Halloh, onko Töölö?

Teemu hoitaa hommat

Naiman kanssa puhuttuaan Teemu hyppää autuaan tietämättömänä kiusallisesta tilanteestaan uuteen Daimler-automobiiliinsa. Hän päättää lähteä näyttämään Helsingille, miten komeasti tekniikan ylioppilaat elävät, ja ajelee automobiililla ympäri Hietalahden toria.

Daimlerissaan Teemulla on uusi, ennen ainoastaan kumisaapikkaiden valmistukseen erikoistuneen Mokia-nimisen yrityksen automobiilitelefoni, Mobira Kaupunkimies. Menevänä miehenä Teemu Teekkari arvostaa liikkumavapauttaan yli kaiken, mutta on valmis tinkimään ajoalueen suuruudesta tavoitettavuutensa sekä sosiaalisen statuksen vuoksi. Edes kovin monella teekkarilla ei vielä ole tätä modernin teknologian uusinta ihmettä.

Itse Mobira on aivan tavallinen telefoni. Puhelinkone koostuu mikrofonista, joka on puhumista varten, kuulokkeesta, joka on kuulemista varten, induktorista eli merkinantogeneraattorista ja kellosta. Mikrofonin yhteydessä on paristo. Mikrofonissa on kalvo joka saa rasiassa olevat hiilirakeet liikkumaan puheen tahdissa. Hiilirakeiden liike, ja paristosta tuleva virta saavat värähtelyt muuttumaan sähköisiksi signaaleiksi, jotka välittyvät kojeeseen kiinnitettyä galvanoitua teräslankaa pitkin maailmalle. Kuuloke puolestaan muuttaa tulevan puhevirran takaisin ihmiskorvalle tajuttavaksi ääneksi. Induktorin, joka itse asiassa on käsikäyttöinen dynamo, kammesta käännettäessä lähtee merkinanto johdinta pitkin vastaanottajalle. Signaali saa kahdesta metallikuvusta ja pienestä vasarasta muodostuvan soittokellon pärisemään merkiksi tulevasta puhelusta Tällä saralla oli kieltämättä tapahtunut jo merkittävää kehitystä, eräissä vanhemmissa malleissa merkinanto tapahtui yksinkertaisesti huutamalla luuriin. Mokian insinöörit ovat kuitenkin päissään keksineet tehdä Mobiraan normaalia pidemmän, noin kymmenen metriä pitkän johdon. Näin Teemu voi ottaa telefonin mukaansa lyhyille automobiiliajeluille.

Äkkiä telefoni pirahtaa merkiksi siitä, että joku pyrkii tavoittamaan Teemua. Hän nostaa kuulokkeen ja vastaa asianmukaisesti: "Halloh! Kuka siellä?". Langan toisessa päässä on äkäinen Kaija Kauppatieteilijä. Kaija on saanut kuulla Keskuksen neidiltä, minkälaista filunkipeliä Teemu on hänen selkänsä takana pitänyt.

Koska puhelinteknologia ei Teemun onneksi ole vielä kovin kehittynyttä on kuuluvuus ajoittain varsin heikkoa. Puhelinjohdot ovat yksilankaisia, mikä aiheuttaa ylikuulumista. Varsinkin kun linjoilla vielä sattuu samaan aikaan puhumaan puolikuuro ja siksi kovin kovaääninen leskirouva Lundbergska. Kaija ja Teemu eivät oikein tahdo saada puhelujen ylikuulumisen takia selvää toistensa puheesta, eikä kuuluvuutta paranna ollenkaan se, että Teemulta on jälleen jäänyt mikrofonille virtaa syöttävä paristo lataamatta, hän kun mieluummin sijoittaa rahansa Pokkamontuun. Niinpä Kaijalle ei välity kovinkaan selkeää kuvaa Teemun puolusteluista. Mutta ei Kaija turhaan ole päässyt kauppatieteitä lukemaan: Hän laskeskelee nopeasti päässään, mikä on Teemun rahallinen arvo diskontattuna tähän päivään. Laskuissaan hän ottaa huomioon, että Teemusta, kuten muistakin teekkareista, tulee luultavasti jonkun suuren ja menestyvän yrityksen johtajia, mikä takaa myös heidän vaimoilleen mukavat oltavat. Kaijan ei siis tarvitsisikaan työskennellä tilitoimistossa jonkun koppavan diplomi-insinöörin alaisena! Kyllä siitä ilosta jo muutaman ylimääräisen tyttöystävänkin sietää.

Niinpä Teemu saa pitää kaikki tyttöystävänsä ja selviytyy tästäkin kiperästä tilanteesta kuin koira veräjästä. Hän suorastaan uhkuu itseluottamusta ja päättää lähteä illalla Polille bordellibileisiin katsastamaan vähäpukeisia fuksineitosia.