Paris metro pricing-menettelyn nimi pohjautuu Pariisin metrojärjestelmässä aikoinaan käytössä olleeseen hinnoittelutapaan. Pariisin metro tarjosi käyttäjilleen ensimmäisen ja toisen luokan vaunuja, joidenka ainoa ero oli vaunuihin myytävien lippujen hinnoissa. Ensimmäisen luokan liput olivat kalliimpia, jolloin myös ensimmäisen luokan vaunuihin myytiin vähemmän lippuja. Tämän seurauksena ensimmäisen luokan vaunut jäivät tyhjemmiksi ja olivat käyttäjilleen viihtyisimpiä ja ruuhkattomampia.

PMP-menetelmässä sovelletaan samaa ideaa. Tällöin käytössä on useita toisistaan erotettuja ja hintaluokaltaan poikkeavia verkkoja. Verkkojen erottamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että jokaisella verkolla on oma kapasitettinsa, jota ei jaeta muille verkkoluokille. Tällöin kalliimpien verkkoluokkien palvelunlaatu on parempi, koska kyseisen verkkoluokan käyttäjiä on vähemmän korkeamman hintatason seurauksena.

Menetelmän ongelmia on muunmuassa se, että tämäkään menetelmä ei takaa nopeaa yhteyttä, jos palvelinpään yhteydet ovat hitaita. Lisäksi käyttäjät eivät helposti pääse vertailemaan eri palveluluokkien laatueroja.