TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

Tekijät:
Samil Hairetdin
Jyri Kytömäki
Jani Patokallio

Spämmauksen rajoittaminen

Spämmiä voidaan estää ennaltaehkäisevästi (eli lainsäädännöllisesti) ja suodatuksella (eli teknisesti).

Ennaltaehkäisy

Lainsäädäntö

Spämmin ennaltaehkäisy vaatisi, että spämmin lähettäjät lopettaisivat toimintansa. Niin kauan kun spämmin lähettäminen on (lähes) ilmaista, jolloin parikin tärppiä miljoonasta riittää kattaamaan kulut, ainoa tapa ehkäistä spämmin lähettäminen on lainsäädäntö. Suomessa Laki yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta (565/1999) kieltää yksiselitteisesti spämmin lähettämisen sähköpostina. Suoramarkkinointia säätelevän Kuluttajansuojalain (38/1978) puolestaa tulkitaan nykyään kieltävän spämmin uutisryhmissä (ja myös sähköpostissa).

Valitettavasti lähes kaikki spämmi suomalaisiin sähköpostiosoitteisiin ja uutisryhmiin tulee ulkomailta, ennen kaikkea Yhdysvalloista, joten suomalainen laki ei tietenkään päde lähettäjiin. Yhdysvalloissakin spämmin lähettämistä on rajoitettu joissain osavaltioissa hyvinkin tarkkaan, valtiollisella tasolla kuitenkin melko löyhästi. Alati muuttuvaa tilannetta seuraa CAUCE. Euroopan unionin direktiivi 97/7/EC kieltää (Kai Puolamäen tulkinnan mukaan) sähköpostispämmin mutta ei uutisryhmäspämmin lähettämistä. Uusi, tarkempi ja kattavampi direktiivi on valmisteilla, CAUCEn Euroopan siipi EuroCAUCE seuraa tilannetta.

Laskutus

Toinen enemmänkin oikeudellinen kuin lainsäädännöllinen ratkaisu olisi yksinkertaisesti laskuttaa spämmääjiä käytettyjen resurssien mukaan, jolloin spämmäyksen taloudellinen pohja murtuisi. Tempun toteuttaminen käytännössä on kuitenkin varsin vaikeaa, sillä sinänsä merkittävät kulut on jaettu kaikkien viestin välittäjien ja lukijoiden kesken, kuitenkin niin, että (mahdollisesti itse lähetyspisteen poikkeuksella) yhden viestin kulut per henkilö/yritys ovat minimaalisia. Tämän takia kulujen laskuttaminen ei ole kannattavaa, sillä parin markan palautuksen vaatimat oikeuskulut mitattaisiin kymmenissä tuhansissa markoissa.

Toinen ratkaisu olisi laskuttaa kaikkia käyttäjiä lähetettyjen viestien määrän mukaan, vaikkapa niin, että ensimmäiset 1000 viestiä per kuukausi ovat ilmaisia (jolloin rajan ei pitäisi haitata pahimmankaan meili-addiktin tahtia). Tämän käytännön toteutus on kuitenkin varsin vaikeaa, sillä sähköpostia on nykyään mahdollista lähettää kirjaimellisesti miljoonista eri koneista, yhä useammin niin, että koko järjestelmän käyttö on täysin ilmaista. Usein spämmeri on itse oman koneensa ylläpitäjä, jolloin "ylävirrassa" olevan seuraavan koneen pitäisi hoitaa seuranta ja laskutus. Ellei kaikkia maailman koneita saada yksimielisyyteen laskuttamisesta -- lievästi sanoen utopistinen tavoite -- niin laskuttamalla ei voi ennaltaehkäistä spämmin lähettämistä.

Edellinen Aloitussivu Seuraava

Tietoverkkolaboratorio on nyt osa Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitosta. Tällä sivulla oleva tieto voi olla vanhentunutta.

Kurssien ajantasainen tieto on MyCourses-palvelussa.

Tämä sivu on tehty oppilaiden harjoitustyönä. Tietoverkkolaboratorio ei vastaa sivun oikeellisuudesta, ajantasaisuudesta tai ylläpidosta. Vakavissa tapauksissa yhteyshenkilöinä toimivat ja Webmaster.
Sivua on viimeksi päivitetty 12.11.1999 11:26.
URI: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s99/htyo/7/rajoitus.shtml
[ TKK > Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto > Tietoverkkolaboratorio > Opetus ]