TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

Telelääketieteen kehitys



Tekijät:   Seppo Fagerlund   Veli-Pekka Salo   Minna Bloigu



Etusivu

Kehitys

Soveltuvuus

Tekniikka

Ongelmat

Tekijät



    Terveydenhuollossa etäkonsultaatiota on käytetty lähes yhtä kauan kuin puhelintakin. Ruotsissa siirrettiin sydänsähkökäyrää puhelimen välityksellä jo vuosisadan alussa ja Suomessa ensimmäinen teleradiologinen kokeilu tehtiin 1969, jolloin röntgenkuvia siirrettiin Yleisradion televisioverkossa Helsingin ja Oulun välillä. Telelääketieteen kehityksen kärkimaita oli alussa Yhdysvallat avaruusteknologian ansiosta. Kanadassa ja Australiassa on kehitetty 1950-luvulta lähtien ruohonjuuritasolla telelääketieteen yhteyksiä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sairaanhoitolaitosten välillä. Kanadassa Max House työryhmineen käytti laajalti eri tekniikoita tavallisesta puhelinneuvottelusta EEG- ja EKG-käyrien siirtoon ja Australiassa käytössä olivat mm. radioyhteydet. Telelääketiede onkin saanut alkunsa nimenomaan maista, joissa maantieteelliset etäisyydet ovat pitkiä ja joissa tekninen kehitys on antanut mahdollisuuden etsiä uusia ratkaisuja etäisyyden aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi.
(Arto Ohinmaa, Jarmo Reponen ja työryhmä , FinOHTAn raportti 4, 1997)

    Muutaman vuoden sisällä telelääketiede on kehittynyt voimakkaasti. Tämän on mahdollistanut nopea tekninen kehitys nimenomaan telekommunikaation alalla. Yksi telelääketieteen kehityksen perusedellytyksistä onkin nopeiden tietoverkkojen kehitys. Vaikka puhelinverkolla on useita etuja, kuten saatavuus, maantieteellinen kattavuus ja valintaisuus sekä edullinen liittymä- ja käyttöhinta, niin yhä useammin kehittyneemmät vaihtoehdot korvaavat suullisen yhteyden ja modeemien avulla tapahtuvan tiedonsiirron puhelinverkkoja pitkin. Digitaalisiin järjestelmiin kuten ATM, ISDN ja TCP/IP perustuvat ratkaisut tuovat työtehoa sairaaloiden väliseen tiedonsiirtoon sekä helpottavat ja nopeuttavat alalla työskentelevien ihmisten toimintaa.
(Avoimen yliopiston "Johdatus telelääketieteeseen" -kurssin tutkielma. Helmikuu 1999)

    Periaatteessa telelääketieteen kehityksellä ei ole rajoituksia. Esimerkiksi virtuaalitekniikka saattaa olla avain telelääketieteen todelliseen vallankumoukseen. Tulevaisuudessa lääkäri voi kenties olla kosketuksissa potilaaseen virtuaalikäsineiden välityksellä. Potilas on kytkettynä laitteeseen, joka välittää sähköiseti tietoa potilaasta. Vastaanottavassa päässä taas lääkäri saa tuntuman potilaaseen virtuaalikäsineiden aiheuttaman paineen avulla. Yhdessä robottitekniikan kanssa tällainen virtuaalinen lääkintä sopisi esimerkiksi sotilaallisiin tarkoituksiin tai vastaaviin tilanteisiin, missä lääkärin on mahdotonta päästä itse potilaan luokse. Tällaista tekniikkaa ei ole vielä käytössä missään päin maailmaa, mutta prototyyppejä on jo kehitetty.
(www-julkaisu: future.newsday.com)

    On kuitenkin tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa myös negatiivisesti telelääketieteen kehittymiseen. Kun lääketiede yhä enenevässä määrin siirtyy digitaaliseen muotoon, esimerkiksi paperille kirjoitetut lääketieteelliset dokumentit korvataan tietokoneelle tallennetuilla tietokannoilla, voi se vaarantaa tietoturvan telelääketieteen parissa. Olisiko esimerkiksi mahdollista, että potilastietoja joutuu vääriin käsiin silloin, kun niitä lähetetään tietoverkkoja pitkin sairaalasta toiseen. Telelääketieteen tietoturvaan saattaa vaikuttaa esimerkiksi vuonna 1998 solmittu Wassenaar-sopimus, jonka Suomi yhdessä 33 muun maan kanssa allekirjoitti. Sopimus asettaa yli 64 bitin salausalgoritmeja sisältävät massaohjelmistot vientivalvontaan. Tämä saattaa hidastaa mm. sellaisten tiedonsiirto-ohjelmien kehittymistä, jotka lähettävät tietoa internetissä voimakkaiden salausalgortimien suojaamina.
(APIMALL, APIMED International Oy, Helsinki, Finland 1998-99)

Tämän dokumentin valmistumishetkillä kyseinen Wassenaar-sopimus kuitenkin purettiin.
(Helsingin Sanomat viikolla 48)

    On huomattava, että saavutettavien etujen lisäksi telelääketieteellä on myös haittapuolia. Telelääketiede vaatii kalliita investointeja ja ammattitaitoa sitä käyttävältä henkilöstöltä. Ennenkuin joku menetelmä voidaan ottaa käyttöön on henkilöstö koulutettava siten, että laitteiden käyttö sujuu turvallisesti. Tämä luonnollisesti lisää uusien mentelmien käyttökustannuksia. On siis tarkkaan pohdittava saavutetaanko uusien laitteiden käyttöönotolla riittävä hyöty kustannuksiin nähden, sillä kun menetelmä on kerran otettu käyttöön, siitä ei enää päästä helpolla eroon. (STT 3.12.1999)

Tämä sivu on tehty Teletekniikan perusteet -kurssin harjoitustyönä.
Sivua on viimeksi päivitetty 08.12.2000 19:22
URL: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s00/tyot/66/kehitys.shtml