WAP:aa suunniteltaessa on pyritty hyödyntämään jo olemassa olevia standardeja. Sen arkkitehtuurista on pyritty tekemään helposti laajennettava ISO:n OSI-mallin kaltainen kerrosmalli. WAP:n suunnittelussa yksi suurimmista haasteista on se, että langattomien järjestelmien päätelaitteissa on tehottomampi keskusyksikkö ja myös niiden muistikapasiteetti on huomattavasti pienempi verrattuna tavalliseen tietokoneeseen, täten kaistan käyttö ja päätelaitteiden hyödyntäminen on täytynyt pyrkiä optimoimaan mahdollisimman hyvin. Myös näytön koko ja virrankulutus aiheuttavat pulmia laitteistoa suunniteltaessa.

WAP:n rakenne on hyvin samantyyppinen "tavallisen verkon" kanssa. Käyttäjä hakee tietoa osoitteen URL:n avulla. Osoitteessa sijaitseva tieto lähetetään käyttäjälle, jonka päätelaite esittää tiedon halutussa formaatissa. Käyttäjä voi hakea tietoa olemalla yhteydessä suoraan WAP-palvelimeen, jolloin tieto saadaan suoraan tästä palvelimesta esittämällä pyyntö. Käyttäjä voi olla yhteydessä WAP-yhdyskäytävään (gateway). Ero näillä kahdella eri menetelmällä on se, että jälkimmäinen tulkkaa WAP-viestit jonkin toisen protokollan ymmärtämään muotoon, kun edellinen puolestaan keskustelee suoraan kohdepalvelimen kanssa.