Zen ja webbiin kirjoittamisen taito

Työohje
[Aiheet]
[Rakenne]
[Kuvitus]
[HTML]
[Mallisivu]
[Palautus]
[Arvostelu]

Valmiit työt

Webbisivua ei voi kirjoittaa samalla tavoin kuin paperilla julkaistavaa artikkelia. Jotta asia menisi perille, se pitää sanoa lyhyesti ja selkeästi. Lukijat pikemminkin selaavat kuin lukevat tekstiä, ja sen vuoksi otsikointiin ja tekstin korostukseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Anteeksi, missä minä olen?

Selkeä rakenne helpottaa webbisivustolla suunnistamista. Hyvälle sivustolle on helppo tulla muualtakin kuin pääsivun kautta, esimerkiksi hakukoneen heittämänä. Yksikään sivu ei saisi olla umpikuja, vaan sieltä pitäisi pystyä palaamaan pääsivulle muutenkin kuin selaimen Back-painikkeella.

Yhdelle sivulle ei pidä tunkea liikaa asiaa. Pitkä juttu kannattaa jakaa pieniin loogisiin kokonaisuuksiin, jotka linkitetään yhteen. Linkkejä ja sivuston rakennetta tulisi pohtia jo alussa, kun artikkelia ryhdytään hahmottelemaan.

Otsikolla otsaluuhun!

Otsikko on jokaisen lehti- ja webbijutun tärkein osa. Otsikon pitää muutamalla sanalla vangita lukijan mielenkiinto ja kuvata samalla nasevasti, mistä on kyse. Otsikon ei tarvitse olla hauska, mutta hauskuudesta on etua.

Webissä artikkelia markkinoidaan otsikon lisäksi myös sivun head-lohkoon tulevilla kuvauksilla. Title-teksti näkyy selaimen otsikkopalkissa ja hakukoneitten listauksissa. Meta-tageilla voi kirjoittaa hakukoneita varten lyhyen kuvauksen sivun sisällöstä ja helpottaa tiedonhakijaa löytämään juuri oikealle sivulle.

Leipäteksti - lihaa luitten päällä

Otsikot ja muut kommervenkit viekottelevat lukijan pysähtymään, mutta vasta leipäteksti tuo leivän suuhun - ja joskus jopa makkaraakin sen päälle. Muistakaa kirjoittaa selkeätä ja sujuvaa suomea. Mitatkaa, älkää suorittako mittauksia. Arvioikaa, älkää evaluoiko. Missään tapauksessa älkää erehtykö mahdollistamaan toimintoja. Karttakaa kapulakieltä ja suosikaa meheviä verbejä, jotka nostavat veden lukijan kielelle.

Lyhyt lause on napakka. Välttäkää turhia lauseenvastikkeita ja sotkuisia sivulauseryteikköjä, joihin lukija-parka eksyy koskaan enää kotiinsa löytämättä.

Yhteen kappaleeseen mahtuu vain yksi asia. Kappale on sopivan pituinen silloin, kun sen ydinsisällön pystyy tiivistämään muutamaan sanaan. Jos tällainen tiivistäminen ei onnistu, kappale on joko liian sekava (= kappaleessa ei ole päätä eikä häntää) tai se on liian pitkä.

Tarkkaa pituutta leipätekstille on mahdotonta määrätä, mutta noin kymmenen kiloa voisi käydä jonkinlaisesta yleisohjeesta. Tästä mitasta voi aiheesta riippuen poiketa sekä suuntaan että toiseen.

Jäikö nälkä?

Tässä lisää hengenravintoa - sekä sähköisesti että paperilla. Kulkekaa webissä silmät auki. Kun törmäätte hyvin tehtyyn webbisivustoon, miettikää, miksi se on hyvä.

• John Morkes, Jacob Nielsen: Writing for the Web
• Lauri Kotilainen: Hyvä lehtijuttu - kirjoittajan opas