2. IN:n tausta

Ensimmäinen laitteistoarkkitehtuuri oli nimeltään Intelligent Network-1 (IN-1). Se kehitettiin toteuttamaan vain joitain yksittäisiä palveluja. Pian tämän jälkeen BellCore kehitti täysin palveluista riippumattoman laitteiston, nimeltään IN-2, jonka tarkoituksena oli luoda puitteet nopealle palvelujen lisäämiselle.[2]

Vuonna 1989 BellCore esitteli käsitteen AIN (Advanced Intelligent Network). Samoihin aikoihin kansainvälinen standardoimisjärjestö ITU-T alkoi rakentaa omaa IN standardiaan, joka pitkälti perustui BellCoren AIN käsitteeseen.

Myös Euroopan oma standardoimisjärjestö The European Telecommunications Standards Institute (ETSI) kehitteli omia IN standardejaan, joista IN arkkitehtuurissä käytettävä signalointiprotokolla CoreINAP on tärkein.

Tavoite standardoinnissa on kehittää IN laitteiston ja ohjelmiston rajapinnat siten, että laitteistot olisivat valmistajasta riippumattomia. Matkapuhelinkeskuksien IN:ään kehitetty CAMEL -standardi on ensimmäinen todistetusti tällainen standardi. Se on ETSIn kehittelemä, eikä ole ihan vielä lopullisesti valmis vaan kehitys jatkuu edelleen.

Tämän sivun sisällöstä vastaavat:

Erkka Suominen
Tero Toivanen
Erkki Turakainen