TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

[Etusivu] [Historia] [Palvelut ja Suomi] [Rakenne] [Tulevaisuus] [Työryhmä]

Historiaa

Puhelintoiminnan alkuaikoina keskusten hoitajien tarjoamat palvelut paransivat verkon käyttömahdollisuuksia. Eräs esimerkki manuaalisesti toteutetuista palveluista oli "soitonsiirto" luonnollisimmassa muodossaan: Keskuksen hoitaja, joka tiesi kutsutun tilaajan olevan käymässä naapurissa, osasi kytkeä puhelun suoran naapurin puhelimeen. Palveluja rajoitti tuohon aikaan keskuksen hoitajien levon tarve, minkä vuoksi puhelin ei ollut välttämättä yöllä käytettävissä.

Kun puhelinkeskuksissa siirryttiin releaikaan, manuaaliset palvelut saivat uuden roolin. Niiden avulla toteutettiin kehittyneempiä palveluja, kuten esimerkiksi konferenssipuhelut, numerotiedustelu ja herätyssoitto. Voidaan sanoa, että keskusten hoitajat huolehtivat lisäarvopalveluiden tarvitsemasta älykkyydestä puhelintoiminnan alkuajoista aina SPC-teknologian tuloon saakka. Sen myötä sellaiset palvelut kuin koputus ja soitonsiirrot tulivat mahdollisiksi (Kuva 1.).

Tällaisten lisäarvopalveluiden tarkoitus oli auttaa tilaajaa soittamaan onnistuneita puheluja. Niiden tarve on kasvanut yhä suuremmaksi, sillä palveluista hyötyvät sekä kuluttajat että puhelinoperaattorit. Kuluttaja saa haluamansa yhteyden ja puhelinoperaattorit lisää tuloja. Samat syyt ovat johtaneet vastaajien, ääniviestilaatikoiden ja kaukohakulaitteiden kehittymiseen.

SPC-keskusten määrän kasvaessa verkossa uusien palvelujen päivittämisestä kaikkiin keskuksiin on tullut taakka verkko-operaattoreille. Siksi ne ovatkin lähteneet etsimään keinoja keskittää lisäarvopalvelut tiettyihin verkon pisteisiin. Keskittämiseen tarvitaan tilaajatietokanta sekä tehokas signalointijärjestelmä liikenteenohjaustietoa varten. Sopivaksi signalointijärjestelmäksi on osoittautunut yhteiskanavasignalointi (SS7).

Kehitys

Kuva 1. Palveluiden toteutus.

Keskittämisessä käytetyssä tekniikassa erotetaan palvelulogiikka kytkinlogiikasta ja siirretään lisäarvopalvelujen ylläpitotehtävät erityisille älyverkkosolmuille (Kuva 1.). Tekniikasta käytetään nimitystä "älyverkko, intelligent networks, IN". Jako palveluihin sekä kytkemiseen ja siirtoon mahdollistaa uusien palvelujen nopeamman tuottamisen ja yksinkertaistaa uuden teknologian käyttöönottoa verkossa. Älyverkoista tulee alusta täysin uudentyyppisille taloudellisesti tuottaville palveluille: etä-äänestys, virtuaalinen yksityisverkko ja universaali henkilökohtainen telekommunikaatio, UPT.

Lähdeluettelo

  1. Understanding Telecommunications, Ericsson Telecom, Telia ja Studentlitteratur, Lund, 1997

Juha Sjöholm


viimeinen päivitys 12.11.1999
Teemu Halkosaari

Tietoverkkolaboratorio on nyt osa Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitosta. Tällä sivulla oleva tieto voi olla vanhentunutta.

Kurssien ajantasainen tieto on MyCourses-palvelussa.

Tämä sivu on tehty oppilaiden harjoitustyönä. Tietoverkkolaboratorio ei vastaa sivun oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta tai ylläpidosta. Vakavissa tapauksissa yhteyshenkilöinä toimivat ja Webmaster.
Sivua on viimeksi päivitetty 12.11.1999 11:00.
URI: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s99/htyo/50/historia.shtml
[ TKK > Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto > Tietoverkkolaboratorio > Opetus ]