Diplomityön toinen luku sisältää verkonhallinnan yleisen kuvauksen ja verkonhallinnan toiminnallisen jaon eri osa-alueisiin sekä näiden osa-alueiden kuvauksen ja niille esitettäviä vaatimuksia. Kolmannessa luvussa kuvataan verkonhallinnan toteuttamista, kun osa-alueet jaetaan verkon kannalta luku- ja kirjoitusprosesseihin. Luvussa käsitellään mitä eri osa-alueiden toteutuksessa on otettava huomioon ja tarkastellaan niitä prosesseja ja asioita, joita verkosta voidaan hallita ja valvoa. Neljännessä luvussa perehdytään TCP/IP-verkkojen hallintaan tarkoitettun SNMP-yhteyskäytäntöön, joka on tämän hetken de facto -standardi TCP/IP-verkkojen hallintaan. Luvussa esitetään itse protokolla, sen toimintaperiaate ja rakenne. Tämän lisäksi esitetään, miten SNMP:tä voidaan käyttää verkonhallintaan, sekä kuvataan SNMP:n seuraavaa versiota.
Viidennessä luvussa kuvataan niitä työkaluja, eli ohjelmia, jotka ovat hyödyllisiä verkonhallinnan toteuttamisessa ja joita käytetään TKK:n verkon valvontaan. Viimeisessä luvussa kuvataan pääpiirteissään TKK:n verkon rakenne ja se verkonhallinnan toteutus, joka tätä työtä tehdessä on syntynyt.
SNMP on yksinkertainen protokolla verkonhallintaan. Yksinkertaisuudessa on SNMP:n vahvuus, mutta toisaalta sen heikkoudet johtuvat hyvin pitkälle juuri yksinkertaisuudesta. Yksinkertaisuuden ja sen mukanaan tuoman hyvin heikon turvallisuuden takia SNMP:n avulla ei yleensä haluta toteuttaa kovinkaan vahvoja hallintatoimintoja. Tämän takia voidaan kärjistetysti sanoa SNMP:n ja sen toteutusten olevan enemmän verkon valvontaa kuin verkon hallintaa.
Työn aikana on kuitenkin saatu hyvin paljon uutta tietoa verkosta ja erityisesti verkon keskusreitittimen varaan rakennettujen eri rakennusten runkoverkkojen kuormasta. Työn aikana käyttöön otetun verkonhallintaohjelmiston avulla saadaan helposti kokonaiskuva verkon ja sen osien ja laitteiden tilasta. Verkonhallintaa toteutettaessa on myös tutkittu suuri määrä erilaisia ohjelmistoja, joiden avulla verkkoa voidaan valvoa. Näiden ohjelmistojen avulla voidaan jatkossa vähällä vaivalla jatkaa verkossa havaittavien ongelmien ja verkon kuormituksen selvittämistä. Käyttöön otettujen ohjelmistojen avulla voidaan myös tulevaisuudessa tehdä käytön hallintaa, ja mikäli on tarpeen, suorittaa tilastointia tulosvastuullisuuden mukanaan tuomaa laskutusta varten.
Tulevaisuutta ja sen tuomia uusia tarpeita ajatellen tarjojavat toteutettu järjestelmä ja sen työkalut hyvän lähtökohdan verkonhallinan jatkokehittämiseen.