TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

S-38.105 Tentti 24.3.2001

Alla luennoitsijan palautetta opiskelijoiden tenttivastauksista.

3. Uusi puhelintekniikka eli tässä tapauksessa sellaiseksi väitettävä ISDN

Opiskelijat edustavat suurta kalvonkatsomisen asiantuntemusta. Niinpä varsin moni oli huomannut, ettei kaikkea kannata tunkea yhteen kalvoon, kalvoissa on hyvä olla otsikot ja jotain asiaa selkiyttämässä kuvakin.

Lauseiden jatkuminen kalvolta toiselle näytti olevan varsin monesta kiusa, jota vältettiin.

Tiivistämisen taito on tärkeä insinöörillekin, ei vain mikropiirien pakkaustiheyksissä. Niinpä kaikki asiakasmaajussien ostopäätöksiin (positiivisesti) vaikuttava oli mahdutettava kolmeen kalvoon. Jotain insinöörille intresanttia oli silloin pakko jättää pois.

Käytettävissä oleva tila ja markkinoinnin kohderyhmä karsivat futuurin BISDN:n ja 30:n kanavan käytön kiinteän linjan varayhteyteytenä yrityksessä (=maatila!).

Kalvoissa voi(nee) luvata kaikenlaista toteuttamiskelpoista. ISDN:n kiinteä yhteys B-kanavilla ja varsinkaan puhekäytössä ei kuulune tähän joukkoon.

Myyntikalvosta on kylänraittiuskottavuuden lisäämiseksi syytä jättää yhdys-sana virheet pois, ja lyhenteetkin on syytä kirjoittaa oikein (ei siis Kbit/s, kbps tai mS).

Termejä ei ole syytä jättää ilman selityksiä. Välttämättä isännille ei avaudu myyntiargumenttina ’yhteys on digitaalinen’ vaikka traktorin käyntitunti(- ja matka)mittarit olisivat olleet jo vuosikymmenet digitaalisia.

Ilmaisun on oltava täsmällinen. Siis ei ’saat useita puhelinnumeroita’ vaan ’VPK antaa vakiona kolme puhelinnumeroa’.

Useimmissa vastauksissa muistettiin korostaa sitä, että ISDN tuo kaksi yhteyttä, joita voidaan käyttää samanaikaisesti toisistaan riippumatta. Tässä yhteydessä olisi isäntä varmaankin kiinnostunut kuulemaan, mitä uutta hommassa on kahteen puhelinlinjaan verrattuna.

Verkkopäätettä on heti esittelyssä syytä kutsua verkkopäätteeksi ja kertoa, että niitä on kahta mallia: toinen pelkästään digitaalisia laitteita varten, toinen myös vanhoja (analogisia) laitteita varten. Tässä yhteydessä voi markkinointi tehdä strategiavalinnan: ’Ei muita investointeja, paitsi edullinen sadan markan liitäntäkortti tietokoneeseen’ tai ’Tässä yhteydessä on hyvä luopua liki loppupuhutuista vanhoista 60-luvun puhelimista ja uusia koko kalusto pakettihintaan xxx’.

ISDN:ää ei kannata myydä kertomalla pelkästään, että se on nopea. Erityisesti puhekäytössä saattaa nopeustarve ihmetyttää potentiaalista ostajaa – datasiirrosta modeemin kanssa tuhraten ei kaikilla kuulijoilla ole kokemusta.

Nopeudesta voi antaa jonkin esimerkin ’datasiirrossa tieto liikkuu vähintään tuplanopeudella verrattuna poistumassa olevaan modeemiin perustuvaan tekniikkaan’, ’saat tarvittaessa niin paljon nopeutta, että virsikirjakin siirtyy nuotteineen alle viiden minuutin’ ja ’yhteys vastapäähän syntyy parissa sekunnissa (äänettömästi, varmasti, ...)’

Maaseudulla puhelinasioissa on laadulla aina hyvä kaiku. Tässä voi luvata häiriöttömämpää linjaa ja katkosten poistumista.

Uusia palveluja kannattaa luvata, mutta esimerkeiksi ei kannata tarjota sitä, mitä analogiseenkin liittymään jo saa, siis esimerkiksi soittavan numeron näyttöä (estoineen). Vanha puhelintekniikka ei mahdollista esimerkiksi puhelun hinnan näyttöä puhelun kestäessä tai sen jälkeenkään.

D-kanavan käyttömahdollisuudesta voit luvata VPK:n edustajana ’mitä tahansa’ ja kenties korostaa asian ainutkertaisuutta juuri VPK:ssa. Yleisellä tasolla ei kannata todeta, että ’D-kanavaa voitaisiin käyttää sähköpostiin, mutta sitä eivät suomalaiset puhelinyhtiöt tee’, kuten aika moni oli markkinointikalvoihinsa kirjoittanut.

Omaa pesää ei kannata liata sanomalla, että ’ADSL on paljon kalliimpi’, ’kaapelimodeemi olisi nopeampi ratkaisu, mutta sitä emme teidän kylällenne toimita’, ’ISDN on digitaalisena häiriötön (vrt. nykyiset kelvottomat linjat)’ tms.

Hintakehityksen kertomisessa on syytä käyttää harkintaa. ’Hinnat ovat jatkuvassa laskussa’ on myyntiargumenttina paljon heikompi kuin ’Uuteen tekniikkaan siirryttyämme voimme nyt tarjota liittymän 30% halvemmalla kuin ennen’. ’Uusien ISDN-puhelimien hinta on myös laskenut, satte sellaisen alle tuhannen markan.’

Tehtävässä oli laadittava VPK:n kalvot. Niissä tuskin kannattaa kertoa, mitä innovatiivista Elisa on tehnyt. Tätä ei yllättävän moni vastaaja uskonut.

S-väyliä ja erilaisia rajapintoja on turha tunkea tekstiin, kuvassa ne voivat olla siltä varalta, että ne jotakuta sattuisivat kiinnostamaan. Tässä voi tuoda esiin mahdollisuuden liittää S-väylään jopa kahdeksan päätelaitetta.

Isäntää ei välttämättä kiinnosta koko A/D-muunnos seikä missä se tehdään. Hinta sen sijaan kiinnostaa. Se/ne näkyviin!

Tehtävä nieltiin lähes mukisematta. Muutama epäili mahdollisuutta subjektiiviseen arvosteluun. Arvostelussa annettiin yksi piste jokaisesta asiallisesta argumentista, samoin kuvien käytöstä. Pisteitä tiputeltiin sitten suoranaisten virheiden tahdissa – jos oli aihetta.

4. Standardit ja standardointi

Lieneekö ilmiö itseään ruokkiva: luennolla todettiin, että standardeja käsittelevät kysymykset ovat aina olleet teekkareille vieraita. Nyt ei olisi tarvittu edes organisaatioiden nimien ulkoa muistamista (mitä sitäkin vierastetaan), vaan aineistosta olisi pitänyt tuottaa lyhyt tiivistelmä. Tässä tiivistelmässä olisi sopivaa olla vaikkapa seuraavia asioita

Sanomalehden tehtävänä on välittää käyttökelpoista tietoa. Niinpä yleinen maininta siitä, että TUKES on taas löytänyt vaarallisia laitteita tai edes että laitteet ovat tietokoneen verkkolaitteita, ei palvele tätä tarkoitusta. Lukija kaipaa yleensä myös ohjeita elämäänsä, esimerkiksi sen, miten selvittää oman laitteensa turvallisuus. Toimittajalta on suoranainen kohteliaisuus kertoa, mistä lukija saa enemmän tietoa koko jutusta (CE-merkki, TUKES, ...)

Esimerkkilehdeksi oli valittu Helsingin Sanomat, koska se oletettiin tenttiä laadittaessa suurimmalle osalle tutuksi julkaisuksi.

HS:ää lukeneet ovatkin huomanneet, että toimituksellisessa artikkelissa ei asiaa personoida ’mummonikin osti sellaisen kompuutterin’, ’mielestäni pitää’ tms. tavalla.

Toimittajan mielipide pidetään myös piilossa rivien välissä eikä todeta ’ongelma esiintyy lähinnä halpahallitason rimpuloissa, ei merkkikoneissa’.

Piilomainontaa ei myöskään suvaita ’..., mutta parempi on hankkia aito merkkikone BIM’.

HS ei myöskään sinuttele lukijaa ’sinun kannattaa heti tarkistaa’ eikä ylipäätään puhuttele lukijaa.

Hesarissa ei yleensä tapaa kovin värikästä kielenkäyttoä. Poikkeuksena ovat suorat haastattelulainat.

Toimittaja ei saa toistaa vain sitä, mitä toimitukseen tulevassa puffissa tai ilmoitusaineistossa jo on.

Ja tähän lainaus kahdesta tehttivastauksesta yhdistellen (ja ilman huolta tekijänoikeuksista):

Käytössä vaarallisia tietokoneen virtalähteitä

Turvatekniikan keskus TUKES on jälleen tavannut markkinoilta vaarallisia sähkölaitteita, tällä kerralla ovat kyseessä eräät henkilökohtaiset tietokoneet, joita Bitvox Oy on tuonut maahan joulukuun 1999 ja kesäkuun 2000 välisenä aikana. TUKES on todennut laitteiden virtalähteet niin heikoiksi, että niiden käytöstä aiheutuu hengen- ja tulipalon vaara. Virtalähteet muuttavat sähköverkosta tulevan jännitteen tietokoneen käyttämiksi turvallisiksi jännitteiksi. Viallinen verkkolaite päästää vaarallisen verkkojännitteen sellaisenaan läpi. Laitteita on myyty eri puolella Suomea. Vialliset verkkolaitteet ovat kuvan mukaisissa ns. PC-tyyppisissä mikrotietokoneissa.

Kyseisten mikrotietokoneiden käytöstä on syytä pidättäytyä välittömästi kunnes laitteiden turvallisuudesta on varmistuttu.

Samaa koteloa on käytetty myös turvallisissa laitteissa, joten kuluttaja joutuu joko avaamaan tietokoneensa kotelon tai asioimaan myyjäliikkeessä. Vaarallisten laitteiden virtalähteissä näkyvät merkinnät ATX-230 tai LCH 150N/CF.

Virtalähteiden arvokilvessä on näkyvissä CE-merkki, jolla valmistaja vakuuttaa, että laitetta valmistettaessa on otettu huomioon kaikki EU:n voimassa olevat turvallisuus- ja häiriödirektiivit. Käytännössä on todettu, että CE-merkki, jonka käyttöä ei mikään viranomainen valvo, ei oleriittävä tae tuotteen turvallisuudesta. CE-merkin käytöstä ei ole olemassa mitään standardia. CE-merkki on ollut noin puolessa niistä sähkölaitteista, jotka TUKES on todennut vaarallisiksi.

Suomessa testatussa ja hyväksytyssä sähkölaitteessa on turvallisuuden takeena FI-merkki.

Vaarallisen verkkolaitteen tai koko tietokoneen kuluttaja voi palauttaa ostopaikkaan vaihtoa varten.

Lisätietoja voi saada TUKESin www-sivulta http://www.tukes.......

Tehtävään vastanneet (harvat) hallitsivat yleensä asian. Tehtävää moitittiin liian laaja-alaiseksi, vaikka vastaamiseen varatusta tilasta olisi voinut päätellä jotain. Pari opiskelijaa epäili tehtävän mittaavan äidinkielen hallintaa. Arvostelussa jaettiin pisteitä kuitenkin lähinnä siitä, että ilmoituksen keskeiset asiat oli saatu mukaan ja tietoa oli sopivasti täydennetty CE-merkinnän taustatiedoilla (onhan tehtävän otsikossa asiana standardit!)

Kurssiesite | Aikataulu | Oppikirja | Harjoitustyö | Tentit | Yhteystiedot | Kurssipäiväkirja

Tietoverkkolaboratorio on nyt osa Tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitosta. Tällä sivulla oleva tieto voi olla vanhentunutta.

Kurssien ajantasainen tieto on MyCourses-palvelussa.

Tämän sivun sisällöstä vastaavat ja Webmaster.
Sivua on viimeksi päivitetty 09.04.2001 17:31.
URI: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38105/k01/palaute240301.shtml
[ TKK > Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto > Tietoverkkolaboratorio > Opetus ]
?Kysy =>Anna palautetta!