Tieto- ja viestintätekniikoiden
kehitys on aiheuttanut suuria taloudellisia ja yhteiskunnallisia
muutoksia. Nykyään puhutaankin tietoyhteiskunnasta eli yhteiskunnasta,
jossa tieto ja sen siirtäminen näyttelevät suurta osaa. Merkittävä
osuus tietoyhteiskunnan sisällöstä tulee uusista palveluista, kuten
internetistä, sähköpostista, multimediasovelluksista sekä yhä enemmän
viihteestä. Teleala onkin ehkä maailman nopeimmin kasvava talouden
ala. Telepolitiikka käsittelee telealan kansallisia ja kansainvälisiä
linjauksia. Suomessa telemarkkinoita sääntelee telemarkkinalaki.
Televiestintäasioista vastaa Suomessa liikenneministeriö ja hallinnointia
hoitaa Telehallintokeskus.
Telepolitiikan
tavoitteena on kehittää ja edistää viestintäpalveluiden käyttöä
ja tehokkaita telemarkkinoita. Suomessa tähän pyritään muun muassa
ylläpitämällä elinkeinoelämälle suotuisaa ympäristöä lakien ja säädösten
puitteissa. Lisäksi Suomi osallistuu viestintäalan sekä kansalliseen
että kainsainväliseen yhteistyöhön. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna
telepolitiikka sisältää myös toiminnan tietoyhteiskuntatapolitiikan
tavoitteiden tukemiseksi. Julkinen sektori osallistuu elinkeinotoiminnan
edistämistä palveleviin hankkeisiin. Muihin maihin verrattuna Suomen
telepolitiikka on varsin liberaalia sekä kilpailua suosivaa. Suomen
hallitus tukee tiedonvälityksen moniarvoisuutta ja monimuotoisuutta.
Tämä on suomalaisen viestinnän peruslinja, jolla on saavutettu hyviä
tuloksia. Suomessa onkin kansakunnan kokoon nähden monipuolinen
ja laadukas joukkoviestintäjärjestelmä.
Suomi jakoi kolmannen
sukupolven matkaviestinluvat maaliskuussa 1999 ensimmäisenä maailmassa.
Monissa maissa toimilupia on huutokaupattu, mutta Suomessa luvat
olivat maksuttomia. Suomi on vastustanut huutokauppoja, koska ne
on nähty välillisen verotuksen muotona, joka hidastaa uusien teknologioiden
leviämistä. Suomen telepolitiikkaan ei ole kuulunut tukea viestintäpalveluita
julkisin varoin, niitä ei haluttu myöskään verottaa.
Sähköisten palvelujen
tarjonnan ja kysynnän lisääntyessä kiinnitetään tiedonsiirtonopeuksiin
entistä enemmän huomiota. Suomessa katsotaan, että julkisen vallan
tulee edistää nopeiden tiedonsiirtoyhteyksien leviämistä, koska
palveluiden käyttö on nopeilla yhteyksillä tehokkaampaa sekä käyttäjille
miellyttävämpää.
Ruotsin päätettyä
valtion osallistumisesta maan kattavan nopean tietoliikenneverkon
rakentamiseen, nousi kysymys yhteiskunnan roolista verkkojen tuotannossa
esille myös meillä. Valtiollisen teletoiminnan yksityistämisen jälkeen
ei kuitenkaan julkinen valta Suomessa ole ollut mukana tämänkaltaisten
palveluiden rakentamisessa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että julkisen
vallan mukana olon katsotaan vääristävän kilpailua jo vapautetuilla
markkinoilla. Suomen telepolitiikan lähtökohtana on poistaa esteitä
teknologian kehityksen ja eri tekniikoiden kilpailun tieltä. Tällöin
kaikkien teknologioiden käyttö tuleen tehdä mahdolliseksi julkisen
vallan ja lainsäädännön mitään niistä suosimatta tai rasittamatta.
Yhteistä suunnitellulle
telealan politiikalle niin kansallisilla tasoilla kuin yhteisönkin
tasolla on ollut pyrkimys vastata globaalin tietoyhteiskunnan asettamiin
haasteisiin ja kehittää globaalissa kilpailussa pärjäävä tietoyhteiskunta.
Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on nähty välttämättömäksi luoda
kilpailulle vapaat telemarkkinat, jossa julkisen vallan keskeisimmäksi
tehtäväksi on asetettu pelisääntöjen laatiminen ja kilpailusääntöjen
noudattamisen valvonta. EU:n tasolla tapahtunut telepolitiikan tavoitteiden
asettaminen on merkittävästi jouduttanut kansallisten markkinoiden
avautumista kilpailulle.