Etusivu
Kehitys
Soveltuvuus
Tekniikka
Ongelmat
Tekijät
|
Terveydenhuollossa etäkonsultaatiota on käytetty lähes yhtä kauan kuin puhelintakin. Ruotsissa
siirrettiin sydänsähkökäyrää puhelimen välityksellä jo vuosisadan alussa ja Suomessa ensimmäinen
teleradiologinen kokeilu tehtiin 1969, jolloin röntgenkuvia siirrettiin Yleisradion televisioverkossa
Helsingin ja Oulun välillä. Telelääketieteen kehityksen kärkimaita oli alussa Yhdysvallat
avaruusteknologian ansiosta. Kanadassa ja Australiassa on kehitetty 1950-luvulta lähtien ruohonjuuritasolla
telelääketieteen yhteyksiä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sairaanhoitolaitosten välillä.
Kanadassa Max House työryhmineen käytti laajalti eri tekniikoita tavallisesta puhelinneuvottelusta
EEG- ja EKG-käyrien siirtoon ja Australiassa käytössä olivat mm. radioyhteydet. Telelääketiede onkin saanut
alkunsa nimenomaan maista, joissa maantieteelliset etäisyydet ovat pitkiä ja joissa tekninen kehitys on
antanut mahdollisuuden etsiä uusia ratkaisuja etäisyyden aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi.
(Arto Ohinmaa, Jarmo Reponen ja työryhmä , FinOHTAn raportti 4, 1997)
Muutaman vuoden sisällä telelääketiede on kehittynyt voimakkaasti. Tämän on mahdollistanut nopea
tekninen kehitys nimenomaan telekommunikaation alalla. Yksi telelääketieteen kehityksen perusedellytyksistä
onkin nopeiden tietoverkkojen kehitys. Vaikka puhelinverkolla on useita etuja, kuten saatavuus,
maantieteellinen kattavuus ja valintaisuus sekä edullinen liittymä- ja käyttöhinta, niin yhä useammin
kehittyneemmät vaihtoehdot korvaavat suullisen yhteyden ja modeemien avulla tapahtuvan tiedonsiirron
puhelinverkkoja pitkin. Digitaalisiin järjestelmiin kuten ATM, ISDN ja TCP/IP perustuvat ratkaisut tuovat
työtehoa sairaaloiden väliseen tiedonsiirtoon sekä helpottavat ja nopeuttavat alalla työskentelevien ihmisten
toimintaa.
(Avoimen yliopiston "Johdatus telelääketieteeseen" -kurssin tutkielma. Helmikuu 1999)
Periaatteessa telelääketieteen kehityksellä ei ole rajoituksia. Esimerkiksi virtuaalitekniikka saattaa
olla avain telelääketieteen todelliseen vallankumoukseen. Tulevaisuudessa lääkäri voi kenties olla
kosketuksissa potilaaseen virtuaalikäsineiden välityksellä. Potilas on kytkettynä laitteeseen, joka
välittää sähköiseti tietoa potilaasta. Vastaanottavassa päässä taas lääkäri saa tuntuman potilaaseen
virtuaalikäsineiden aiheuttaman paineen avulla. Yhdessä robottitekniikan kanssa tällainen virtuaalinen
lääkintä sopisi esimerkiksi sotilaallisiin tarkoituksiin tai vastaaviin tilanteisiin, missä lääkärin on
mahdotonta päästä itse potilaan luokse. Tällaista tekniikkaa ei ole vielä käytössä missään päin maailmaa,
mutta prototyyppejä on jo kehitetty.
(www-julkaisu: future.newsday.com)
On kuitenkin tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa myös negatiivisesti telelääketieteen kehittymiseen.
Kun lääketiede yhä enenevässä määrin siirtyy digitaaliseen muotoon, esimerkiksi paperille kirjoitetut
lääketieteelliset dokumentit korvataan tietokoneelle tallennetuilla tietokannoilla, voi se vaarantaa
tietoturvan telelääketieteen parissa. Olisiko esimerkiksi mahdollista, että potilastietoja joutuu vääriin
käsiin silloin, kun niitä lähetetään tietoverkkoja pitkin sairaalasta toiseen. Telelääketieteen tietoturvaan
saattaa vaikuttaa esimerkiksi vuonna 1998 solmittu Wassenaar-sopimus, jonka Suomi yhdessä 33 muun maan
kanssa allekirjoitti. Sopimus asettaa yli 64 bitin salausalgoritmeja sisältävät massaohjelmistot vientivalvontaan.
Tämä saattaa hidastaa mm. sellaisten tiedonsiirto-ohjelmien kehittymistä, jotka lähettävät tietoa
internetissä voimakkaiden salausalgortimien suojaamina.
(APIMALL, APIMED International Oy, Helsinki, Finland 1998-99)
Tämän dokumentin valmistumishetkillä kyseinen Wassenaar-sopimus kuitenkin purettiin.
(Helsingin Sanomat viikolla 48)
On huomattava, että saavutettavien etujen lisäksi telelääketieteellä on myös haittapuolia. Telelääketiede
vaatii kalliita investointeja ja ammattitaitoa sitä käyttävältä henkilöstöltä. Ennenkuin joku menetelmä
voidaan ottaa käyttöön on henkilöstö koulutettava siten, että laitteiden käyttö sujuu turvallisesti.
Tämä luonnollisesti lisää uusien mentelmien käyttökustannuksia. On siis tarkkaan pohdittava saavutetaanko
uusien laitteiden käyttöönotolla riittävä hyöty kustannuksiin nähden, sillä kun menetelmä on kerran
otettu käyttöön, siitä ei enää päästä helpolla eroon.
(STT 3.12.1999)
|