TKK | Tietoverkkolaboratorio | Opetus

Telelääketieteen tekniikka



Tekijät:   Seppo Fagerlund   Veli-Pekka Salo   Minna Bloigu



Etusivu

Kehitys

Soveltuvuus

Tekniikka

Ongelmat

Tekijät



     Telelääketiede ja sen sovellukset perustuvat erityisesti tietoliikenneverkkoihin ja lääketieteen digitaalisiin ratkaisuihin. Erilaisia ratkaisuja siitä, miten lääkinnälliset yhteisöt (esim sairaalat) voivat muodostaa erilaisia tietoverkkoja ovat suora yhteys (Point to point), LAN (Local Area Network), WAN (Wide Area Network). Erilaisissa verkkostruktuureissa voidaan puolestaan soveltaa erilaisia tietoliikennepalveluja. Soveltuvuuden määrää siirrettävän aineiston määrä, vaadittava siirtoaika, yhteyskustannukset ja telelääketiedettä käyttöön soveltavan sairaalan tai terveyskeskuksen tietotekniikan infrastruktuuri.

    Puhelinyhteys ja modeemi (siirtonopeus 28,8 kbs) sopii satunnaiseen, hitaaseen tiedonsiirtoon, esimerkiksi sähköpostin välityksellä käytäviin neuvotteluihin. Puhelin-modeemiyhteyden suurina etuina onkin asentamisen helppouden lisäksi käytön edullisuus, jos yhteyttä ei pidetä kytkettynä liian usein.

    Esimerkiksi teleradiologia asettaa kuitenkin jo suuret vaatimukset käytettävälle tiedonsiirtotekniikalle. Modeemiyhteys olisi liian hidas suurten kuvainformaatioiden lähettämiseen. Tämän takia terveyskeskusten teleradiologisiin yhteyksiin tarvitaan vähintään digitaalinen puhelinlinja, ISDN (Integrated Services Digital Network), jossa nopeus on 64-128 kbit/s. ISDN-yhteydet soveltuvat telelääketieteessä parhaiten videoneuvottelusovellutuksiin suuren siirtokapasiteettinsa ansiosta. Tällöin käytetään yleensä samanaikaisesti kolmea ISDN-linjaa parhaimman kuvanlaadun saavuttamiseksi. Datasiirtoon digitaalinen yhteys sopii hyvin myös siksi, että se on häiriöttömämpi kuin analogiset puhelinyhteydet.

     Modeemia ja ISDN:a parempaan työtehoon päästään laitosten lähiverkkoja yhdistävillä reititinyhteyksillä (esim. 2 Mbit/s). Reitittimen (router) tehtävänä on ohjata paketit niiden osoitteen mukaisesti vastaanottajalle sekä rajoittaa verkkojen välistä liikennettä esimerkiksi tietoturvasyistä. TCP/IP (Transport Control Protocol/Internet Protocol) on joukko internet-verkossa käytettäviä protokollia. IP huolehtii tietopakettien kuljettamisesta verkosta ja TCP luotettavan yhteyden ylläpidosta lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Lisäksi TCP/IP- protokollaperheeseen kuuluu monia muitakin internet-verkossa käytettyjä protokollia mm. reititystietojen vaihtoa varten. Reitittimet soveltuvat parhaiten suuriin verkkoihin. Samoin usean organisaatio-osapuolen verkkoja voidaan liittää niiden avulla turvallisesti toisiinsa. Koska reititinpalvelu kytkee useiden yritysten/laitosten verkkoja toisiinsa, tietosuoja on järjestettävä kunnolla. Asia voidaan hoitaa esim. muodostamalla verkosta oma looginen, muilta suljettu verkkonsa.

     Kolmas vaihtoehto on ATM-verkko (Asyncronous Transfer Mode eli tahdistamaton siirtotapa). Yksinkertaisimmillaan ATM on tietoliikennekuri, tapa pilkkoa bittivirta pieniksi, tasakokoisiksi soluiksi ("paketeiksi"), joita voidaan käsitellä äärimmäisen nopeasti ja limittää joustavasti käytettävissä olevaan kaistaan. Solujen tasakokoisuus on juuri keskeinen asia ATM:ssä. Kiinteämittaisten solujen ansiosta voidaan siirto toteuttaa monimutkaisenkin verkon läpi erittäin nopeasti. Runkoverkoissa (esim. valokaapeli) voidaan päästä jopa 2,4 gigabittiin sekunnissa. ATM:ää käyttämällä kaikki informaatio äänestä dataan ja videokuvaan mahtuu samanaikaisesti samaan siirtokanavaan.

     Lisäksi matkaviestinverkot ja jopa satelliittiyhteydet tarjoavat apua siellä missä muut yhteydet eivät toimi. Nämä soveltuvat erityisesti ensiaputyyppiseen yhteydenpitoon (EKG, jne..).
(Avoimen yliopiston "Johdatus telelääketieteeseen" -kurssin tutkielma. Helmikuu 1999)

Tämä sivu on tehty Teletekniikan perusteet -kurssin harjoitustyönä.
Sivua on viimeksi päivitetty 08.12.2000 19:24
URL: http://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s00/tyot/66/tekniikka.shtml