Etusivu
Kehitys
Soveltuvuus
Tekniikka
Ongelmat
Tekijät
|
Telelääketiede ja sen sovellukset perustuvat erityisesti tietoliikenneverkkoihin
ja lääketieteen digitaalisiin ratkaisuihin. Erilaisia ratkaisuja siitä, miten
lääkinnälliset yhteisöt (esim sairaalat) voivat muodostaa erilaisia tietoverkkoja ovat suora
yhteys (Point to point), LAN (Local Area Network), WAN (Wide Area Network). Erilaisissa
verkkostruktuureissa voidaan puolestaan soveltaa erilaisia tietoliikennepalveluja.
Soveltuvuuden määrää siirrettävän aineiston määrä, vaadittava siirtoaika, yhteyskustannukset
ja telelääketiedettä käyttöön soveltavan sairaalan tai terveyskeskuksen tietotekniikan
infrastruktuuri.
Puhelinyhteys ja modeemi (siirtonopeus 28,8 kbs) sopii satunnaiseen, hitaaseen
tiedonsiirtoon, esimerkiksi sähköpostin välityksellä käytäviin neuvotteluihin.
Puhelin-modeemiyhteyden suurina etuina onkin asentamisen helppouden lisäksi käytön edullisuus,
jos yhteyttä ei pidetä kytkettynä liian usein.
Esimerkiksi teleradiologia asettaa kuitenkin jo suuret vaatimukset käytettävälle
tiedonsiirtotekniikalle. Modeemiyhteys olisi liian hidas suurten kuvainformaatioiden lähettämiseen.
Tämän takia terveyskeskusten teleradiologisiin yhteyksiin tarvitaan vähintään digitaalinen puhelinlinja,
ISDN (Integrated Services Digital Network), jossa nopeus on 64-128 kbit/s. ISDN-yhteydet
soveltuvat telelääketieteessä parhaiten videoneuvottelusovellutuksiin suuren siirtokapasiteettinsa
ansiosta. Tällöin käytetään yleensä samanaikaisesti kolmea ISDN-linjaa parhaimman kuvanlaadun
saavuttamiseksi. Datasiirtoon digitaalinen yhteys sopii hyvin myös siksi, että se on häiriöttömämpi
kuin analogiset puhelinyhteydet.
Modeemia ja ISDN:a parempaan työtehoon päästään laitosten lähiverkkoja yhdistävillä
reititinyhteyksillä (esim. 2 Mbit/s). Reitittimen (router) tehtävänä on ohjata paketit niiden
osoitteen mukaisesti vastaanottajalle sekä rajoittaa verkkojen välistä liikennettä esimerkiksi
tietoturvasyistä. TCP/IP (Transport Control Protocol/Internet Protocol) on joukko internet-verkossa
käytettäviä protokollia. IP huolehtii tietopakettien kuljettamisesta verkosta ja TCP luotettavan
yhteyden ylläpidosta lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Lisäksi TCP/IP- protokollaperheeseen
kuuluu monia muitakin internet-verkossa käytettyjä protokollia mm. reititystietojen vaihtoa
varten. Reitittimet soveltuvat parhaiten suuriin verkkoihin. Samoin usean organisaatio-osapuolen
verkkoja voidaan liittää niiden avulla turvallisesti toisiinsa. Koska reititinpalvelu kytkee useiden
yritysten/laitosten verkkoja toisiinsa, tietosuoja on järjestettävä kunnolla. Asia voidaan hoitaa
esim. muodostamalla verkosta oma looginen, muilta suljettu verkkonsa.
Kolmas vaihtoehto on ATM-verkko (Asyncronous Transfer Mode eli tahdistamaton siirtotapa).
Yksinkertaisimmillaan ATM on tietoliikennekuri, tapa pilkkoa bittivirta pieniksi, tasakokoisiksi
soluiksi ("paketeiksi"), joita voidaan käsitellä äärimmäisen nopeasti ja limittää joustavasti
käytettävissä olevaan kaistaan. Solujen tasakokoisuus on juuri keskeinen asia ATM:ssä.
Kiinteämittaisten solujen ansiosta voidaan siirto toteuttaa monimutkaisenkin verkon läpi
erittäin nopeasti. Runkoverkoissa (esim. valokaapeli) voidaan päästä jopa 2,4 gigabittiin sekunnissa.
ATM:ää käyttämällä kaikki informaatio äänestä dataan ja videokuvaan mahtuu samanaikaisesti
samaan siirtokanavaan.
Lisäksi matkaviestinverkot ja jopa satelliittiyhteydet tarjoavat apua siellä missä muut yhteydet eivät toimi.
Nämä soveltuvat erityisesti ensiaputyyppiseen yhteydenpitoon (EKG, jne..).
(Avoimen yliopiston "Johdatus telelääketieteeseen" -kurssin tutkielma. Helmikuu 1999)
|