Puhelinkeskuksen alkuaika
Alkuaikoina puhelin palveli ensisijaisesti liike-elämää ja kaupankäyntiä. Tänä päivänä puhelimesta on tullut välttämätön lähes kaikille. Puhelimen voimakkaaseen leviämiseen on vaikuttanut pääasiassa helppous, jolla ihmiset voivat olla yhteydessä toisiinsa.
Ensimmäinen puhelinyhteys otettiin käyttöön USA:ssa vuonna 1877 eli jo
vuoden kuluttua siitä kun Graham Bell keksi puhelinkoneen.
Vuoden 1880 loppuun mennessä oli USA:ssa käytössä jo 47900 puhelinta.
Vuonna 1879 puhelin levisi Englantiin, Saksaan ja Ranskaan. Euroopassa oli
jo vuonna 1883 käytössä noin 78700 puhelinkonetta.
Ensimmäisen kerran puhelinta käytettiin Suomessa jo 1877, mutta puhelimen varsinaisen käytön voidaan katsoa alkaneeksi 1882, jolloin Suomen puhelintoimen uranuurtajaksi tunnustettu D J Wadén hankki toimiluvan Helsingin Telefoni Osakeyhtiölle.
Puhelimen käytön lisääntyessä oli välttämätöntä rakentaa keskuksia, jotta puheluja voitaisiin taloudellisesti välittää tilaajalta toiselle.
Maailman ensimmäinen paikalliskeskus (8 johtoa ja 21 tilaajaa) avattiin 25.1.1878 New Havenissa, Yhdysvalloissa. Ensimmäiset puhelinvaihteet olivat kiskovaihteita , tappivaihteita tai nauhavaihteita. Kun tilaajien määrä kasvoi suureksi, jouduttiin vaihteet ts. keskuspöydät asentamaan vierekkäin. Puhelujen yhdistäminen pöytien välillä ns. yhdysjohdoilla oli hankalaa. Vastauksen tähän probleemaan toi L B Friman, joka keksi v. 1878 multippelipöydän. Periaatteena oli että tilaajat jaetaan useamman pöydän kesken, jolloin tilaajien jakit toistuivat useammassa keskuspöydässä.