Halloh, onko Töölö?

Teemu joutuu pulaan

On kuulas kevätaamu, ja linnut livertävät, kun Teemu herää opiskelija-asunnossa Runeberginkadulla. Iloinen lauluilta Pokkamontussa on venynyt pitkäksi, ja Teemu on jälleen eksynyt jonkun kauniin naisopiskelijan matkaan. Siihen Teemu on kuitenkin jo tottunut, sillä tytöt pyörivät komean teekkarimme ympärillä joskus häiriöksi asti. Välillä jopa niin, että kaikkein rumimpia täytyy potkia hieman sivummalle. Pään häiritsevästä jomotuksesta huolimatta Teemu hankkiutuu takaisin omaan kotiinsa ja päättää ensi töikseen soittaa telefonilla eräälle monista vakituisemmista tyttöystävistään, sairaanhoitajaopiskelija Naima Haluselle.

Bellin vuonna 1876 patentoima telefoni on Teemun uusimpia teknisiä hankintoja. Lennätin on teekkareiden keskuudessa jo auttamattomasti vanhanaikainen kapine. Sitähän on käytetty Suomessa iät ja ajat, jo vuodesta 1855 lähtien, jolloin ensimmäinen yhteys avattiin Helsingin ja Pietarin välille. Lisäksi Teemu vastustaa lennättimien käyttöä siksi, että lennätintoiminta on ryssän liiketoimintaa, kun taas puhelintoiminta on Suomen oman senaatin hallitsemaa. Valveutuneena teekkarina Teemu tietää, että on aina hyvä suosia suomalaista. Onhan sitä paitsi paljon mukavampaa puhua jonkun kanssa, kuin jatkuvasti naputella vaikeasti muistettavia morsen aakkosia lennättimeen.

Puhelimenomistajana Teemun ei tarvitse muuta kuin kahdesti puhelimen kampea kiertämällä antaa merkki puhelinkeskukselle, nostaa luuri ja odotella keskuksen vastausta. Keskukselle Teemu kertoo tavoittelevansa tilaajan nimen ja numeron. Yhteys muodostetaan laittamalla soittajan johtoon yhteydessä oleva letku vastaanottajan johtoon kiinnitettyyn läpeen. Keskuksen ilmoitettua yhteyden olevan muodostettu, tulee Teemun laittaa kuuloke takaisin haarukkaan ja antaa uusi signaali kampea kiertämällä. Tämä soitto menee jo perille puhelun vastaanottajalle asti. Tämän jälkeen riittääkin kun odottelee vastaajan heleää ääntä kuulokkeesta.

Sankarimme huonoksi onneksi hänen puhelinliittymänsä on telefonikeskuksessa kytketty juuri siihen keskuspöytään, jonka ääressä tänään päivystää neiti Keskus, Teemun toisen ystävättären Kaijan hyvä toveri. Keskuksessa käytetty multippelisysteemi kun toimii niin, että yksi puhelunvälittäjä vastaa vain tiettyjen asiakkaiden soittoihin, mutta voi kytkeä heidät puhumaan kenen tahansa keskukseen kytketyn vastaanottajan kanssa. Teemun rivakat kierrokset telefoonin kammesta saavat läpän tipahtamaan keskuksessa merkiksi yhteydenotosta. Neiti Keskus vastaa kutsuun tunnistaen heti Teemun äänen. Teemu pyytää: "Saisinko Neiti Haluselle, tilaaja numero 6969". Ei muuta kun Teemun johto kiinni Naiman holkkiin, ja yhteys on muodostunut.

Keskus ei oikeastaan saisi kuunnella puheluja, kuin varmistaakseen että vieläkö linjalla puhutaan. Mutta kun puhelun lopettamisesta keskukselle annettava merkkisoitto välillä pääsee asiakkailta unohtumaan, ovat tytöt oppineet höristelemään korviaan oikeissa paikoissa.

Telefoonifröökkynän mielenkiinto on herännyt. Teemun tunnustaessa lempeään Naimalle, neiti Keskus kuuntelee korvat punoittaen ja saa siis tietää, ettei Teemu olekaan uskollinen hänen tuntemalleen Kaija Kauppatieteilijälle. Teemu on nyt pahemmassa kuin pulassa, ja jää nähtäväksi kuinka neuvokas teekkarimme tilanteesta selviää.