 121,5 MHz:n taajuudella toimivat hätäpoijut ovat pääsääntöisesti huviveneiden sekä kalastusalusten käytössä. Useimmat näistä poijuista lähettävät vain uikuttavaa ääntä (ns. crymodulation). Joihinkin poijuihin voidaan tämän lisäksi koodata aluksen tunnus morsen aakkosilla.

COSPAS/SARSAT-järjestelmän satelliitit saavat selville hätäpoijun paikan doppler-ilmiön avulla. Eli kun satelliitti liikkuu ja poiju lähettää signaalia saadaan poijua lähestyttäessä korkeampi taajuus kuin poijusta loitonnuttaessa. Satelliitit pystyvät ilmaisemaan hätäpoijun paikan 121,5 MHz:n taajuudella noin 20 km x 20 km alueelle ja 406 MHz:n taajuudella noin 5 km x 5 km alueelle. Näin ollen lopullista paikannusta varten tarvitaan ilma-aluksissa tai laivoissa olevia suuntimalaitteita.

Edellinen: 3.2.3 INMARSAT-satelliittipuhelinjärjestelmät

Seuraava: 3.2.5 Tutkatransponderit

Tietoverkkolaboratorio on nyt osa Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitosta. Tällä sivulla oleva tieto voi olla vanhentunutta.

Kurssien ajantasainen tieto on MyCourses-palvelussa.

Tämä sivu on tehty oppilaiden harjoitustyönä. Tietoverkkolaboratorio ei vastaa sivun oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta tai ylläpidosta. Vakavissa tapauksissa yhteyshenkilöinä toimivat ja Webmaster.
Sivua on viimeksi päivitetty 21.11.1999 16:13.
URI: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s99/htyo/43/chapter324.shtml
[ TKK > Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto > Tietoverkkolaboratorio > Opetus ]