TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

Telepolitiikka Tietoyhteiskunnan tulevasta muodosta esitettyjä visioita on paljon. Muutama niistä näyttää selvältä. Tällainen on liikkuvan informaation määrän räjähdysmäinen kasvu, joka vaatii laajakaistaisempia yhteyksiä, langattomia tai langallisia. Myös tiedonkäsittelykapasiteetin kasvu jatkuu. Pienet taskussa tai käsilaukussa kulkevat päätelaitteet ovat pian tehokkaampia kuin tehokkaimmat tämän päivän pöytäkoneet. Multimedian ja liikkuvan värikuvan sekä virtuaaliympäristöjen tulo räjäyttää bittivirrat uusiin ulottuvuuksiin. Tämä luo tietoliikennealan toimittajien lisäksi suunnattomasti töitä myös hallituksille, lainsäätäjille ja kansainväliselle yhteistyölle. Erilaiset televiestintätekniikat, -sovellukset ja -palvelut ovat tietoyhteiskunnan olennaiset raaka-aineet. Televiestintä on osa tietoyhteiskuntaa, jonka kehittäminen on ollut EU:n telealaa koskevan politiikan perimmäinen tavoite. Yhdysvalloissa presidentti Clintonin hallinto markkinoi voimakkaasti ns. tiedon valtatietä. EU:n puitteissa on puhuttu mieluummin globaalista tietoyhteiskunnasta. Tällä on haluttu korostaa sitä, että telepolitiikan suunnittelulla halutaan ottaa huomioon myös tiettyjä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia tekijöitä. Yhteisön tasoisen telepolitiikan muotoilun ja tietoyhteiskunnan tavoitteiden asettelun ohessa myös jäsenvaltiot ovat kehittäneet omia strategioitaan tietoyhteiskunnan luomiseksi. Eri maiden telepolitiikoilla hyvin pitkälti samat päämäärät ja 1990-luvun puolessa välissä monet maat ovat aloittaneet projekteja tietoyhteiskunnan kehittämiseksi. Yleinen kehitys on ollut ympäri maailmaa kohti valtion hoidossa olleiden palveluiden yksityistämistä, mutta joissain maissa kilpailun edistäminen on otettu myös viralliseksi osaksi telepolitiikkaa. Jonkin asteista valvontaa kuitenkin tarvitaan aina, jotta esimerkiksi useat eri yhtiöt eivät päädy käyttämään samoja taajuusalueita. Kolmannen sukupolven matkapuhelinverkot otetaan käyttöön suunnilleen samoihin aikoihin ympäri maailmaa vuodesta 2001 lähtien, joskin jotkut maat ovat vuoden tai pari nopeimmista jäljessä. Yhdysvallat Yleistä Amerikassa on jo useita vuosia pyritty vähentämään telealan yrityksille asetettuja rajoituksia ja vapauttamaan puhelinyhtöiden välistä kilpailua. Vuonna 1993 IITF (White House Information Infrastructure Task Force) julkaisi kansallisen tiedon infrastruktuurin toimintaohjelman (National Information Infrastructure, NII). NII-toimintaohjelmassa kansallisella tiedon infrastruktuurilla tarkoitetaan saumatonta viestintäverkkojen, tietokoneiden ja tietokantojen kokonaisuutta, jonka kautta kaikki kansalaiset pääsevät käsiksi tarvitsemaansa tietoon. NII:ssä ei oteta erityisesti kantaa laitteistoihin vaan itse tietoon ja ohjelmistoihin, joiden avulla tietoa päästään käsittelemään, sekä standardeihin, jotka mahdollistavat verkon ja sen osien saumattoman yhdistämisen. Toimintaohjelmassa päävastuu tekniikoiden kehittämisestä annetaan yksityiselle sektorille ja valtion elimien tehtäväksi jää huolehtia, että kokonaisuudesta tulee yhtenäinen ja että kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä käsiksi tietoon. Vuoden 1996 helmikuussa, kongressissa hyväksyttiin esitys, joka pohjautui pitkälti edellä esiteltyyn toimintaohjelmaan (Telecommunications Act of 1996), joka asetti maan viralliseksikin tavoitteeksi edistää alan kilpailua ja näin korottaa palvelujen laatua, halventaa niiden hintoja ja saada palvelut kaikkien kansalaisten ulottuville. Esityksessä pyrittiin myös yhdenmukaistamaan eri osavaltioiden telepolitiikkaa. Kun esitys hyväksyttiin olivat odotukset korkealla ja monet pettyivät, kun mitään äkkinäisiä muutoksia ei tapahtunut, puhelujen hinnoissa tapahtui jopa nousua ja erityisesti palveluiden leviäminen kaikille kansan osille on ollut huomattavasti toivottua hitaampaa. Päätös tehtiin juuri vaalien alla, joten sitä on väitetty myös vaalipeliksi sekä presidentin, että kongressin suunnalta. Vaikka suuria positiivisia muutoksia ei ole tapahtunut, ei päätöstä voida pitää täysin epäonnistuneena, sillä se selvitti valtion telepolitiikkaa. Taajuusalueiden jakaminen Yhdysvalloissa taajuusalueiden jakamista hoitavat FCC (Federal Communications Commission)ja NTIA (National Telecommunications and Information Administration), joista NTIA hoitaa valtion taajuuksia ja FCC muita alueita. Yksityiselle sektorille on varattu 5,5% 30GHz:n alapuolisesta taajuuskaistasta ja valtion käyttöön 1,4%. Mitään tiettyjä taajuusalueita ei ole jaettu, vaan FCC ja NTIA joutuvat tekemään yhteistyötä alueita jakaessaan, jotta päällekkäisyyksiä ei sattuisi. UMTS Yhdysvalloissa kolmannen sukupolven matkapuhelinverkoille ei vielä ole haettu lisenssiä. Matkapuhelinverkkoa pyritään suunnittelemaan mahdollisuuksien mukaan muiden maiden kanssa yhteensopivaksi ja suunnitelmat pyritään saamaan valmiiksi syyskuunloppuun 2002 mennessä, joten Amerikassa ollaan hiukan jäljessä moniin muihin maihin verrattuna. Japani Yleistä Japanin kauppa- ja teollisuusministeriö julkaisi toukokuussa 1994 ohjelman Advanced Information Infrastructure (AII), jossa kartoitetaan tulevaisuuden tietoyhteiskunnan infrastruktuuritarpeita ja niiden vaatimia toimenpiteitä. AII perustuu pitkälti Yhdysvalloissa vuotta aiemmin julkaistuun NII- toimintaohjelmaan, mutta on selvästi laajempi ohjelma. Päätavoitteina on, että jokaisella kansalaisella on yhtäläiset mahdollisuudet saada, muokata ja lähettää informaatiota, koska informaation jakelun ja muokkauksen hinta on merkittävästi alhaisempi ja koska aika ja paikka eivät enää rajaa tietoon liittyviä toimintoja. Ertyisesti paino on asetettu koulutukseen, tutkimukseen, lääketieteeseen ja kirjastoihin. Samaan aikaan edellä mainitun ohjelman kanssa Japanin televiestintäneuvosto julkaisi raportin Reforms toward the Intellectual Creative Society of the 21st Century. Raportissa kaavaillaan rakenteita erittäin suorituskykyiselle "info- communication" -infrastruktuurille. Japanin opetus- ja kulttuuriministeriö on laatinut tammikuussa 1995 raportin informaatioteknologian vaikutuksista oman hallinnonalansa politiikkaan (Implementing Educational, Scientific and Cultural Policies in Response to Advances in Multimedia Technology). Mukana ovat koulutus, tutkimus, kulttuuri ja urheilu. Hallituksen keskeisenä tehtävänä katsotaan Japanissa olevan julkisen hallinnon informaatiojärjestelmien rakentaminen. Tämän odotetaan vauhdittavan myös yksityisen sektorin kehitystä. Hallituksella on merkittävänä tietovarantojen hallinnoijana oma roolinsa verkkosisällön tuottamisessa, mutta erityisesti sisällön tuotantoa edistävän lainsäädännöllisen ympäristön luomisessa. Tämä tarkoittaa turvallisuuskysymysten ratkaisemista, standardien edistämistä, erilaisten tietojärjestelmien arviointia sekä tekijänoikeuskysymysten ratkaisemista. Taajuusalueiden jakaminen Japanissa taajuusalueiden jakamista hoitaa Posti ja tietoliikenneministeriö, jonka alaisuudessa useat eri osastot hoitavat radiotaajuuksien jakamista ja niiden käytön valvontaa. UMTS Japanissa on kolme yritystä saanut lisenssit 3G matkapuhelinverkkojen rakentamiseen. Toiminta alkaa vuoden 2001 aikana. Suomi Yleistä Suomen kansallisena tavoitteena on, että tieto- ja viestintätekniikan sekä tietoaineistoja ja palveluja tuottavilla toimialoilla ammatillinen osaaminen on kansainvälistä huippua. Lisäksi tavoitteena on edistää kotimaisten teleyritysten sekä telelaitteiden ja -ohjelmistojen valmistajien pääsyä maailman markkinoille ja vaikuttaa tietoverkkojen standardointiin ja sääntelyyn. Tähän päämäärään pyritään kaikilla tasoilla suomen telepolitiikassa. Tämän toteutumiseksi on tehty erilaisia tutkimuksia ja määritetty tärkeät ja kehitystä vaativat kohteet. Näihin kuuluvat mm: jatkuvan koulutuksen periaate, digitoinnin ja media integroinnin nopea hyödynnys ja tietoyhteiskunnan perustietojen ja tietojen kehittämismahdollisuuksien tarjoamine kaikille kansalaisille. Suomi aloitti vuonna 1995 ohjelman nimeltä Suomi tietoyhteiskunnaksi. Tämä ohjelma kattaa opetusministeriön koko toimialan: yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, aikuiskoulutuksen, korkeakoulut, tutkimuksen, kulttuurin, liikunnan ja nuorison. Tämän jälkeen on vuosina 1996-1999 aloitettu lukuisia vastaavia projekteja. Alla on muutamia esimerkkejä noista lukuisista ohjelmista: Suomen tulee turvata asemansa siten, että vuonna 2000 maamme on edelleen Euroopan ja maailmanlaajuisesti tietoyhteiskunnan kärjessä. Tieto- ja viestintäteollisuus on tärkeä elinkeino, jossa tietoyhteiskunnan tarjoamien palvelujen käyttömahdollisuudet ja perustaidot ovat kaikilla, ja jossa Tietotekniikan avulla on uudistettu elinkeinoelämän ja julkisen sektorin toimintatapoja ja rakenteita. Uuden tekniikan soveltamisessa kiinnitetään huomiota toimintojen tehostamiseen ja uudistamiseen, nykyisten palveluiden parantamiseen ja kokonaan uusien tuotteiden kehittämiseen. Samalla kun kannustetaan yrittäjyyttä, myös kilpailun rajoituksia poistetaan. Erityisenä painopisteenä on yrittäjyyden sekä tieto- ja viestintätekniikkaan pohjautuvien uusien elinkeinojen kehittäminen. Suomalaisen tietoyhteiskunnan tulee perustua kaikkien kansalaisryhmien tarpeiden huomioon ottamiseen. Sen tulee parantaa tasa-arvoa, eikä se saa heikentää kenenkään toimintamahdollisuuksia kansalaisina. Kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää erilaisia julkisia, yksityisiä ja yhteisöjen tarjoamia palveluja tulee parantaa laajentamalla kirjastojen avointen tietoverkkojen käyttöä. On tärkeää sovittaa yhteen paikallis-, alue- ja valtakunnan tason tiedon ja palvelujen tarjonta. Pienenä kieli- ja kulttuurialueena Suomi on riippuvainen maailmanlaajuisista verkoista ja kansainvälisestä tiedosta. Kansainvälisiä valmiuksia lisättäessä pitää huolehtia maamme kansallisesta kieli- ja kulttuuri-identiteetistä Työelämää koskevassa tutkimustoiminnassa vauhditetaan tieto- ja tietoliikennetekniikkaan tukeutuvan työn uudelleenorganisointia. Tutkimustietoa hyödynnetään tarjoamalla yrityksille ja hallinnolle työorganisaatioiden kehittämisohjelmia Turvataan kotimaisten tietotuotteiden ja niihin liittyvien sovellusten tuotanto. Edesautetaan suomalaisten multimediayritysten syntymistä ja kehittämistä sekä edistetään digitaalisessa muodossa olevien tietotuotteiden tuotantoa, jakelua ja käyttöä Kuten arvata saattaa monet näistä tavoitteista ovat vain olleet tavoitteita. Välillä tuntuu siltä, että hallitus kampittaa omia päätöksiään tekemällä määrärahaleikkauksia mm korkeakoulujen rahoitukseen. Taajuuksien jako Suomessa taajuuksien jaosta huolehtii liikenne- ja viestintäministeriö. Tällä hetkellä Suomessa on käytössä kaksi matkapuhelinverkkoa. Kolmanteen verkkoon on myönnetty rakennuslupa suomen 2G:lle. GSM-luvan saanut Suomen 2 G on ilmoittanut rakentavansa valtakunnallisen verkon, joka tukeutuu Finnet- yhtiöiden useille paikkakunnille jo rakentamiin GSM-1800 -kaupunkiverkkoihin. 20.12 Suomessa aloittaa toimintansa kauan odotettu GPRS. Valitettavasti ainakin aluksi palveluissa on ainoastaan kiinteä maksu eikä pakettikohtainen laskutus. UMTS Suomi jakoi kolmannen matkapuhelinverkon toimiluvat ensimmäisenä Euroopassa. Toisin kuin muissa Euroopan maissa Suomi jakoi luvat tarjousten perusteella ilman huutokauppaa. Suomen UMTS verkot aloittavat toimintansa ensimmäisten joukossa. UMTS taajuuskaistaa tyhjennetään tällä hetkellä muusta käytöstä siten, että taajuudet ovat käytettävissä heti kun niitä tarvitaan. UMTS verkkojen liikenne- ja tilaajamäärien arvioidaan toiminnan alkuvuosina lähtevän voimakkaaseen kasvuun. Suomessa otetaan jo heti alussa käyttöön lähes kaikki UMTS:lle maailmanlaajuisesti varatut taajuudet. Näin luodaan edellytykset usealle rinnakkaiselle kilpailevalle UMTS verkolle ja toisaalta sille, että verkot voidaan rakentaa mahdollisimman taloudellisesti ja että niissä voidaan jo heti alussa tarjota mahdollisimman laaja valikoima palveluja. UMTS verkon operaattori tarvitsee Suomessa liikenneministeriön myöntämän toimiluvan. Lupien määrää rajoittaa radiotaajuuksien riittävyys. Työryhmän selvityksen mukaan Suomeen on mahdollista rakentaa enintään neljä rinnakkaista UMTS verkkoa. Mikäli alueellisia toimilupia myönnetään, tulisi alueellisille toimiluvan haltijoille varata yksi ja yhtenäinen taajuusalue, jotta UMTSille varatut taajuudet tulisivat tehokkaasti käytetyiksi. Ranska Yleistä Ranskassa hallitus ryhtyi kiteyttämään tietoyhteiskuntapolitiikkaansa vuonna 1994. Hallitus asetti ministeriöiden välisen komitean koordinoimaan työskentelyä. Komiteassa olivat edustettuina mm. televiestinnästä, teollisuuspolitiikasta, koulutuksesta ja kulttuuripolitiikasta vastaavat ministeriöt. Ranska on ollut tietoverkkojen käyttöönotossa varhainen liikkeellelähtijä. Ranskassa uuden informaatioteknologian näkyvimpiä aikaansaannoksia 1980-luvun alussa oli nopeasti kotitalouksiin levinnyt Minitel-järjestelmä. Minitelin palveluihin kuuluvat esim. puhelinluettelo sekä konsertti-, hotelli- ja matkavarauspalvelut. Miniteliä jaettiin alussa ilmaiseksi, sittemmin sen käytöstä on alettu veloittaa pieni kuukausimaksu. Ranskalaisilla onkin Minitelin myötä hyvät asenteelliset valmiudet on-line-palvelujen hyödyntämiseen. Minitelin menestyksen salaisuutena olivat laitteen ilmaisuus, halvat palvelumaksut ja sen laaja palvelutarjonta. Ranskan tietoyhteiskuntaraportti pyrkii edistämään erityisesti ATM-verkon ja erilaisten testialustojen käyttöä sekä palvelu- ja sisältöteollisuutta. Raportin ilmestymisen jälkeen Ranskassa on hallituksen toimesta käynnistetty 170 uutta informaatioteknologiaa soveltavaa projektia. Näistä kuusi liittyy audiovisuaaliseen alaan, 11 kulttuuriin ja 27 koulutukseen. Tietoyhteiskuntaan liittyviä toimenpiteitä on Ranskan hallituksen toimesta vuonna 1995 tuettu yhteensä 100 miljoonalla frangilla ja vuoden 1996 talousarviossa summa kolminkertaistuu. Ranskan ohjelman kokonaisinvestoinneiksi mainitaan 4 miljardia frangia. Ranskan suurimpia ongelmia tietoyhteiskuntastrategiansa toteuttamisessa on suuren väestönosan vastenmielisyys uutta teknologiaa kohtaan. Vuonna 1995 vain 12 prosentissa ranskalaisista kotitalouksista oli tietokone. Markkinoiden kehittymistä on vaikea ennakoida, koska erilaiset muoti-ilmiöt saattavat nopeastikin muuttaa asenteita. Tietoyhteiskuntaohjelman toteuttamiseen löytyy kuitenkin selkeä poliittinen tahto. Ranskassa on ollut nykyisten GSM palveluiden kanssa ongelmia. Operaattoreilla on ollut hyvin vapaat kädet hinnoittelussa ja palveluiden kehittämisessä. Esimerkkinä mainittakoon tekstiviestin lähettäminen toisen operaattorin liittymään. Ranskassa kyseisestä palvelusta on joutunut maksamaan erillisen kuukausimaksun, tämäkään ei aina ole ollut mahdollista. Taajuuksien jako Taajuuksien jaosta vastaa talous ja teollisuusministeriö alosuudessa oleva teollisuus, informaatio, teknologia ja postiministeriö. Näiden lisäksi ranskassa toimii itsenäinen ART järjestö, joka vastaa teleliikenteen säännöksistä. UMTS Ranskassa on ollut ongelmia UMTS:n taajuuksien kanssa, sillä tällä hetkellä ne ovat käytössä armeijalla. Tästäkin huolimatta UMTS tulee kyllä alkamaan Ranskassa samoihin aikoihin kuin muualla Euroopassa eli vuonna 2002. Ranska ei huutokaupannut omia UMTS lupiaan, vaan perii liikennöijältä kiinteän kymmeniä miljardeja maksavan kynnysrahan. Lähteet ja tekijät http://www.minedu.fi/ http://www.mintc.fi/www/sivut/suomi/tele/televiestinta/tilastot.html http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/5.toukokuu/radi1800.htm http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/29.syyskuu/umts3900.htm http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/15.syyskuu/umt23700.htm http://www.vn.fi/vn/vm/kehittaminen/tietoyhteiskunnan_kehittaminen/tyk/n051.htm VTM Ari Langén: "Euroopan unionin telepolitiikka ja Suomen telemarkkinat globalisoituvassa liiketoimintaympäristössä" http://www.ntia.doc.gov/ http://www.umts-forum.org/ http://www.uspto.gov/web/offices/com/doc/ipnii/front.pdf http://www.nirs.go.jp/ENG/nirs.htm http://info.mpt.go.jp/eng/ Kuvien originaalit peräisin Corel'in julkaisemalta Clipart CD:ltä. Kuvissa ei ole tekijänoikeuksia. Tekijät Janne Sinivirta, 49937F Ville Partanen, 48664F Juha Lahnakoski, 49790M