TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus
|
Sukellusveneistä puhuttaessa huomionarvoinen seikka on myös huippuunsa viritetty
kaikuluotaintekniikka. Oikeastaan kaikuluotaimet voidaan jakaa toimintaperiaatteensa
mukaan kahteen kategoriaan: aktiivisiin ja passiivisiin. Aktiiviset luotaimet
paikantavat kohteen lähettämällä äänipulssin, jonka heijastuessa kohteesta voidaan
sen etäisyys ja suunta tarkasti päätellä. Kuitenkaan tämän metodin maksimaalinen
käyttöetäisyys on rajoitettu muutamiin kilometreihin ja se voidaan havaita
huomattavasti pidemmältä.
Vastaavasti passiivinen kaikuluotain on käytännössä vain vastaanotin, jolla pyritään havaitsemaan laivojen tai muiden sukellusveneiden aiheuttamia akustisia impulsseja. Sukellusveneet on varustettu pitkillä perässä vedettävillä johdinantenneilla. Vastaanottettuja signaaleja muokataan huipputeknisin suodattimin, jolloin voidaan tunnistaa sukellusveneet niiden jättämien "äänisormenjälkien" perusteella. Sukellusveneen potkurit, voimanlähde (esim. dieselmoottori tai ydinreaktori) ovat kaikki yksilöitä, vaikka kyse olisikin täsmälleen samasta sukellusvenetyypistä. Kuitenkin passiivisella kaikuluotaimella on myös omat rajoituksensa: sillä ei voida määrittää kohteen tarkkaa etäisyyttä tai nopeutta, ainoastaan mistä suunnasta ääni tulee. Havaintoja voidaan saada jopa useiden kymmenien kilometrien päässä olevista kohteista. Ilmiö on hyvin verrattavissa kuuntelemiseen pimeässä kaikuvassa huoneessa. Vesi johtaa hyvin äänisignaaleja ja niiden eteneminen riippuu hyvin paljon myös meriveden lämpötilaeroista. Meressä on vaihtelevalla korkeudella, usein n. 200 metrin kohdalla, selvästi havaittava ylemmän lämpimän ja alemman kylmemmän veden rajapinta. Tämä on monessa suhteessa tärkeä sukelluveneiden viestinnän kannalta. Ensinnäkin em. mainitut akustiset signaalit kulkevat hyvin tämän kerroksen ja pinnan välissä, jolloin varsinkin pintalusten aiheuttamat herätteet havaitaan. Kerros toimii myös tehokkaasti radioaaltojen vaimentajana, jolloin loivassa kulmassa tulevat radioaallot eivät pääse lainkaan kerroksen alapuolelle. Mikäli sukellusvene haluaa pysytellä piilossa, on sitä kerroksen alta huomattavasti vaikeampaa löytää. Toisaalta myöskin sen omat kommunikaatiokeinot ovat rajoitetut, lähestulkoon ainoa vaihtoehto on käyttää poijua (aiheesta lisää "Viestintäpoijut" -osuudessa). |
Tietoverkkolaboratorio on nyt osa Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitosta. Tällä sivulla oleva tieto voi olla vanhentunutta.
Kurssien ajantasainen tieto on MyCourses-palvelussa.
|
Tämä sivu on tehty oppilaiden harjoitustyönä. Tietoverkkolaboratorio ei
vastaa sivun oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta tai ylläpidosta.
Vakavissa tapauksissa yhteyshenkilöinä toimivat ja
Webmaster.
Sivua on viimeksi päivitetty 30.11.1998 12:06. URI: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s98/htyo/50/sonar.shtml [ TKK > Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto > Tietoverkkolaboratorio > Opetus ] |