TCP/IP-protokolla kehitettiin alkuaan USA:n puolustusministeriön (DoD, Department of Defence) toimesta ARPA-verkon yhteyskäytännöksi (Advanced Research Project Agency). TCP/IP levisi nopeasti verkkoon kytkettyihin yliopistoihin ja tutkimuskeskuksiin, jotka toteuttivat uuden protokollan moniin eri tietokoneisiin omien tarpeidensa mukaan.
Kuvassa A.1 on esitetty TCP/IP-protokollaperheen osat sekä niille perustuvia sovelluspalveluita. Varsinaiseen TCP/IP-protokollaan kuuluvat IP, ARP, TCP, UDP ja ICMP.
ARP:in (Address Resolution Protocol) avulla muunnetaan IP-osoite sitä käyttävän laitteen verkkotason osoitteeksi. ARP:ia käytetään yhteyttä muodostettaessa selvittämään vastapään verkkotason osoite (esimerkiksi ethernetin kuusitavuinen verkko-osoite).
ICMP (Internet Control Message Protocol) on osa IP:tä ja tarjoaa vianetsintä- ja diagnostiikkapalveluita. Esimerkiksi Ping-ohjelma käyttää ICMP:tä.
TCP (Transmission Control Protocol) tarjoaa luotettavan yhteyspohjaisen kuljetuspalvelun koneiden välille. Luotettavuus merkitsee käytännössä sitä, että TCP varmistaa sanomien kulun vastaanottajalle käyttämällä kuittausmenettelyä. TCP vastaa OSI-viitemallin tason 4 luokan 4 (TP4) kuljetuspalvelua.
UDP (User Datagram Protocol) tarjoaa yhteydettömän, ilman kuittauksia tapahtuvan kuljetuspalvelun koneiden välille. UDP vastaa OSI-viitemallin tason 4 luokan 2 (TP2) kuljetuspalvelua.
Internetissä käytettävät sovellustason palvelut perustuvat siis TCP:n ja UDP:n tarjoamiin alemman tason palveluihin kuvan A.1 esittämällä tavalla.
FTP:n (File Transfer Protocol) avulla siirretään tiedostoja eri koneiden välillä.
Finger kertoo konetta sillä hetkellä käyttävät henkilöt tai tietoa jostain tietystä henkilöstä, jolla on käyttäjätunnus kyseisessä koneessa.
Ns. R-komentojen (Rsh, Rexec) avulla voidaan vastapään koneessa suorittaa eri komentoja, ilman että koneeseen varsinaisesti kirjoittaudutaan sisään. Rloginin avulla voidaan vastapään koneeseen ottaa pääteyhteys vastaavaan tapaan kuin telnetin avulla.
SMTP:n (Simple Mail Transfer Protocol) avulla hoidetaan sanomanvälitys tietokoneiden välillä, eli sähköposti siirretään käyttäen SMTP:tä.
SNMP (Simple Network Management Protocol) on TCP/IP-verkkojen hallintaan kehitetty verkohahllintayhteyskäytäntö.
BootP:n avulla voivat levyttömät työasemat (tai X-päätteet) käynnistää itsensä käyttäen BootP-palvelua tarjoavan laitteen antamaa käynnistysinformaatiota.
Esimerkiksi SMTP-protokollalle määritelty portin numero on 25, eli kun laite haluaa siirtää sähköpostia toiselle laitteelle, se ottaa TCP-yhteyden vastaanottavan laitteen porttiin numero 25.