Valtion telepolitiikkaan
liittyy olennaisena osana myös lainsäädäntö. Lailla pyritään ohjaamaan
uusien teknologioiden käyttöä niin hyvässä kuin pahassakin. Poliisin
salakuunteluoikeudet ovat hyvä esimerkki tästä. Suomen Tasavallan
perustuslain
10§:ssa säädetään seuraavasti: "Kirjeen, puhelun
ja muun luottamauksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. --
Lailla voidaan säätää lisäksi vättämättömistä rajoituksista yksilön
tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotrauhaa vaarantavien rikosten
tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä
vapaudenmenetyksen aikana."
Yksityisyyden suojaan voidaan kuitenkin kajota rikosta
epäiltäessä. Kehittyvä tekniikka on tuonut mukanaan uusia apuvälineitä
myös poliisin käyttöön.
Telekuuntelulla
tarkoitetaan teleliittymään saapuvien tai siitä lähetettävien televiestien
salakuuntelua tai -tallentamista viestin sisällön selvittämiseksi.
Televalvonnalla tarkoitetaan taasen salassapidettävien tunnistetietojen
keräämistä näistä viesteistä tai teleliittymän sulkemista. Tekninen
tarkkailu on jaettavissa kolmeen eri osaan:
tekniseen kuunteluun, katseluun ja seurantaan.
Kuuntelussa on kyse esimerkiksi yksityisten
keskustelujen kuuntelemisesta tai tallentamisesta. Katselussa henkilön
olinpaikkaa seurataan toistuvasti kiikareilla tms. ja teknisessä
seurannassa kulkuneuvoa tai tavaran olinpaikkaa seurataan
radiolähettimellä tai vastaavalla menetelmällä.
Rikostutkinnassa voidaan turvautua telekuunteluun mikäli on syytä
epäillä esimerkiksi
sotaan yllyttämistä, maanpetosta, tappoa, huumausainerikosta, vapaudenriistoa
tai näiden yritystä. Televalvontaa voidaan käyttää epäiltäessä rikosta,
jonka vähimmäisrangaistus on 4 kk vankeutta, huumausainerikosta
tai ATK-järjestelmään kohdistunutta rikosta sekä näiden yritystä.
Tekninen tarkkailu voidaan sallia, mikäli tutkittavan rikosksen
enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta tai mikäli
kyseessä on huumausainerikos.
Luvan tekniseen
tarkkailuun antaa tutkintaa johtava poliisimies. Jos tarkkailu kestää
yli vuorokauden, luvasta päättää poliisipiirin päällikkö, poliisin
valtakunnallisen yksikön johtaja tai tullipiirin päällikkö. Päätös
on alistettava tuomioistuimen päätettäväksi, jos tarkkailu aiotaan
tehdä tilassa, jossa epäilty oleskelee tahi hänen ajoneuvossaan.
Telekuuntelusta ja -valvonnasta päättää aina tuomioistuin.
Tarkkailu ja valvonta
ovat kiellettyjä kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Ulkopuolella
ovat myöskin epäillyn keskustelut esimerkiksi lääkärin, oikeudenkäyntiavustajan
tai papin kanssa.
Kaikki pakkokeinoluvat
voidaan myöntää kerrallaan korkeintaan kuukauden ajaksi. Pakkokeinojen
käyttö täytyy lopettaa välittömästi, kun tutkinnan tarkoitus on
täyttynyt tai esitutkinta lopetetaan. Tarkkailun alaiselle henkilölle
on myös kerrottava pakkokeinojen käytöstä, kun asia on edennyt syyteharkintaan
tai esitutkinta on muuten loppunut.
Valvonnassa ja
tarkkailussa syntyneet erilaiset tallenteet, kuten videokasetit,
on tutkinnan loppumisen jälkeen tarkastettava ja toimitettava sisäasiainministeriöön.
Oikeuskansleri tekee vuosittain raportin pakkokeinojenkäytöstä poliisitutkinnassa.
Suomen Laki on
kokonaisuudessaan luettavissa kauppakaaren sivuilla www.kauppakaari.fi,
mutta palvelu on maksullinen korkeakoulun ulkopuolisista IP-osoitteista.