UMTS

Poliittinen näkökulma

UMTS matkapuhelinjärjestelmä käyttää luvan varaisia 2 GHz:n radiotaajuuksia. Kunkin maan telehallintoviranomaiset myöntävät radiotaajuuksien käyttöluvat eli lisenssit. Siten myös jokaisen maan vastaavat viranomaiset ja poliittisen vallankäyttäjät määrittelevät lupien saantiehdot. Tällöin myös lupien myöntämisperiaatteet ovat aina poliittisia päätöksiä.

Kuten aina kaikkiin päätöksiin liittyy jonkinlainen riski, sisältyy myös radiotajuuksien käyttämislupiin tietty riski, jota voidaan kutsua poliittiseksi riskiksi. Itseasiassa poliittinen riski onkin muodustumassa yhdeksi UMTS:än suurimmista uhkatekijöistä teknologian vanhentumisen ohella ja sillä on suuri vaikutus koko järjestelmän kaupalliseen menestykseen.

Poliittinen riski voidaan jaotella kolmeen osaan vaikutusalueensa mukaan: kohdemaan sisäiseen riskiin sekä euroopan aluetta ja koko maailman taloutta koskevaan uhkaan.

Yksittäisen kohdemaan kannalta uhkatekijät ovat seuraavat. Mikäli lupamaksut muodustuvat esim. huutokaupan ja katteettomien liiketoimintaodotusten sekä asiantuntemattomuuden seurauksena liian korkeaksi verrattuna markkinoilta tulevaisuudessa saataviin tuloihin, voi UMTS järjestelmä olla kalliina ja rahaa polttavana investointina jarruttavana tekijänä maan tietotekniikan ja palveluiden kehitykselle sekä kokonaisen maan talouskasvulle. Tällöin myös palveluiden hinnat eivät pääsisi laskemaan riittävästi, jotta saavutettaisiin kriittinen käyttäjämäärä UMTS matkapuhelin palveluille. Näin myös telehallintolainsäädännön mukaiset kansalaisten yhdenvertaisuus vaatimukset eivät toteutuisi, koska kaikilla ei olisi varaa käyttää UMTS palveluita.

Lisäksi yksittäisen maan, kuten Suomen, uhkatekijäksi saattaa myös muodostua valtion omistus teleyhtiöstä. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että mikäli teleyhtiö, markkinataloutta harjoittaessaan ja riskiä ottaessaan, epäonnistuu liiketoimissaan ja ajautuu siten konkurssiin. Tämä voi tapahtua esim. tekemällä liian suuret investoinnit muiden maiden UMTS lisensseihin ja verkkojen rakentamiseen, ollessaan samanaikaisesti huonommassa markkinataloudellisessa asetelmassa kilpailijoihinsa nähden, koska sillä ei ole olemassa olevaa asiakaspohjaa. Tällöin valtio saattaa omistajan roolissa joutua maksamaan teleyhtiön kymmenien miljardien velat. Tällaiset pankkikriisin kaltaiset maksut saattavat suistaa jopa koko valtion syvään taloudelliseen lamaan ja poliittiseen sekasortoon. Siten valtion ei pitäisikään omistaa teleyhtiötä.

Euroopan alueen sisäiseen riskiin liittyy siten myös erillaiset lupamenettelyt ja niistä johtuvat eri maiden väliset "tulonsiirrot", jotka tapahtuvat valtiollisten teleyhtiöden kautta. Tämä johtaa euroopan maiden väliseen epäterveeseen kilpailutilanteeseen, joka rapauttaa entisestää koko europaan alueen taloudellista ja poliittista uskottavuutta sekä euro valuutan arvoa. Tällä on suurta merkitystä koko mailmaantalouden tasapainon kannalta.

Jesse Kruus, Risto Mikola & Olli Kulkki
S-38.118 Teletekniikan Perusteet, Syksy 2000