Miltä suojaudutaan?
Yleistä
Nykysin käytössä olevia protokollia suunnitellessa ei otettu huomioon kovinkaan
hyvin tietoturvaa eikä muita mahdollisia väärinkäytöksiä. Tieto liikkuu verkossa salaamattomana, ellei
käyttäjä sitä itse salaa. Pakettien alkuperää ei myöskään tarkasteta, joten huijaaminen on helppoa.
Näihin ongelmiin tuo helpotusta uusi protokolla, ipv6,
mutta ongelmana on sen hidas yleistyminen.
Erilaisia hyökkäyskeinoja
Nykyisin internetistä saa lukuisia ja helppokäyttöisiä ohjelmia, joita voi käyttää epärehelliseen
toimintaan. Porttiscanneri on yksi näistä ohjelmista, joilla ylläpitäjät tarkistavat esimerkiksi koneiden
konfiguroinnin onnistumisen. Mutta näillä scannereilla on myös helppo etsiä verkosta haavoittuvainen
kone. Varmaankin lähes jokaisesta verkkopalvelusta on löytynyt jonkunlainen tietoturvareikä, jonka kautta
on mahdollista murtautua.
Kun koneeseen on murtauduttu jollakin tavalla, ensimmäisenä murtautuja peittää jälkensä. Tähän
tarkoitukseen on tehty erilaisia ohjelmia, näitä kutsutaan yleisesti rootkit-nimellä. Murtautuja asentaa
itselleen myös palvelun, jonka kautta murtautuja pystyy helposti hallitsemaan konetta. Seuraavaksi on
asennusvuorossa erilaiset työkalut riippuen murtautujan motivaatiosta. Viimeaikoina yleisesti
puheenaiheena olleet DDoS-hyökkäykset tehdään organisoidusti ja suunnitellusti. Ensin murretaan joukko
huonosti suojattuja koneita ja asennetaan näihin DDoS-asiakas(client). Hyökkäyksen kohteesta etsitään
sellainen palvelu, joka altistuu helpoiten DDoS hyökkäyksille. Kun kaikki on kunnossa, annetaan
isäntäkoneelta käsky aloittaa hyökkäys. Kohde joutuu mittavan pakettitulvan kohteeksi, jolloin kohde ei
enää kykene käsittelemään muualta tulevia paketteja. Näin voidaan esimerkiksi saattaa joku www-palvelin
useiksi tunneiksi tai jopa päiviksi pois toiminnasta. Miksi sitten murtautua/hyökätä?
Syitä on monia, mutta yleisimpiä ovat kasvava kunnia kaveriporukassa, kosto, rahallinen hyöty, kiristys,
teollisuusvakoilu tai mielipiteen osoitus.
|