TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus


Nämä sivut on tehty Teknillisen Korkeakoulun Teletekniikan perusteet (S-38.118) -kurssin harjoitustyönä.
Näille sivuille on kerätty tietoa meriliikenteen hätäviestinnästä.

Tekijät:
Antti Hänninen (Sivujen suunnittelu)
Petri Mäenpää (Kuvat, sivujen suunnittelu)
Petteri Kuosmanen (Tiedon kokoaminen, sivujen suunnittelu)


1. Yleistä merenkulun hätä- ja turvallisuusjärjestelmistä

2. Vanha hätä- ja turvallisuusjärjestelmä

3. Uusi hätä- ja tulvallisuusjärjestelmä
3.1 Siirtyminen GMDSS-järjestelmään
3.2 GMDSS-järjestelmä ja sen osat
3.2.1 Digitaaliselektiivikutsu eli DSC
3.2.2 Meri-VHF-, MF- ja HF-radiopuhelimet
3.2.3 INMARSAT-satelliittipuhelinjärjestelmät
3.2.4 EPIRB-hätäpoiju
3.2.5 Tutkatransponderit
3.2.6 MSI
3.2.7 Kannettavat VHF-puhelimet

3.3 GMDSS-järjestelmän alueet

4. Aluksen radioaseman hoitajalta vaadittava pätevyystutkinto ja pätevyystodistus

5. Hätä- ja vaaratilanteiden puheliikenne

3.2.3 INMARSAT-satelliittipuhelinjärjestelmät

INMARSAT (International Maritime Satellite Organization) on noin 70 valtion perustama kaupallinen yhteenliittymä, joka tarjoaa maksullisia satelliitteihin perustuvia yhteyksiä merenkulun, ilmailun sekä myös maalla liikkujien tarpeisiin.

Inmarsat-satelliittipuhelinjärjestelmä koostuu kolmesta osasta:
  • avaruusosa
  • maa-osa
  • liikkuvat asemat.
Avaruusosaan kuuluu neljä geostationäärisille radoille päiväntasaajan yläpuolelle 36000 km:n korkeuteen sijoitettua satelliittia. Näillä radoilla olevat satelliitit pysyvät koko ajan maapalloon nähden samassa paikassa. Järjestelmän peittoalue ei ulotu koko maapallon pinnalle, vaan se peittää suurinpiirtein 70 astetta pohjoista leveyttä ja 70 astetta eteläistä leveyttä välisen alueen. Eli käytännössä peittoalueen ulkopuolelle jäävät Jäämeri ja Etelänapamanner.

Maaosaan kuuluvat maa-asemat (LES = Land Earth Stations), joiden kautta yhteydenotto satelliitteihin tapahtuu. Lisäksi järjestelmässä on valvonta-asema (NCC = Network Control Centre), jonka avulla valvotaan koko järjestelmän toimintaa.

Liikkuvan aseman Inmarsat-päätelaite voi olla joku seuraavista:
  • Inmarsat-A, joka mahdollistaa mm. automaattipuhelut, telafaxit, telex-yhteydet ja datasiirron
  • Inmarsat-B, joka on kehittyneempi versio A-järjestelmästä ja tulee korvaamaan A-järjestelmän laitteet
  • Inmarsat-C on halvin päätelaite, jonka kautta voidaan liikennöidä yksisuuntaista data-liikennettä
  • Inmarsat-M mahdollistaa automaattipuhelut, telefaxit ja datasiirron. Kooltaan M-järjestelmän laitteet ovat pienimpiä, eli noin salkun kokoisia päätelaitteita.
  • Inmarsat-E laitteet ovat Inmarsat-järjestelmän kautta toimivia hätäpoijuja (EPIRB). Poijuissa on sisäänrakennettu GPS-vastaanotin, eli laite pystyy lähettämään hätähälytyksessä myös paikkatiedon.

Edellinen: 3.2.2 Meri- VHF-, MF- ja HF-radiopuhelimet

Seuraava: 3.2.4 EPIRB-hätäpoiju

Tietoverkkolaboratorio on nyt osa Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitosta. Tällä sivulla oleva tieto voi olla vanhentunutta.

Kurssien ajantasainen tieto on MyCourses-palvelussa.

Tämä sivu on tehty oppilaiden harjoitustyönä. Tietoverkkolaboratorio ei vastaa sivun oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta tai ylläpidosta. Vakavissa tapauksissa yhteyshenkilöinä toimivat ja Webmaster.
Sivua on viimeksi päivitetty 21.11.1999 15:59.
URI: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s99/htyo/43/chapter323.shtml
[ TKK > Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto > Tietoverkkolaboratorio > Opetus ]