| |
Verkonhallintaprotokollat
1970-luvun lopulla tietokoneverkot olivat kasvaneet pienistä ja hajanaisista lähiverkoista suuriksi ja monimutkaisiksi verkoiksi, jotka olivat yhteydessä toisiin verkkoihin. Näitä suuria verkkoja kutsuttiin interneteiksi ja niiden koko kasvoi eksponentiaalista vauhtia. Verkkojen kokojen kasvaessa myös niiden hallinta muodosti suurenevan ongelman. Kävi ilmeiseksi, että oli kehitettävä protokolla verkkojen hallintaan.
Ensimmäinen kehitetty protokolla oli nimeltään Simple Network Management Protocol (SNMP), joka ilmestyi 1980-luvun puolivälissä. SNMP:n kehittely eteni hyvin nopeasti ja sen oli tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu verkonhallintaan, kunnes parempi ja korvaava protokolla saataisiin määriteltyä. SNMP osoittautui käytännössä hyvin toimivaksi ja on yhä laajassa käytössä maailmalla.
Muut protokollat ovat suurelta osin kehiteltyjä alkuperäiseen SNMP-määritelmaan nojautuen. Ensimmäinen SNMP:n laajennus oli SNMPv2, joka sisälsi useita alkuperäisen SNMP:n ominaisuuksista sekä paikkasi useita alkuperäisen määritelmän puutteita.
Toinen merkittävä verkonhallintaprotokolla oli Common Management Information Prtocol (CMIP). Tämä protokolla on paremmin järjestetty ja sisältää paljon enemmän ominaisuuksia kuin SNMPv2. CMIP:tä on kehuttu erittäin hyvin suunnitelluksi, mutta ongelmaksi onkin muodostumassa CMIP:n laajuus. Järjestelmä on niin suuri ja monipuolinen, että vain harvoilla tietoverkkojen toimittajilla on resursseja sen käyttämiseen.
|