TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

Tekniikka

Olemme tottuneet siihen, että tekniikka ja sen kehitys yleensä palvelee ihmisiä. Kirjassa ei ollut kovin paljon teknisten kojeiden esittelyä. Kuitenkin se, mitä siellä oli, ei palvellut ihmisiä vaan valtiota. Laitteiden tarkoitus oli valvoa ihmisiä ja levittää propagandaa.

Tärkein kojeista oli kaukovarjostin. Se oli samankaltainen kuin nykyajan televisio mutta kehittyneempi. Sen tarkoituksena oli keskeytymättömän propagandan levittämisen lisäksi valvoa ihmisiä. Jos kaukovarjostimen nähden teki jotain sopimatonta, siitä tuli heti seuraamus.

Kaukovarjostimessa oli myös sellainen ominaisuus, että sitä ei saanut kytkettyä pois. Ääntäkään ei saanut kytkettyä pois kokonaan vaan se toitotti propagandaa jatkuvasti. Jatkuva valvonta teki yksityiselämän mahdottomaksi.

Kaukovarjostimen lisäksi valtio käytti mikrofoneja ihmisten vakoilemiseen. Niitä oli sijoitettu, kuten kaukovarjostimiakin, lähes joka paikkaan. Niiden tarkoituksena oli tosin valvoa vain Puolueen jäseniä.

Valvonnan laitteiden takana täytyi olla suuri määrä valvojia. Kirjasta ei käynyt ilmi, kuka tai mikä ihmisiä valvoi. Luultavasti osa Puolueen jäsenistä valvoi mikrofonien ja kaukovarjostimien kautta ihmisiä.

Kaukovarjostinta voisi verrata nykyajan interaktiiviseen televisioon, jos niitä vielä edes onkaan. Kuvapuhelin olisi myös aika lähellä. World Wide Web on myös eräänlainen kaukovarjostin, koska se on vuorovaikutteinen ja toisaalta useat palvelimet keräävät tietoa käyttäjältä siitä, koska hän oli viimeksi ko. palvelimella jne. Edellämainittu tietojen keräily on käyttäjän kannalta harmitonta eikä yleensä loukkaa hänen yksityisyyttään vaan pikemminkin on hänelle hyödyksi.

Suurin ero todellisen ja kirjan maailman välillä on se, että meitä ei valvota teknisillä välineillä siinä mittakaavassa kuten kirjassa. Me käytämme yleensä teknisiä laitteita siten, että ne helpottavat elämäämme. Kirjassa laitteilla tehtiin ihmisten elämä rajoitetuksi. Se ei useita kuitenkaan haitannut, koska jatkuva aivopesu oli tehnyt tehtävänsä.

Ainakin signaalinkäsittelyn saralla Orwellin maailmassa oli kunnostauduttu. Puolueen jäsenet käyttivät asiakirjojen kirjoittamiseen ja muuttamiseen puhekirjoittimeksi nimettyä kojetta. Siihen puhuttiin se, mitä haluttiin kirjoitettavan. Oletin puhekirjoittimen toimivan moitteettomasti ihmisestä riippumatta. Todellisuudessa puheentunnistaminen on hyvin vaikeaa. Ainakaan kaupallista puhujasta riippumatonta laitetta ei ole.

Yksi mielenkiintoinen tekninen koje oli muistiputki. Jotta tämän ymmärtää, sen taustaa täytyy hieman selvittää.

Puolueen työntekijät työskentelivät valtavissa ministeriöiden rakennuksissa, joissa oli nykyajan yrityksen sisäistä postia tai sähköpostia vastaava järjestelmä. Taloihin oli rakenettu valtava putkiverkko, josta työntekijöiden pöydille tipahteli aika ajoin tehtäviä paperilapuilla. Kun tehtävä oli tehty, siihen liittyvät hävitettävät asiakirjat laitettiin muistiputkeen, joka nimestään huolimatta kuljetti sinne laitetut paperit paikkaan, jossa ne poltettiin. Se oli siis eräänlainen paperisilppurin ja roskakorin yhdistelmä. (NL)

Tietoverkkolaboratorio on nyt osa Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitosta. Tällä sivulla oleva tieto voi olla vanhentunutta.

Kurssien ajantasainen tieto on MyCourses-palvelussa.