Tietoturva Internetissä

Aloitussivu

• Internetin historia
  • Historia, sivu2
• Turvallisuus
• Palomuurit
• Kryptografia
• Tulevaisuuden näkymät
• Tietoturva aiheisia ohjelmia
• Yhteenveto
• Linkit

Alunperin ARPANETin pääkäyttömuodoksi ajateltiin mahdollisuutta supertietokoneiden etäkäyttöön, sillä 70-luvun alussa tietokoneiden käyttö oli mahdollista vain harvoille. Näin tiedemiehet ja tutkijat pystyivät jakamaan tietokoneita muiden käyttöön, silloin kun he eivät niitä itse käyttäneet. Jo toisena olemassaolovuotenaan havaittiin, että sähköposti ja erilaiset keskustelujärjestelmät olivat paljon suositumpia verkon käyttömuotoja. Ihmiset hakivat kontakteja toisiinsa eivätkä koneisiin ja vaihtoivat muistiinpanojaan "talon sisäisesti". (Sähköpostin liitti ARPANETiin Ray Tomlinson 1972. Hän työskenteli BBN-nimisessä Massachusettsilaisessa yrityksessä.) Tämän jälkeen he rupesivat käyttämään verkkoa levittääkseen ns. späm-viestejä. Yksi ensimmäisistä ja suurimmista sähköpostilistoista oli scifi-kulttuuriin keskittynyt "SF-LOVERS" (Science Fiction-Lovers). Lista kärsi ajoittaisista vaikeuksista, koska sillä ei ollut mitään tekemistä "vakavan" työnteon kanssa. Monet suurten koneiden ylläpitäjät (admistrators) estivät listan levittämisen, mutta se ei kuitenkaan lopettanut tämän postituslistan olemassaoloa.

ARPANETin alkuperäinen kommunikaatiostandardi oli nimeltään NCP (Network Control Protocol). Kun aikaa kuitenkin kului, ja tekniikka kehittyi, alkoi NCP käydä vanhanaikaiseksi, ja sen tilalle tuli kehittyneempi standardi, joka tunnetaan nimellä TCP/IP (Transmission Control Protocol/Internet Protocol). TCP hajoittaa viestin pieniksi paketeiksi, ja lähettää ne matkaan, ja sitten taas päämäärässään kokoaa viestin taas kasaan. IP puolestaan pitää huolta siitä, että paketit pääsevät oikeisiin osoitteisiin.

Jo vuonna 1977 TCP/IP protokollaa käytettiin muiden verkkojen yhdistämiseen ARPANETiin. ARPANET itse pysyi tiukasti kontrolloituna osana koko verkkoa vuoteen 1983 asti, jolloin armeija eroitti omat solmunsa julkisesta verkosta ja nimesi itsensä MILNETiksi. ARPANET-verkko levisi puolestaan siviilisektorilla voimakkaasti osittain siksi, että perusteknologia halpeni koko ajan. Armeijan etääntyminen verkosta helpotti myös Yhdysvaltain ulkopuolisten solmukoneiden liittämistä verkkoon.

ARPANET virallisesti vanhentui vuonna 1989. Siitä tuli oman suosionsa onnellinen uhri. Tämän jälkeen sitä alettiin kutsua yleisesti Internetiksi. Käyttäjät eivät tätä huomanneet jokapäiväisessä käytössään mitenkään. Verkko jatkoi toimintaansa sekä kehittymistään koko ajan.

90-luvun alussa verkko oli suurimmassa suosiossa tiedemiesten keskuudessa, mutta viime vuosina verkko on kuitenkin kasvanut räjähdysmäisesti tavallisten ihmisten parissa ja solmukoneiden määrä on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Internet on myös kokenut voimakkaan kaupallistumisen aallon, mutta osa vanhasta anarkistisuudesta ja epäkaupallisesta perusluonteesta on kyetty säilyttämään. Tulevaisuudessa Internet tulee kehittymään luultavasti yhä enemmän taloudellisten intressien pohjalta.

Miksi internet sitten jatkaa vielä laajenemistaan? Yksi suurimmista syistä on vapaus. Ei ole olemassa semmoista yhtiötä kuin Internet, jonka johtajat määrittelisivät, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Ainoat rajoitteet ovat teknisiä, eivätkä sosiaalisia tai poliittisia. Toinen syy on se, että "surffaus" internetissä sinällään on halpaa. Ei ole olemassa erityisiä hintoja kaukoyhteyksille, kun otat yhteyden esimerkiksi toiselle puolelle maapalloa. Eikä internet veloita siitä, kuinka kauan olet verkossa.