TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

Miten tulevaisuudessa?

Orwell näki onnistuneesti miten sota on yhteiskuntaa eteenpäin vievä voima. Vetäessään osan kansasta kurjuuteen ja kärsimykseen, avainasemissa olevat henkilöt pääsevät nauttimaan erikoisoikeuksista. Tilanne, jossa sotaa voisi jatkuvasti ylläpitää, olisi johtoportaan kannalta täydellinen. On kuitenkin olemassa vaara, että ihmiset huomaavat ja ymmärtävät tämän, mikä aiheuttaa kapinan ja vallanmenetyksen uhan. Vuonna 1984 kirjan yhteiskunnassa, tämä on ratkaistu valtion sisäisellä väkivallalla. Mekään emme kuitenkaan ole kaukana sodan valta-asemasta, sillä sotateollisuudella on tänä päivänäkin vahva asema yhteiskunnassamme. Sotia ei enää käydä hyvinvointivaltioiden välillä, vaan tietyillä kriisialueilla. Ihmisoikeusjärjestöt huutavat sotien mielettömyyttä samalla, kun valtioiden päämiehet käyvät mainostamassa (sota)teollisuuttaan sotaa käyvissä maissa. Tämä on luonnollisesti erittäin lyhytnäköistä, josta esimerkkinä voimme pitää Persianlahden sotaa vuonna -91. Oman valtion (sota)teollisuuden ruokkiminen ja oman puolueen aseman säilyttäminen menevät kuitenkin eettisten arvojen ohi.

Valvontaa...

Nyky-yhteiskunnassa ei myöskään valvota samalla tavalla kuin mitä Orwell kuvaili romaanissaan. Liikkuminen on vapaata ja omat mielipiteet ovat jokaisen oikeus, elleivät jopa velvollisuus. Meistä on jokaisesta kuitenkin olemassa erillaisia rekistereitä, joihin vain rajoitetulla ihmisjoukolla on oikeus päästä käsiksi. Näiden henkilötietojen joutuessa vääriin käsiin, voisimme nopeasti päätyä jonkin "Puolueen" tarkkailuun. Missä liikummekin olemme jatkuvan tarkkailun alaisina. Siirtyminen romaanin kuvaamaan maailmaan ei ole täydellinen mahdottomuus, vaikka siltä saattaisi nyt tuntua. Tarvitaan vain muutama huolimattomasti säädetty laki, sopivat henkilöt oikeassa paikassa, ja sännöllinen seuranta olisi nykypäivää. Kännykät, kamerat kaduilla ja kaupoissa, magneettikortit ja -avaimet kaikki mahdollistavat meidän liikkumisemme ja tekojemme seurannan. Onneksi tämän hetkinen taipumus ei ole tähän suuntaan. Ihmisiä pyritään ohjaamaan pikemminkin ajatusten ja mielipiteiden, eikä liikkeiden perusteella.

...ja manipulaatiota?

Televisio, pauhaa lähes joka kodissa eikä sen tarjontaa pystytä rajoittamaan. Jokainen voi vapaasti siepata taivaskanavia ja näin seurata mitä erikoisempia lähetyksiä. Tietyn "Puolueen" on jatkuvasti vaikeampaa istuttaa oma ideologiansa ihmisten mieliin. Uutena tulokkaana tietokone onnistuu varmasti syrjäyttämään television mielipiteiden välittäjänä. Internetin yleistyessä tiedonhallinta on entistä vaikeampaa, eikä mikään valtio pysty täysin estämään siellä olevan tiedon leviämistä. Näin ollen "ajatusrikoksen" valvominen tulee valtiolle jatkuvasti hankalammaksi. Hyvä esimerkki on ns. Blue Ribbon Campaign, joka vastusti Internetiin sijoitettavan informaation tarkkailua.

Tiedonsaanti helppottuu jatkuvasti, eivätkä valtiot voi sitä rajoittaa. Myös mielipiteiden rajoittaminen näyttää epäonnistuneen. Ainoa mahdollisuus on siis informaation tarkkailu yleisellä tasolla, mikä vaikeutuu päivä päivältä informaationkulun lisääntyessä hurjaa vauhtia. Tästä syystä Orwellin kuvitama yhteiskunta tuskin saa jalansijaa. Ajatusrikoksen ehkäiseminen muodostuisi liian hankalaksi tehtäväksi. Tosin yhteiskuntaamme saattaa hyvinkin muodostua toisenlainen epäkohta, jonka Orwellkin näytti. Informaation ollessa yleisesti saatavilla, elintärkeäksi muodostuu oikean tiedon karsiminen väärästä. Tänä päivänä Internet on täynnä valetta, harhaan johtavia ajatuksia ja tuomittavia kirjoituksia sekä moraalisesti että laillisesti. Kysymykseksi muodostuu: kuka uskoo, kuka ei, mitä uskoa ja mitä ei. Tämä taas puolestaan jakaa ihmiset. Ne joilla on paremmat lähtökohdat, esimerkiksi korkeammin koulutetut, pystyvät paremmin karsimaan vastaantulevan informaation, mikä puolestaan asettaa heidät asemaan, jossa he pystyvät paremmin hyödyntämään osaamistaan ja keräämäänsä lisäinformaatiota. Manipulaatio tulee mahdolliseksi ja alkanut kierre pahenee.

Lopuksi

Millaiseksi voimme siis kuvitella tulevaisuuden? Ensinnäkin tulevaisuudessa olemme vapaampia, meitä tuskin tarkkaillaan siinäkään määrin mitä nykyään, sillä jokaisen henkilön tarkkailu muodostuu mahdottomaksi tehtäväksi informaation määrästä johtuen. Suora seuraus on kuitenkin henkilön vastuun kasvaminen, jos haluamme ja toivomme yhteiskuntamme kehittyvän. Muuten teollisen kehittymisen aiheuttama kuilu levenee ja epäoikeudenmukaisuudet lisääntyvät. Toisena pääkohtana voimme pitää sitä samaa eteenpäin vievää voimaa, joka nykyäänkin määrää ihmisten elämän tahdin, taloutta. Itse taloudessa ei ole mitään huonoa, mutta se miten siihen suhtaudumme ja minkä aseman sille elämässämme annamme tulee tärkeäksi. Tähän voimme vaikuttaa vain omilla päätöksillä.

Toivolla on ollut historiassa aina merkkittävä asema, joten siitä ei tulisi tänä päivänäkään luopua. Meidän tulee haluta ja toivoa parempaa huomista, niin voimme toivoa välttyvämme Orwellin kuvaamasta tulevaisuudesta.

Tietoverkkolaboratorio on nyt osa Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitosta. Tällä sivulla oleva tieto voi olla vanhentunutta.

Kurssien ajantasainen tieto on MyCourses-palvelussa.