UMTS
UMTS:in taloudelliset näkymät
Koko viime vuoden ajan julkisuudessa ollaan käyty vilkasta kädenvääntöä kolmannen sukupolven matkapuhelinjärjestelmien toimiluvista ja niiden jakamisesta. Jotkut haluaisivat antaa luvat operaattoreille pelkän "kauneuskilpailun" perusteella kun toiset taas haluaisivat valtion rahastavan luvista huutokauppaamalla ne eniten tarjoavalle. Kolmas osapuoli tyytyy ihmettelemään tuleeko koko järjestelmä ikinä lunastamaan siihen ladattuja tähtitieteellisiä taloudellisia odotuksia.
Lupien jako
EU:n sopimuksen perusteella tähdätään siihen että koko Euroopan siirtyisi UMTS-aikaan samanaikaisesti 1.1.2001. Useimmat maat ovatkin ilmaisseet pyrkivänsä noudattamaan tätä aikataulua. Se kuka minkin maan radiotaajuuksia saa käyttää ratkaistaan valtiollisella tasolla. Käytännössä tässä käytetään kahta vaihtoehtoista menetelmää.
Ensimmäinen on ns. "kauneuskilpailu"-menetelmä, jossa mikä tahansa yritys saa osallistua kilpailuun maksamalla pienehkön osallistumismaksun ja toimittamalla valintaelimelle suunnitelman UMTS-toiminnastaan. Ehdokkaista valitaan ne, jotka pystyvät ilmoituksensa mukaan saavuttamaan annetut vaatimukset nopeimmin ja tehokkaimmin. Tämä vaihtoehto on ollut pienten valtioiden, etunenässä Suomen ja Ruotsin, suosima. Vaihtoehtoinen tapa on huutokaupata luvat eniten tarjoaville yrityksille. Huutokauppa on ollut etupäässä Euroopan suurimpien valtioiden harrastus. Oheinen taulukko selvittänee tarkemmin tämän hetkistä tilannetta Euroopan eri valtioissa.
Kuva 3
Suomessa, kuten kaikissa muissakin Euroopan maissa, on käyty viime aikoina kovaa keskustelua siitä kumpi tavoista on parempi. Suomessa monet ovat olleet pettyneitä siihen, että valtio nukkui onnensa ohi toimilupamiljardeja jaettaessa. Toset taas ovat sitä mieltä että yritykset siirtävät niiltä velotetut summat asiakkaiden käyttömaksuihin tai että suuret maksut haittaavat yritysten tehokkuutta ja hidastavat tekniikan käyttöönottoa.
Molemmissa näkökannoissa on todennäköisesti sekä jotain oikeaa että jotain väärää. Talousteorian mukaan yritykset pyrkivät operoimaan aina tilassa, jossa niiden saavuttama kokonaisvoitto on suurin. Tähän tilaan ei lisenssimaksujen tyyppiset kiinteät tai uponneet kustannukset vaikuta. Näin ollen lisenssimaksut eivät siirry palvelumaksuihin asiakkaiden maksettavaksi.
Toisaalta väite jonka mukaan maksut hidastavat tekniikan käyttöönottoa ja palvelujen kehittämistä on varmasti aivan totta. Erityisesti Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom on kovasti kritisoinut lisenssimaksujen käyttöä. Mobiilien internetin alueella on kolme vahvaa kilpailijaa: Eurooppa, USA ja Japani. Ryöstöhinnoittelemalla operaattoreitaan Euroopan valtiot saattavat helposti pelata itsensä ulos globaaleilta tietoliikennemarkkinoilta. Varmasti asiasta voi sanoa vain sen että tulevaisuus näyttää olivatko tehdyt ratkaisut järkeviä.
UMTS-lisenssien jaossa liikkuu valtavia rahasummia ja tämän vuoksi Euroopassa ollaan nähty useitakin dramaattisia käänteitä. Esimerkkeinä voisi mainita Italian ja Espanjan tilanteet. Italiassa huutokauppa järjestettiin viime lokakuussa ja viittä lupaa ilmoittautui huutamaan kuusi kilpailijaa. Italian valtion jo laskeskellessa tulevia voittojaan yksi kilpailijoista, italialaisomisteinen Blu, vetäytyi yllättäen kisasta. Kun tämän jälkeen lupia olikin yhtä monta kuin hakijoita, jäi huutaminen kovin vähäiseksi. Italia nettosi lisensseistä alle puolet ennustetusta. Nyt Financial Timesin mukaan tapausta epäillään järjestetyksi ja italialaisviranomaiset ovat tehneet yllätysratsioita UMTS-huutokauppaan osallistuneiden yhtiöiden toimistoihin.
Myös Espanjan tapauksessa ylitettiin uutiskynnys pariinkin kertaan. Aluksi yli 40 miljoonan ihmisen Espanja ilmotti ensimmäisten joukossa jakavansa luvat kauneuskilpailussa. Näin todellakin myös tehtiin, mutta Saksan ja Iso-Britanian nostessa jättimäiset luparahat alkoi Espanjakin muuttaa sopimustaan. Uutta huutokauppa ei ole vielä tarjottu, mutta alkuperäiset 5 miljoonan euron vuosimaksut nostettiin vaatimattomaan 150 miljoonaan euroon. Tapausta puidaankin nyt oikeudessa.
Hulluutta vai ei?
Kovasti käydään myös keskustelua siitä, onko operaattoreiden mitään järkeä maksaa useita miljardeja UMTS-lisenssistä. Asia, joka keskustelussa useinmiten unohdetaan tuoda esille on se, että lisenssi ei oikeuta pelkästään UMTS-verkkoon vaan myös ostamaansa radiokaistaan. Se ei siis ole millään tavalla tekniikkaan sidottu. Radiotaajuudet ovat rajallinen luonnonvara ja kaukana tulevaisuudessa kun UMTSia tai sen aikalaisia ei enää käytetä, voidaan samalla lisenssillä edelleen hyödyntää taajuuksia yrityksen parhaaksi näkemällä tavalla. Pitkällä tähtäimellä lisenssi siis todennäköisesti kannattaa operaattoreille, mikäli sen pystyy kunnolla hyödyntämään. Ongelmana onkin se, että jättikustannukset voivat pahimmassa tapauksessa ajaa luvan ostaneen operaattorin niin pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin, ettei pysty enää tarjoamaan palveluitaan asiakkaille. Parhaassakin tapauksessa ne hidastavat teletekniikan kehitystä Euroopassa.
Myös kaikkitietävät osakemarkkinat ovat suhtautuneet UMTS-lupiin vaihtelevasti. Kun Sonera lupasi vetää utopistisia suitsia tiukemmalle, kääntyi sen osakekurssi nousuun. Markkinoilla on nyt käynnissä psykologinen pudotuspeli, jossa testataan osakkeenomistajien malttia. Internetin suhteen odotukset olivat ladattu muutaman vuoden päähän, mutta nyt usko on alkanut vaarallisesti murentua. Mielenkiinnolla voi seurata kuinka kauan operaattoreihin sijoittaneet uskovat että miljardit saadaan tienattua takaisin.
Tekijät: Juha Kokko, Ville-Matti Kyöstilä, Mikael Ylijoki
Johdanto Tekniikka Taloudelliset näkymät Lähteet Työnjako