TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

All over IP

Sisältö
Etusivu
Internetin kehitys
Mikä on IP?
Internetin kuljetuspalvelut
VoIP
FoIP
DVTS
Yhteenveto
Lähteet
Tekijät

Mikä on IP?

Teknisesti ajatellen Internet koostuu valtavasta joukosta toisiinsa liitettyjä verkkoja. Paikalliset tietokoneet on yhdistetty toisiinsa lähiverkoiksi. Nämä lähiverkot on yhdistetty toisiinsa muodostaen suurempia verkkoja. Nämä suuremmat verkot on liitetty toisiinsa muodostaen yhä suurempia verkkoja jne. Kun nämä kaikki verkot liitetään toisiinsa, syntyy Internet, joka on itse asiassa valtavan suuri verkkojen verkko. Verkkojen yhtymäkohtia kutsutaan solmukohdiksi tai solmuiksi. Internetiin liitetyt verkot voivat olla toiminnaltaan hyvinkin erilaisia, mutta niillä kaikilla on yksi yhteinen tekijä: IP.

IP eli Internet Protocol on Internetin avainteknologia, johon koko Internetin toiminta perustuu. Vaikka Internet onkin todellisuudessa rakenteeltaan suuri verkkojen verkko, yhdistää IP Internetin yhdeksi suureksi virtuaaliseksi verkoksi ja mahdollistaa liikennöinnin erilaisten fyysisten verkkojen välillä. IP:n nykyinen versio eli versio 4 julkaistiin vuonna 1981 ja se on siitä lähtien pysynyt muuttumattomana. IP:n saama suuri suosio perustuu sen hyvään ja tehokkaaseen toimintaan sekä arkkitehtuurin soveltuvuuteen hyvinkin erilaisiin verkkoihin.

IP:tä voidaan kuvata seuraavalla kolmella ominaisuudella:

  • Yhteydetön; Ennen paketin lähetystä yhteyttä ei mitenkään muodosteta vaan paketit vain lähetetään verkkoon. Verkko toimittaa jokaisen paketin vastaanottajalle itsenäisesti muista paketeista riippumatta. Peräkkäisten pakettien reitti lähettäjältä vastaanottajalle saattaa vaihdella ja paketit voivat saapua vastaanottajalle eri järjestyksessä kuin ne lähetettiin.

  • Epäluotettava; IP ei takaa pakettien perilletuloa, vaan jättää tiedonkulun varmistamisen korkeamman tason protokollien tehtäväksi. IP ei myöskään takaa siirron virheettömyyttä (paketin otsikkoa lukuun ottamatta) eli mahdollisten tiedonsiirtovirheiden havaitseminen jää myös korkeamman tason protokollien tehtäväksi. IP ei myöskään tarjoa vuonvalvontaa eli nopea lähettäjä saattaa lähettää paketteja nopeammin kuin hidas vastaanottaja pystyy vastaanottamaan, jolloin pakettien liian tiheä saapuminen jumiuttaa vastaanottajan.

  • Parhaan mahdollisen kapasiteetin takaava; IP ei takaa yksittäiselle paketille tiettyä siirtokapasiteettia vaan pyrkii siirtämään paketit perille niin hyvin ja nopeasti kuin mahdollista. Jos verkko kuitenkin ruuhkautuu liikaa, joudutaan osa paketeista hylkäämään, jolloin ne eivät vain päädy vastaanottajalle. Korkeamman tason protokollat hoitavat tarvittaessa pakettien uudelleenlähetykset. IP jakaa verkon kapasiteettia tehokkaasti, koska käytättävissä oleva kapasiteetti jaetaan aina niille, jotka kapasiteettia tarvitsevat.

IP-paketti

IP siirtää tiedon lähettäjältä vastaanottajalle IP-paketeissa. IP määrittelee kuljettamiensa pakettien maksimikooksi 64 kilotavua, mutta tavallisesti paketit ovat 1500 tavun kokoisia. IP määrittelee jokaiseen pakettiin otsikon, jonka perusteella paketti toimitetaan vastaanottajalle. Paketin otsikko koostuu 20 tavun mittaisesta kiinteästä osasta ja vaihtelevan mittaisesta optionaalisesta osasta. Otsikko sisältää tiedon mm. lähettäjän ja vastaanottajan osoitteesta, otsikon pituudesta, paketin pituudesta ja paketin elinajasta. Paketin elinaika tarkoittaa aikaa, jonka jälkeen paketti hylätään, jos vastaanottajaa ei jostain syystä saada tavoitettua.

IP-osoitteet

Internetiin liitetyt koneet erotetaan toisistaan IP- eli Internet-osoitteiden perusteella. Jokaisella koneella, joka on liitetty Internetiin, on oma uniikki IP-osoite. Jos laite on kytkettynä useampaan verkkoon, on jokaisella verkkoliitynnällä oma IP-osoite. Tällaisia koneita ovat esim. verkon solmukohdissa toimivat reitittimet, jotka yhdistävät kaksi tai useampia verkkoja toisiinsa. IP-osoiteet ovat 32-bittisiä binäärinumeroita. Tavallisesti ne kuitenkin esitetään neljänä pisteillä erotetulla desimaalinumerolla, joiden arvot ovat välillä 0-255.

IP-osoite koostuu kahdesta osasta: verkko-osasta, joka määrää verkon, johon kone on liitetty, sekä isäntä-osasta, joka identifioi koneen verkon sisällä.

IP-osoite = <verkko-osa><isäntä-osa>

Esimerkiksi osoite 193.210.9.22 tarkoittaa verkon 193.210.9 konetta 22. Sama osoite binäärimuodossa esitettynä on

11000001 11010010 00001001 00010110

IP-osoiteet eivät ole käyttäjän itse valittavissa. IP-osoitteiden verkko-osa on yksikäsitteinen ja sen numeron myöntää InterNIC (Internet Network Information Center). IP-osoitteen isäntä-osa on yksikäsitteinen vain verkon sisällä ja sen myöntää verkkoa hallinnoiva taho.

Koska numeropohjaiset osoitteet eivät ole ihmisille kovin havainnollisia, on osoitteistuksen helpottamiseksi otettu käyttöön nimipalvelu (DNS, Domain Name Service). Nimipalvelu kuvaa tekstuaaliset osoitteet numeerisiksi IP-osoitteiksi ja päinvastoin. Esimerkiksi osoite kosh.hut.fi tarkoittaakin todellisuudessa osoitetta 130.233.228.10.

Pakettien kulku

Kun Internetiin liitetty kone haluaa lähettää tietoa toiselle koneelle, pakkaa lähettävä kone tietonsa IP-paketteihin. Nämä paketit lähetetään verkkoon, joka toimittaa paketit vastaanottajalle. Pakettien reittien etsimistä lähettäjältä vastaanottajalle kutsutaan reititykseksi. Reititin taas on laite, joka sijaitsee verkkojen solmukohdassa. Reitittimen tehtävänä on reitittää verkon ulkopuolelle menevät paketit oikeaan suuntaan, jotta ne päätyvät vastaanottajalle mahdollisimman nopeasti.

Reititys voi olla joka suoraa tai epäsuoraa. Suorassa reitityksessä vastaanottaja sijaitsee samassa verkossa kuin lähettäjä. Tällöin lähettäjä voi lähettää paketit suoraan vastaanottajalle ilman, että paketit kulkevat yhdenkään reitittimen kautta. Lähettävä kone saa oman ja vastaanottajan IP-osoitteen perusteella selville, sijaitsevatko koneet samassa verkossa. Jos molempien koneiden IP-osoitteiden verkko-osat ovat samat, sijaitsevat koneet samassa verkossa.

Epäsuorassa reitityksessä lähettäjä ja vastaanottaja sijaitsevat eri verkoissa. Tällöin lähettäjä lähettää paketit suoraan oman verkkonsa reitittimelle, joka laskee reitin vastaanottajalle. Jos reititin on liitetty myös vastaanottajan verkkoon, lähettää reititin paketit suoraan vastaanottajalle. Muussa tapauksessa reititin lähettää paketit edellä lasketun reitin mukaisesti seuraavalle reitittimelle, jonka kautta paketin lyhin reitti vastaanottajalle kulkee.

IPv6

Nykyisen IP-protokollan version eli versio 4:n (IPv4) ongelmaksi on osoittautunut liian pieni osoiteavaruus. IPv4:n osoitteet ovat 32 bittiä pitkiä. Koska osoitteita on Internetin alkuaikoina jaettu tehottomasti, on osoiteavaruus väistämättä loppumassa kesken verkon valtavan nopean kasvun takia. Koska jokaisella Internetiin liitetyllä koneella täytyy olla oman IP-osoite, on osoitteiden määrän kasvattaminen väistämätön toimenpide lähivuosina. Osoiteongelman ratkaisemiseksi on suunniteltu uusi versio IP-ptotokollasta, joka otettaneen käyttöön lähivuosina.

IP:n uusi versio eli IPv6 (Internet Protocol version 6, IPng) ratkaisee IPv4:n osoiteongelman käyttämällä 128-bittisiä osoitteita. Näiden osoitteiden ei pitäisi ainakaan vähään aikaan loppua kesken, sillä laskelmien mukaan jokaiselle maapallon pinnan neliömetrille voitaisiin jakaa 1000 osoitetta, vaikka osoitteita jaettaisiin kuinka tehottomasti.

Laajemman osoiteavaruuden lisäksi IPv6 tarjoaa myös muita parannuksia IPv4:ään nähden. Näitä ovat

  • Yksinkertaisempi ja vakiomittainen otsikko, joka mahdollistaa nopeamman reitityksen.
  • Parannettu tuki erilaisille laajennuksille erillisten vapaaehtoisten lisäotsikoiden avulla.
  • Mahdollisuus tietovuon nimeämiseen.
  • Paremmat tietoturvaominaisuudet.

Vaikka IPv6 tarjoaakin paljon parannuksia, tulee siihen siirtyminen olemaan Internetin suurin muutos koko sen elinaikana. IPv4 ja IPv6 eivät ole keskenään yhteensopivia, joten siirtymäaikana tarvitaan paljon koneita, jotka osaavat käyttää molempia protokollia. Internetin valtavan koon takia siirtyminen uuden version käyttöön ei tule käymään yhdessä yössä.

<Edellinen Seuraava>


Tekijät: Mikko Heinonen, Juha Immonen & Ville Koponen
Tämä sivu on tehty Teletekniikan perusteet -kurssin harjoitustyönä.
Sivua on viimeksi päivitetty 08.12.2000 10:52
URL: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s00/tyot/17/ip.shtml