EU:n tasolla on
tähän mennessä julkaistu lukuisia telealaan liittyviä politiikka-aloitteita,
päätöksiä, julkilausumia sekä ns. vihreitä ja valkoisia kirjoja.
1983
Oikeustapaus Italia
vs. komissio, paremmin tunnettu ns. Telespeed-oikeustapauksena (Case
41/83, Italy vs. Commission).
1984
Neuvoston suositus telealan harmonisoimisesta, 84/550/EEC. Komission
tiedonanto televiestinnän toimintasuunnitelmasta, COM(84)277.
1986
Neuvoston päätös
tele- ja informaatioteknologia-alan standardeista, 87/95/EEC.
1987
Telekommunikaatiopalvelujen ja -välineitten yhteismarkkinoita käsittelevä
Vihreä kirja, COM(87)290.
1988
Neuvoston päätöslauselma telepalvelujen ja -laitteitten yhteismarkkinoiden
kehittämisestä, 88/C 257.
Komission raportti ehdotuksista
telekommunikaatiosektorin kilpailun avaamista varten, COM(88)484.
Oikeustapaus Ranska vs.
komissio (France vs. Commission, C-202/88).
1991
Komission esitys yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseksi telekommunikaatiosektorilla,
91/233/2/EEC.
1993 Komission
raportti telepalvelusektorin tilasta EU:ssa, COM(93)159.
Komission Valkoinen kirja Kasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä,
ns. Delorsin Valkoinen kirja (Bull. of the EC, supp. 6/93). Valkoinen
kirja on ensimmäinen merkittävä dokumentti nykyisellä informaatioyhteiskuntaulottuvuudella.
Samalla teleala on liitetty koko EU:n toiminnan kuumimpaan kärkeen
ja sitä koskeva politiikka on ollut esillä säännöllisesti korkeimmalla
poliittisella tasolla.
Eurooppa-neuvosto asetti
komission ehdotuksesta korkea-arvoisen ryhmän pohtimaan informaatioyhteiskunnan
luomisen edellytyksiä.
Neuvoston päätöslauselma
telesektorin tilasta ja kehitystarpeista, 93/C 213/01/EEC.
1994
Bangemannin ryhmän raportti.
Komission Eurooppa-neuvoston
valtuuttamana laatima toimintasuunnitelma informaatioyhteiskunnan
luomiseksi COM(94) 347.
Helmikuussa 1995 globaalia
informaatioyhteiskuntaa koskeva G-7 -maiden kokous Brysselissä.
Tapaamisen konkreettisena antina sovittiin yhdeksän pilottiprojektin
aloittamisesta, joiden on tarkoitus toimia myönteisesti tietoyhteiskunnan
kehittämisessä.
Komissio julkaisi Telekommunikaatiosektorin
infrastruktuurin ja kaapelitelevisioverkkojen vapauttamista kilpailulle
koskevan Vihreän kirjan ensimmäisen osan COM(94)440.
Neuvoston päätöslauselma,
94/C 379/EEC.
1995
Komissio julkaisi
Telekommunikaatiosektorin infrastruktuurin ja kaapelitelevisioverkkojen
vapauttamista kilpailulle koskevan Vihreän kirjan toisen osan COM(94)682.
G-7 -maiden informaatioyhteiskuntaa
käsitellyt kokous.
Komissio asetti informaatioyhteiskuntaa
pohtivan foorumin (Information Society Forum). Komissaari Bangemann
nimitti 129 jäsenisen ryhmän 13.7.1995. Jäsenten toimikausi on kolme
vuotta. Foorumin tehtävänä on tarjota puitteet informaatioyhteiskunnan
sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista käytävään keskusteluun.
Foorumi julkaisee vuosittain raportin informaatioyhteiskunnan edistymisestä.
Foorumin yhteyteen on perustettu kuusi erityistä työryhmää, jotka
pohtivat tiettyjä erityiskysymyksiä:
1. Vaikutus
talouteen ja työllisyyteen
2. Sosiaaliset
ja demokraattiset perusarvot virtuaaliyhteisössä
3. Vaikutus julkisten palvelujen asemalle
4. Opetus, oppiminen ja koulutus informaatioyhteiskunnassa
5. Kulttuurinäkökulma tulevaisuuden media
6. Kestävä kehitys, teknologia ja infrastruktuuri
1996
Ensimmäinen
Informaatioyhteiskuntafoorumin raportti.
Komission tiedonanto
universaalista palvelusta, COM(96)73.
Komission tiedonanto
universaalin palvelun kansallisista laskentaperiaatteista ja rahoituksesta,
COM(96)608. Komission tiedonanto "Eurooppa globaalin tietoyhteiskunnan
kynnyksellä; etenevä toimintasuunnitelma", jossa esitellään tulevaisuuden
lainsäädännöllisiä toimenpiteitä tietoyhteiskunnan toteuttamiseksi.
Komission Vihreä kirja
telealan numerointia koskevasta politiikasta, COM(96) 590.
Telealaa
sääntelevää keskeistä EU-lainsäädäntöä
Terminaalidirektiivi
(88/301/EEC)
Terminaalidirektiivi
liberalisoi jäsenmaiden päätelaitemarkkinat poistamalla kaikki erityis-
ja yksinoikeudet päätelaitteiden tuonnilta, markkinoinnilta, liittämiseltä
ja käyttöönotolta ja/tai ylläpidolta.
Palveludirektiivi
(90/388/EEC)
Direktiivin mukaan jäsenvaltiot
peruuttavat kaikki telepalvelujen tarjonnan erityis- ja yksinoikeudet
lukuunottamatta puhelintoimintaa. Direktiivi ei koskenut teleksiä,
matkaviestintää, kaukohakutoimintaa eikä satelliittipalveluja.
Täyden kilpailun direktiivi
(96/19/EC)
Täyden kilpailun direktiivi
on edellä mainittu ns. palveludirektiivi, jota on myöhemmin täydennetty
säännöllisesti, kun liberalisoimisessa on edistytty. Sitä on sittemmin
muutettu kaapelitelevisioverkoista (95/51/EC), matkaviestinnästä
ja henkilökohtaisesta viestinnästä (96/2/EC) ja ns. täydellisestä
kilpailusta (96/19/EC) annetuilla direktiiveillä.
Täyden kilpailun direktiivin
keskeiset kohdat ovat:
- 1.1.1998
lähtien kaikki yleiset telepalvelut ja -infrastruktuurit ovat vapaat
kilpailulle, mukaanlukien perinteiset äänipuhelinpalvelut;
- 1.7.1997 mennessä
jäsenmaiden on ilmoitettava komissiolle, miten ne aikovat rahoittaa
ns. universaalin palvelun;
- 1.7.1996 alkaen
vaihtoehtoiset verkot tulee vapauttaa kilpailulle. Tämä ei koske
perinteisiä äänipuhelinpalveluita;
- Heikosti kehittyneet verkot (Kreikka, Portugali, Espanja ja Irlanti)
saavat viiden vuoden siirtymäajan liberalisoimisen valmisteluun;
- Erityisen pienet verkot (Luxemburg) saavat samoin perustein korkeintaan
kahden vuoden siirtymäajan liberalisoimisen valmisteluun.
Alunperin vaihtoehtoiset
verkot (erillisverkot) piti liberalisoida jo vuoden 1996 alusta
lähtien, mutta komissio siirsi aikarajaa puolella vuodella, jotta
jäsenmaat ehtivät vastata direktiivin vaatimuksiin.
Direktiivi yhteenliittämisestä
(COM(96)121)
Alkuperäistä direktiiviehdotusta
COM(95) 379 muutettiin uudella ehdotuksella COM(96) 121. Neuvosto
saavutti yhteisen kannan ministeritapaamisessaan 21.3.1996. Direktiivi
annetaan artiklaan 100A perustuen. Käytössä on siis ns. yhteispäätösmenettely
(perustuu sopimuksen 189b artiklaan), jossa parlamentilla on merkittävää
lainsäädäntövaltaa. Jäsenvaltioiden on mukautettava lainsäädäntönsä
vastaamaan direktiivin vaatimuksia vuoden 1997 loppuun mennessä.
Matkapuhelindirektiivi
(96/2/EC)
Komissio on antanut matkaviestinnän
ja henkilökohtaisen viestinnän liberalisoivan direktiivin tammikuussa
1996 niin ikään artiklaan 90 perustuen. Direktiivi on avannut koko
matkapuhelinmarkkinat kilpailulle. Palvelujen tarjonta ja verkkojen
rakentaminen on siten vapautunut koko EU:ssa lukuunottamatta siirtymäaikoja
saaneita jäsenvaltioita.
Avoimen verkon tarjoaminen,
ONP-periaate
Avoimen verkon periaate
tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että jäsenmaiden kansallisten
operaattoreiden tulisi päästää kilpailevat operaattorit omaan verkkoonsa
tarjoamaan telepalveluja. ONP-periaate on luonteeltaan sääntelyinstrumentti,
jonka tarkoituksena on edistää kilpailua telepalvelujen tarjonnassa.
Periaate on ensi kerran kirjattu vuonna 1990 puitedirektiiviin (90/388/EEC),
jota on sittemmin säännöllisesti täydennetty. Direktiivissä määriteltiin
yleisten telepalvelujen tarjontaehdot ja kirjattiin pyrkimys telealan
sisämarkkinoiden luomiseen.
Seuraavaksi direktiiviä
täydennettiin vuonna 1992 ensin direktiivillä avoimen verkon tarjoamisen
soveltamisesta vuokrajohtoihin (92/44/EEC), sitten avoimen verkon
tarjoamisen soveltamisesta pakettikytkentäiseen datasiirtoon (92/382/EEC)
ja lopuksi avoimen verkon tarjoamisen soveltamisesta ISDN:ään (92/383/EEC).
Vuonna 1995 neuvosto
pääsi yksimielisyyteen avoimen verkon tarjoamisen soveltamisesta
puhelintoimintaan (95/62/EC). Uudella direktiiviehdotuksella (COM(96)419),
joka samalla korvaa direktiivin 95/62/EC, on tarkoitus määritellä
ONP-periaatteen soveltaminen äänipuhelimeen ja määritellä universaalipalvelu
kilpailulle vapaassa teletoimintaympäristössä.
Koko telealaa kattavan
toimilupajärjestelmän luomiseksi komissio on antanut ehdotuksensa
(COM(95)545).