Sivusta vastaavat:
Paavo
Ahola
HTML, kuva, materiaali
Ngoc
Chau Lam
materiaali, taustakuva
Katri
Pietilä
teksti
Mikä nettiaddiktio?
Nettiaddiktio, verkkoriippuvuus ja nettiholismi ovat uusia sanoja ja uusia ilmiöitä. 90-luvun lähestyessä loppuaan on Internetin käyttö yleistynyt niin, että lähes jokaisella suomalaisella on halutessaan tilaisuus päästä verkkomaailmaan seikkailemaan. Valitettavasti tuntuu siltä, että periaatteessa positiivisinakin koetut asiat saattavat aiheuttaa myös ikävämpiä sivuvaikutuksia.
Sakari Surffaaja imuroimassa paketteja pikkutunneilla.
Verkon vangiksi on helppo jäädä. Internet on monipuolinen, kiehtova, laajeneva ja kansainvälinen. Läheskään kaikilla ei ole tilaisuutta matkustella ja tavata uusia ihmisiä läheltä ja kaukaa. Kaikkea ei voi nähdä paikan päällä, mutta lähes kaiken voi nähdä verkossa. Verkko tarjoaa jokaiselle jotakin.
Eniten verkkoriippuvuutta aiheuttavat yleensä interaktiiviset palvelut; erilaiset chatit ja keskusteluryhmät. Niissä voi ujo ja hiljainenkin ihminen anonymiteetin turvin kokea hallitsevansa keskustelua ja puhua ventovieraidenkin kanssa asioista, joita ei uskalla käsitellä kasvokkain muiden ihmisten kanssa. Juuri kasvottomuus tuo uusia mahdollisuuksia mutta samalla myös uusia ongelmia. Moni uskaltaa ilmaista itseään paremmin ja keskustella itselleen vaikeista asioista, kun ei tarvitse katsoa keskustelukumppania silmiin - tai edes tuntea häntä sen kummemmin. Vaara piileekin yleensä siinä, että keskustelukumppanistakaan ei tiedetä tarpeeksi. Joskus verkossa tehdyt uhkarohkeat paljastukset aiheuttavatkin jälkikäteen ahdistusta ja paineita, kun miettii tarkemmin mitä tulikaan sanottua ja kenelle. Anonymiteetti tekee myös todellisen häiriköinnin helpommaksi, kun kurinpidollisia toimenpiteitä ei oikein voi kohdistaa yhteenkään tiettyyn yksilöön.
Kuka on addikti?
Roolileikit, uudet tuttavuudet ja mahdollisuus puhua todella vaikeista asioista muutenkin kuin omalla nimellään ovat varsin harmitonta huvia. Monen kohdalla tilanne saattaa kuitenkin riistäytyä huolestuttavalla tavalla käsistä. Verkossa esiinnytään ikään kuin jossain roolissa, ja lopulta verkkopersoonan ja todellisen elämän välinen raja alkaa hämärtyä. Ihmissuhteet hoituvat täysin verkon kautta ja kaikki ystävät ovat olemassa vain kaksiulotteisessa digitaalimaailmassa. Netissä vietetty aika kasvaa kokoajan ja käyttöä on jo vaikea kontrolloida. Joskus koneen ääressä naputellessa menee aamuun asti, vaikka nukkumaan pitikin mennä jo aikaisin. Velvollisuudet jäävät hoitamatta. Vieroitusoireita tulee, jos nettiin ei pääsekään vähään aikaan. Ulos kolmiulotteiseen maailmaan lähteminen ei enää kiehdo. Nettiin pääsyä odotellaan, sen käytön määrää salaillaan tai vähätellään ja ajankäytöstä huomautteleviin suhtaudutaan vihamielisesti. Oireet ovat siis suurilta osin samanlaiset kuin yleensäkin riippuvuussuhteissa. Nettiaddiktiota verrataan usein pelihimoon.
Verkko sinänsä on vain väline, jonka kautta vastataan ihmisen joihinkin muihin tarpeisiin - ihmissuhteet, uusi uljaampi minäkuva, seksi, jännitys, läheisyys... Verkkoholistit ovat usein ihmisiä, jotka kokevat, että "oikeassa elämässä" kaikki ei ole yhtä helposti saatavilla. Ihmissuhteiden muodostaminen ja jopa romanssien kehittely kasvottomana on helpompaa sosiaalisista kyvyistään ja ulkonäöstään epävarmalle ihmiselle.
Kaikki verkon käyttäjät eivät suinkaan ole siitä riippuvaisia, vaikka käyttö ylittäisikin jotkut rajoina pidetyt tuntimäärät. Jotkut joutuvat työkseen istumaan tietokoneen ääressä, mutta kyseessä onkin vain oloshuteiden sanelema pakko. Mikäli verkkoyhteyksin varustettua työkonetta kuitenkin käytetään omiin tarkoituksiin (IRC-keskustelut, henkilökohtaisten sähköpostiviestien lähettely) niin, että työtkin alkavat jo kärsiä, on kyseessä ongelma.
Verkon kautta saattaa myös löytää uusia ystäviä, joita alkaa tavata myös nettimaailman ulkopuolella. Uudet ihmissuhteet helpottavat verkosta irtautumista, joten tämänsuuntainen kehitys ei välttämättä ole ollenkaan negatiivista. Ystävyys- ja rakkaussuhteiden laatua tuskin heikentää se, että uuteen kumppaniin on tutustuttu virtuaalimaailmassa. Internetin käyttö on jo niin yleistä etenkin nuorten keskuudessa, että tulevan elämänkumppanin löytäminen linjoilta ei ole lainkaan epätodennäköistä. Kaikenlaisilla sinkku- ja treffipalveluilla on niiden suosiosta päätellen kova kysyntä.
Addiktion haitat
Selkeimmin verkkoriippuvuus vahingoittaa ihmissuhteita ja velvollisuuksien hoitamista. Moni nettiaddikti etääntyy ystävistään ja lähimmäisistään ja myöhemmin kokee vaikeaksi pyristellä irti verkosta, koska ulkopuolisessa maailmassa ei enää ole toimivia ja läheisiä ihmissuhteita. Liiallisen Internet-käytön on havaittu aiheuttavan myös liikunnan, terveellisen ravinnon, työn ja opiskelujen laiminlyöntiä ja henkilökohtaisen hygienian heikkenemistä. Monille moodemikäyttäjille nettiholismi koituu myös kalliiksi, sillä puhelinlaskut nousevat helposti nelinumeroisiin summiin. Useat liikakäyttäjät eivät myöskään nuku tarpeeksi tai sitten heillä on vääristynyt vuorokausirytmi, joka ei ainakaan helpota ns. normaalielämään liittyvien asioiden omaksumista.
Nettiaddiktio tai ylipäänsä liiallinen tietokoneen käyttö aiheuttaa myös fyysisiä oireita. Pitkät näytön ääressä vietetyt ajat, paikallaanpysyvä asento ja liikunnan puute johtavat siihen, että lihakset joutuvat olemaan jatkuvassa jännityksessä. Tämä johtaa useiden kohdalla niska-hartiaseudun särkyihin, pääkipuun ja ranne- ja selkärasituksiin. Näytön tuijottelu saattaa myös aiheuttaa silmien valo- ja säteilyärsytystä. Huonoon yleiskuntoon, yksipuoliseen ruokavalioon ja sekaisin menneeseen unirytmiin yhdistettynä oireet vaikuttavat siihen, että verkon vanki kokee itsensä usein erittäin väsyneeksi ja kenties tuntee piristyvänsä nettiin päästessään.
Hoitokeinot
Riippuvuussuhteiden hoito onnistuu yleensä vain, jos addikti itse haluaa päästä eroon elämäänsä hallitsevasta asiasta, onhan kyseessä usein lähes täydellinen elämäntapojen muutos. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on nettiriippuvuuden hoidossa kokeiltu Anonyymit Alkoholistit-tyylisen periaatteen mukaan toimivia tukiryhmiä.
Toisin kuin monien muiden riippuvuuksien hoidossa ei verkkoaddiktion parantamisessa pyritä kokonaan lopettamaan ja ehkäisemään netin käyttöä. Päätavoitteena on vähentää sitä ja estää se, että Internet olisi koko elämän keskipiste. Verkossa on tarjolla testejä, joiden avulla voi arvioida oman nettiriippuvuutensa astetta.
Tärkeässä asemassa addiktiokierteen katkaisemisessa ovat ystävät ja perheenjäsenet. Heidän tukeaan ja seuraansa tarvitaan paljon, jotta verkkoholisti huomaa tekemistä ja elämää löytyvän myös Internetin ulkopuolelta.
Amerikkalainen psykologi ja nettiaddiktion asiantuntija Kimberley Young on kehittänyt kahdeksanaskelisen verkkoholismin hoito-ohjelman.
Rutiinien purkaminen. Ennen netissä vietetty aika pyritään tietoisesti korvaamaan jollain muulla tekemisellä.
Käytön rajoittaminen. Netissä vietetty aika määritellään etukäteen ja yhteys todella katkaistaan aikarajan tultua vastaan.
Tavoitteiden asettaminen. Lyhyitä, aikataulutettuja ja toistuvia netti-istuntoja.
Eniten riippuvuutta aiheuttavan palvelun tai toiminnon välttäminen kokonaan.
Muistikortit vieroitusoireisiin. Nettiholismin aiheuttamien ongelmien ja käytön lopettamisesta seuraavien etujen listaaminen.
Inventaario. Pohdintaa siitä, mistä on riippuvuutensa takia joutunut luopumaan tai minkä tekemistä rajoittamaan.
Tukiverkosto. Sosiaalisen verkon luominen ja harrastukset.
Perheterapia.
Nettiaddiktion parantaminen lähtee siis käyttäjän aloitteesta, sillä hyvääkään tarkoittavat ja huolestuneet läheiset eivät välttämättä voi asialle mitään, jos todellista halua muutokseen ei verkkoholistin itsensä puolelta ole. Tukea tarvitaan kyllä prosessissa, jotta verkon vanki saataisiin pelastettua.
Lähteet
Päihdelinkki, http://www.paihdelinkki.fi/nettiriippuvuus.html
Runeberg, Tutta: Verkon vanki tarvitsee tosielämän tukea. Kotilääkäri lokakuu 1999.