S-38.116 teletietotekniikka
Seminaariesitelmä 13.3.1996
Matti Halme, TI / N, 36264P
Turvallisuuttaan parantamaan pyrkivän organisaation ottaessa yhteyttä
turvallisuusalan laite- tai järjestelmätoimittajaan syntyy usein
ristiriita asiakkaan halutessa ostaa turvallisuutta ja toimittajan
myydessä tekniikkaa. Turvallisuus on aina monen asian monimutkainen
kokonaisuus, jossa erilaiset elektroniset ratkaisut ovat vain yksi
osatekijä. Ennen varsinaiseen elektroniseen vartiointiin siirtymistä
luommekin katsauksen muihin kiinteistön turvallisuuteen vaikuttaviin
seikkoihin.
2.2. Sijainti
Jo kiinteistön sijainnilla on ratkaiseva merkitys
kiinteistöturvallisuuden kannalta. Tietenkin organisaation liiketoiminnan
tyyppi ja mm. kiinteistöjen hintataso eri alueilla pääasiassa
määräävät kiinteistön sijoituksen, mutta usein on
hyödyllistä tarkastella asiaa myös kiinteistöturvallisuuden
kannalta. Edullista luonnollisesti on, jos kiinteistö sijaitsee alueella,
jolla ei ole paljon rikollisuutta. Kiinteistö ei myöskään
saisi sijaita liian syrjässä, jolloin sen valvominen on vaikeata.
Toisaalta etenkin ilkivallalta suojautumisen kannalta kiinteistön tulisi
sijaita sellaisessa paikassa, että sinne pääsy olisi jollain
tavalla hankalaa. Ilkivallan tekijät ovat usein nuoria ja liikkuvat
jalkaisin. Siten esimerkiksi teollisuusalueella sijaitseva kiinteistö on
ilkivaltaa ja pienehköjä varkauksia vastaan paremmin suojassa, kuin
esimerkiksi keskustassa tai lähiön ostoskeskuksen liepeillä
sijaitseva kiinteistö.
2.3. Fyysinen rakenne
Kiinteistön fyysinen rakenne muodostaa mekaanisen suojauksen ulkopuolisia
tunkeutujia vastaan. Betoni- tai tiilirakenteiseen kiinteistöön,
jossa ei ole maanpinnan tasossa olevia ikkunoita on varsin vaikeata tunkeutua
rakenteita rikkomalla. Mikäli kiinteistössä on maanpinnan
tasossa olevia ikkunoita, tulisi niiden olla kiinteitä ja panssarilasista
valmistettuja. Ovien tulisi olla riittävän tukevia ja ovien karmien
oltava riittävän hyvin kiinteistön muissa rakenteissa kiinni.
Kiintestöä ympäröivä aita vaikeuttaa aina
kiinteistöön tunkeutumista, sekä mm. estää painavien
tavaroiden poiskuljettamisen. Kaikki fyysiset esteet, jotka ovat
kiinteistöön tunkeutujan tiellä ovat toki jollain konstilla
murrettavissa. Mitä parempi kiinteistön fyysinen suojaus on,
sitä enemmän aikaa kiinteistöön tunkeutumiseen kuitenkin
kuluu ja sitä todennäköisemmin esimerkiksi vartiontiliike tai
poliisi ehtii ajoissa paikalle.
2.4. Mekaaninen lukitus
Kiinteistön mekaanisen lukituksen on oltava kunnossa, jotta
kiinteistö olisi turvallinen. On käytettävä turvallisia
lukkotyyppejä, takalukitusta ja kahdennettuja lukkoja. Kiinteistön
lukitus on aika-ajoin uudelleensarjoitettava, millä pienennetään
todennäköisyyttä siitä, että jollakin ulkopuolisella
olisi hallussaan kiinteistön ulko-oven avain. Mekaanisella lukituksella on
kuitenkin vaikea suojautua yrityksen työntekijän luvattomilta
tunkeutumisilta.
2.5. Paloturvallisuus
Kiinteistön paloturvallisuus on varmasti hyvin näkyvä osa
kiinteistöturvallisuutta. Paloturvallisuuteen kuuluu mm. palamattomien
materiaalien mahdollisimman suuri osuus kiinteistön rakenteissa,
sammutuskalusto, tulipaloa rajoittavien rakenteiden, kuten paloseinien- ja
ovien käyttö, sekä erilaiset
paloturvallisuusmääräykset, joilla pyritään ohjaamaan
kiinteistön käyttäjiä välttämään
tulipalovaaran aiheuttavia toimenpiteitä. Lisäksi erilaiset
pelastautumissuunnitelmat ja -harjoitukset ovat osa paloturvallisuusajattelua.
Kaikkein tärkein omaisuus, erityisesti sellainen, jota on vaikea korvata
rahalla, tulisi suojata tulipalon varalta. Esimerkiksi tärkeät
asiakirjat ja tietojärjestelmien varmuuskopionauhat tulisi sijoittaa
paloturvallisiin kassakaappeihin ja mielellään vielä useisiin
eri fyysisiin paikkoihin.
2.6. Muut seikat
Myös monet muut seikat, kuten riittävä valaistus tai
yksinkertaisesti se, että kiinteistössä on henkilökuntaa
töissä ympäri vuorokauden vaikuttavat turvallisuuteen.
Erittäin merkittäviä ovat myöskin erilaiset inhimilliset
tekijät lähtien siitä, miten vakavasti kiinteistön
käyttäjät suhtautuvat potentiaalisiin turvallisuusriskeihin,
kuten tuntemattomiin kiinteistössä päiväsaikaan liikkuviin
henkilöihin. Avainasemassa ovat turvallisuudesta työkseen vastaavat
henkilöt, joiden valppaudella ja asennoitumisella on
viimekädessä ratkaiseva merkitys kiinteistön turvallisuudelle.
3. Elektroninen kulunvalvonta
3.1. Elektronisen kulunvalvonnan edut
Elektronisen kulunvalvontajärjestelmän tarkoituksena on korvata
perinteinen mekaaninen lukitus henkilön elektroniseen tunnistukseen ja
kulkuoikeuksien määritykseen perustuvalla
järjestelmällä.
Elektronista kulunvalvontaa käytettäessä voidaan henkilön kulkuoikeudet määrittää huomattavasti monipuolisemmin, kuin mekaanista lukitusta käytettäessä. Avainten ja kulkuoikeuksien hallinta voidaan suorittaa keskitetysti yhdellä tietokoneella tai päätteellä. Sen lisäksi, että henkilön kulkuoikeudet voidaan oven tarkkuudella määritellä, voidaan määritellä mihin aikaan kukin henkilö voi kustakin ovesta kulkea. Turvallisuutta voidaan lisätä vaatimalla henkilökohtaisen tunnusluvun käyttöä tietyistä ovista tiettyinä aikoina kuljettaessa. Lisäksi kiinteistöjen tiettyjä ovia voidaan kellonaikaan perustuen automaattisesti aukiohjata huomioiden viikonpäivät, arkipyhät ja organisaatiokohtaiset poikkeuspäivät, kuten esimerkiksi inventaariopäivät.
Elektroninen kulunvalvonta on mekaanista lukitusta huomattavasti joustavampi, kun kohteeseen halutaan esimerkiksi lisätä uusia ovia. Avainten kiinteistökohtaisen sarjoitusavaruuden täyttymisestä ei tällöin ole pelkoa. Myös kadonneen avaimen kuolletus voidaan suorittaa helposti, jolloin kalliilta uudelleensarjoitukselta vältytään.
Lisäksi elektroninen kulunvalvonta antaa mahdollisuuden kulkutapahtumien talletukseen, jolloin tarkkaa tietoa siitä, mistä kukin on kulkenut ja mihin aikaan voidaan jälkikäteen käyttää esimerkiksi rikosten selvittämiseksi.
Usein kulunvalvonnan kanssa samaan järjestelmään kuuluu
myös työajan seurantajärjestelmä sekä esimerkiksi
puhelinvaihteen informaatiopalvelu.
3.2. Fyysinen toteutus
Kulunvalvontajärjestelmät koostuvat yleensä elektronisten
avainten lukijoista, sähkömekaanisista lukoista, erilaisista
päätteistä, keskusyksiköstä, sekä näitä
yhdistävästä kaapeloinnista.
Elektronisen avaimen lukijan tehtävänä on tunnistaa syötetty elektroninen avain ja välittää avaimen yksilöivä tunnuskoodi päätteelle. Käytössä on enimmäkseen neljään eri tunnistustekniikkaan perustuvia lukijoita. Magneettijuovakortissa avaimen koodi on talletettu magneettisesti samaan tapaan, kuin esimerkiksi pankkiautomaattikorteissa. Ns. Wigand-avaimessa tunnus on koodattu mustaan muoviin upotettuihin poikittaittaisiin rautalankoihin. Etälukuavaimessa henkilön tunnistus ei vaadi avaimen ja lukijan fyysistä kosketusta, vaan riittää, että avainta käytetään muutaman sentin päässä lukijasta. Kosketusavaimessa koodi on puolestaan talletettu avaimen sisässä olevaan ROM-muistiin, josta se luetaan erityistä sarjaliikenneprotokollaa käyttäen.
Kulunvalvontapäätteet ovat tarkoitukseensa kehiteltyjä elektronisia laitteita, joiden tehtävänä on kommunikointi lukijoiden ja keskuskoneen kanssa, sekä sähköisten lukkojen ja muiden laitteiden ohjaus. Päätteet koostuvat ohjaus- ja tietoliikenne-elektroniikasta, mahdollisesta näppäimistöstä, sekä mahdollisesta näytöstä. Usein myös lukija on integroitu päätteeseen.
Sähköisten lukkojen ohjaus tapahtuu ns. joko online- tai offline -tilassa. Online-tilassa pääte lähettää henkilön tunnistustiedon keskuskoneelle, ja saa vastauksena tiedon siitä, tuleeko ovi avata vai ei. Mikäli keskuskoneyhteys katkeaa, tai keskuskone joudutaan ajamaan alas, voivat useat päätteet toimia offline-tilassa. Tällöin päätteen muistiin on talletettu tietyksi ajaksi eteenpäin tieto siitä, milloin kullakin henkilöllä on oikeus kulkea päätteen ohjaamasta ovesta. Kulkutapahtumat varastoidaan päätteeseen ja siirretään keskuskoneeseen, kun yhteys on jälleen käytössä. Joskus päätteet asetetaan toimimaan offline-tilassa myös normaalisti. Tällöin saatetaan päästä hieman pienempiin vasteaikoihin.
Keskusyksikkö on useimmiten työasema tai PC-tietokone. Käyttöjärjestelmänä on yleensä Unix tai OS/2. Lähitulevaisuudessa tullaan todennäköisesti käyttämään myös Windows NT:tä. Järjestelmän tietojen varmuuskopiointia varten keskusyksikköön kuuluu esimerksi nauha-asema. Suositeltavaa on, että varsinkin suurissa kiinteistöissä keskusyksikön sähkönsyöttö on varmistettu ups-laitteella. Keskusyksikkö voidaan liittää lähiverkkoon, jolloin useimpia järjestelmän hallinta- ja määrittelytoimintoja voidaan käyttää myös muista koneista käsin.
Keskusyksikössä sijaitsee järjestelmän keskitetty tietokanta, jossa säilytetään järjestelmään liittyvää tietoa. Tietokanta sisältää mm. henkilörekisterin, ja kulkuoikeusmäärittelyt. Myös kulkutapahtumat talletetaan tietokantaan.
Keskusyksikön ohjelmisto koostuu erilaisista palvelinohjelmista, käyttöliittymäohjelmista, sekä mahdollisista asiakaskohtaisista sovelluksista. Palvelinohjelmat käyttävät tietokantaa ja kommunikoivat päätteiden kanssa tarjoten niille tarvittavat palvelut. Käyttöliittymäohjelmien avulla järjestelmän ylläpitäjä mm. hoitaa henkilörekisteriä, määrittää kulkuoikeuksia, sekä tulostaa tarvittavat raportit.
Päätteet keskuskoneeseen yhdistävän kaapeloinnin topologia
voi olla väylä, tähti tai näiden yhdistelmä.
Väylätopologiassa keskuskoneen sarjaliikenneportista lähtee
esim. RS-232-kaapeli yhteen päätteeseen, josta väylä jatkuu
ketjumaisena muihin päätteisiin. Tähtitopologiasa keskuskoneen
sarjaliikeneportista lähtee kaapeli erityiseen keskittimeen. Keskitin
puolestaan on kaapeloitu päätteisiin. Nykyisin on olemassa myös
päätteitä, jotka voidaan liittää olemassaolevaan
ethernet-lähiverkkoon.
3.3. Ohjelmistot
Elektronisessa kulunvalvonnassa tulee järjestelmän
vastuuhenkilön määritellä kuka saa kulkea mistäkin
ovesta ja milloin. Tyypillisesti tämä perustuu erilaisten kulkulupien
eli kulkutasojen, määrittelyyn. Eri henkilöille annetaan
haluttuja kulkuoikeuksia vastaava kulkulupa. Esimerkiksi tuotekehitysosaston
kaikille työntekijöille voidaan antaa kulkulupa 'Tuotekehitys', joka
oikeuttaa kulkemaan toimiston pääovesta, sekä osaston lukitusta
ovesta vaikkapa klo 7:00 - 19:00. Toimitusjohtajalle ja talonmiehelle
puolestaan voidaan antaa lupa, joka oikeuttaa kulkemaan kaikista ovista
kaikkina aikoina.
Kulkulupien voimassaoloaikojen määrittely on käytännöllistä tehdä viikko-ohjelmien avulla. Voidaan esimerkiksi määritellä viikko-ohjelma 'Toimiston normaalit kulkuajat', joka on aktiivinen arkisin klo 7:00 - 19:00. Viikko-ohjelmiin voidaan määrittää päivämääräkohtaisia poikkeuksia koskien mm. arkipyhiä.
Oveen voi liittyä erillinen lukija sekä sisä- että ulkopuolella. Jotta kulkuoikeudet sisään ja ulos voidaan antaa erikseen, annetaan oikeudet yleensä lukijakohtaisesti, eikä ovikohtaisesti. Lukijoiden ryhmittely helpottaa oikeuksien määrittelyä varsinkin suurissa kiinteistöissä. Voidaan esimerkiksi määritellä lukijaryhmä 'Ulkokuori', joka sisältää kaikki ulko-ovet.
Avainlukija voi sijaita myös hissikorissa. Tällöin voidaan kulkuoikeudet määrittää kerroskohtaisesti.
Usein halutaan sallia vapaa pääsy kiinteistön tiettyihin osiin tiettyinä aikoina. Halutaan esimerkiksi, että kiinteistön pääovi- ja asiakaspalvelutiloihin johtava ovi on lukitsematta arkisin klo 9:00 - 17:00. Elektronisen kulunvalvonnan avulla tämä voidaan automatisoida. Myös aikaohjauksen määrittelyssä voidaan hyväksikäyttää viikko-ohjelmia. Kulunvalvontapäätteiten relelähtöjä käyttäen aikaohjauksia voidaan soveltaa myös muuhun, kuin ovien lukitsemiseen. Esimerkiksi edustustilojen saunan kiuas voidaan aikaohjatusti lämmittää torstaisin klo 15:30 - 19:00.
Elektroninen kulunvalvonta tarjoaa mahdollisuuden myös
jälkikäteen tutkia erilaisia epäselvyyksiä.
Kulkuraporteista nähdään tarkalleen, kuka on kulkenut jostain
tietystä ovesta ja milloin. Raportteja voidaan tulostaa halutulta
ajanjaksolta henkilöittäin tai lukijoittain. Myös raportti
hylätyistä kulkuyrityksistä saattaa usein kiinnostaa vaikkapa
kiinteistöpäällikköä.
4. Elektroniset hälytysjärjestelmät
4.1. Yleistä
Elektronisen hälytysjärjestelmän tarkoituksena on
automaattisesti havaita kiinteistöön tunkeutuminen ja tiedottaa
siitä taholle, jolla on mahdollisuus ryhtyä tilanteen vaatimiin
toimenpiteisiin, tyypillisesti vartiointiliikkeelle tai poliisille.
Elektroninen hälytysjärjestelmä koostuu yleensä erilaisista ilmaisimista, rikosilmoitinkeskuksesta, sekä hälytyksen siirtojärjestelmästä. Lisäksi järjestelmään saattaa kuulua myös paikallishälytin.
Elektronisella hälytysjärjestelmällä suoritettava valvonta voidaan valvonnan sijainnin mukaan jakaa seuraaviin ryhmiin :
· Kehävalvonta : Järjestelmä havaitsee kiinteistöä lähestyvän henkilön, ennen kuin hän pääsee käsiksi varsinaiseen kiinteistöön, esimerkiksi hänen ylittäessään kiinteistöä ympäröivän aidan
· Kuorivalvonta : Järjestelmä havaitsee henkilön hänen tunkeutuessaan kiinteistön ulkokuoren läpi.
· Tilavalvonta : järjestelmä havaitsee henkilön liikkeet kiinteistön sisällä.
· Kohdevalvonta : Järjestelmä havaitsee jonkin tietyn kohteen,
esimerkiksi arvokkaan taulun tai kassakaapin anastusyrityksen.
4.2. Hälytyssilmukat ja ilmaisimet
Ilmaisimet ovat mekaanisia tai elektronisia komponentteja, jotka
sähköisesti ilmaisevat sellaisen valvottavan rakenteen tai tilan
suhteen tapahtuvan muutoksen, joka voidaan suurella
todennäkäisyydellä tulkita tilaan tunkeutumiseksi.
Sähköisiltä ominaisuuksiltaan ilmaisin on kytkin, joka on
normaalitilassa kiinni ja esimerkiksi oven avautuessa tai ikkunan rikkoutuessa
aukeaa. Seuraavassa erityyppisiä ilmaisimia :
· Runkoääni-ilmaisin
· Tauluilmaisin
· Mikroaaltoilmaisin
· Passiivinen infrapunailmaisin
· Ultraääniilmaisimet
· Infrapuna-valokennopari
· Kuunteleva lasirikkoilmaisin
· Muut lasirikkoilmaisimet
· Ovikytkimet
· Stanniolinauhat
· Suojalangoitukset
· Ilmoituspainikkeet
· Vitkakoskettimet
Ilmaisimet on ryhmitelty silmukoiksi siten, että yhdessä silmukassa
olevat ilmaisimet on kytketty sarjaan keskenään. Erityyppisiä
silmukoita ovat murtosilmukat, ryöstösilmukat ja sabotaasisilmukat.
Murtosilmukoihin kytketään ilmaisimia, jota havaitsevat
kiinteistöön tunkeutumisen. Ryöstösilmukoihin
kytketään ryöstöilmoituspainikkeet. Sabotaasisilmukkaan
kytketään sellaiset ilmaisimet, jotka havaitsevat yritykset saattaa
itse rikosilmoitusjärjestelmä toimintakyvyttömäksi.
4.3. Rikosilmoitinkeskus
Rikosilmoitinkeskus on kiinteistössä sijaitseva, tyypillisesti
erittäin tukevaan koteloon sijoitettu elektroninen laite, johon on
kytketty eri murto- ja ryöstösilmukat. Samaan koteloon on
yleensä sijoitettu hälytyksen siirtojärjestelmän
päätelaite. Rikosilmoitinkeskus sisältää myös
sabotaasisilmukan, joka katkeaa, kun laitteen kuori avataan, tai laitteeseen
yritetään muuten tunkeutua.
Rikosilmoitinkeskuksen tehtävänä on tarkkailla siihen
kytkettyjen silmukoiden tilaa ja välittää tieto ilmoituksista
edelleen paikallishälyttimelle ja/tai ilmoituksen
siirtojärjestelmälle. Rikosilmoitinkeskukseen liittyy myös
erilaisia käyttölaitteita, joiden avulla tietyt henkilöt voivat
kytkeä keskuksen päälle ja pois. Lisäksi ns.
ohituslaitteilla voidaan väliaikaisesti ohittaa yksittäisiä
silmukoita tai ilmaisimia. Rikosilmoitinkeskuksen päälle /
poiskytkeminen suoritetaan yleensä avaimella tai
koodinäppäimistöllä.
4.4. Hälytyksen siirtojärjestelmät
Hälytyksen siirtoon rikosilmoitinkeskuksesta eteenpäin on tarjolla
useita teleteknisiä ratkaisuja, joiden hinta ja turvallisuustaso vaihtelee
suuresti. Kaikille järjestelmille on yhteistä, että
hälytyskeskuksessa tulee olla hälytyksen siirtojärjestelmän
kanssa yhteensopiva hälytysten vastaanotto- ja
käsittelyjärjestelmä. Tyypillisesti hälytyksestä
siirrettävä tieto on yksinkertainen tapahtumakoodi.
Yksinkertaisin ja edullisin vaihtoehto on ns. robottipuhelin, joka hälytyksen saatuaan soittaa valintaista puhelinverkkoa käyttäen ennalta ohjelmoituun puhelinnumeroon. Joissakin rikosilmoitinkeskuksissa on sisäänrakennettu robottipuhelin. Robottipuhelimen turvallisuus on huono, sillä puhelinlinjan katkaiseminen tai linjan tukkiminen riittää estämään hälytyksen siirron.
Huomattavasti turvallisempi ratkaisu on ns. valvotun linjan käyttö. Valvotun linjan ominaispiirre on, että sen katkeaminen pystytään havaitsemaan. Valvottu linja vaatii yleensä kiinteän yhteyden, joten se on robottipuhelinta huomattavasti kalliimpi. Mikäli yrityksen käytössä on kiinteä tietoliikeneyhteys, voidaan sitä usein hyödyntää valvottuun linjaan perustuvaan hälytyksensiirtoon.
Mikäli turvallisuutta halutaan edelleen parantaa, voidaan
hälytyslinjoja kahdentaa. Lisäksi kiinteiden yhteyksien
varmennukseksi voidaan käyttää NMT- GSM- tai langattomaan
radiomodeemitekniikkaan (RValve) perustuvaa tiedonsiirtoa.
5. Videovalvonta
5.1. Yleistä
Elektroninen kulunvalvonta tarjoaa mahdollisuuden säädellä
henkilöiden kulkuoikeuksia tarkasti ja rekisteröidä
henkilöiden liikkeitä kiinteistössä. Elektroniset
hälytysjärjestelmät välittävät tiedon
kiinteistöön tunkeutumisesta vartijalle tai poliisille. Kumpikaan
järjestelmä ei kuitenkaan pysty korvaamaan ihmissilmän
suorittamaa tarkkailua. Videovalvonta on tekniikka, jonka avulla vartija pystyy
moninkertaistamaan tarkkailukapasiteettinsa, ja joka antaa mahdollisuuden
suorittaa vartioitavan kohteen tarkkailua kaukana itse kohteesta.
5.2. Kamera- ja näyttötekniikka
Videovalvontakäytössä käytetään lähinnä
normaalia videokamera- ja monitoritekniikkaa. Videovalvontakamerassa kuva
muodostuu linssin avulla valoherkälle puolijohdematriisille. kameroissa
käytetyn puolijohdematriisin koko vaihtelee 1/3 tuumasta 1 tuumaan.
Puolijohdematriisin koko vaikuttaa kameran erottelukykyyn. Nykytekniikalla
saavutetaan 1/3 tuuman matriisilla riittävä, 450-500 juovan
erottelukyky. Suuntaus on jatkuvasti pienempiin matriiseihin. Pienemmän
matriisin etuna on luonnollisesti se, että kameroista saadaan
pienempiä ja siten helpommin sijoitettavia ja vaikeammin havaittavia.
Lisäksi pienempää matriisia käyttäen voidaan
käyttää pienempiä linssejä, jolloin voidaan valmistaa
edullisempia kameroita.
Valtaosassa nykyään käytettävissä videovalvontakameroissa on valaistusvoimakkuuden mukaan automaattisesti säätyvä aukko. Automaattisäätöisen aukon ongelmana on vastavaloon reagointi. Kameravalmistajat ovat kehitelleet useita tekniikoita vastavalo-ongelman ratkaisemiseksi. Edistyneemmät tekniikat havaitsevat kuvasta liikkuvan kohteen ja säätävät aukon sen valoisuuden mukaan. Käsin säädettävä aukko soveltuu käytettäväksi tiloissa, joissa valaistusvoimakkuus pysyy vakiona, lähinnä tietyissä sisätiloissa.
Valvontakäytössä käytetään sekä väri- että mustavalkokameroita. Värikameralla valvottavalle kohteelle suositellaan 100-150 luksin valaistusvoimakkuutta. Mustavalkokameroiden etuna on parempi herkkyys, jolloin riittävän hyvälaatuista kuvaa saadaan pienemmällä valaistusvoimakkuudella. Mustavalkokameroita kannattaa käyttää vaikeissa olosuhteissa, esimerkiksi sellaisilla ulkoalueilla, joilla riittävän valaistuksen toteuttaminen on vaikeata. Värijärjestelmä on mustavalkojärjestelmää kalliimpi, mutta värit antavat esimerkiksi henkilön tunnistamistilanteissa huomattavaa lisäinformaatiota.
Kääntöpään avulla voidaan kameraa kääntää kauko-ohjatusti tarkkailupisteestä käsin. Lisäksi joissakin kameroissa on kauko-ohjattava moottoroitu Zoom-objektiivi.
Kameroiden ja monitoreiden välinen videosignaali on joko VHS-signaalia, jolla saavutetaan värijärjestelmässä 250 juovan erottelukyky, tai SVHS-signaalia, jonka erottelukyky on 400 juovaa. VHS-signaalissa videokuva ja väri-informaatio kulkevat samassa kaapelissa, kun taas SVHS-signaalissa videokuva ja väri-informaatio on erotettu toisistaan. SVHS-järjestelmällä saavutetaan selvästi parempi kuvanlaatu, mutta sekä kamerat, kaapelit, että monitorit ovat VHS-järjestelmää kalliimpia.
Videovalvontakäytössä käytetään sekä
mustavalko- että värimonitoreita. Yksinkertaisin, lähinnä
pieniin kohteisiin soveltuva monitoritekniika on sellainen, että kukin
monitori on suoraan kytketty kameraan. Laajemmassa käytössä on
käytännöllistä, että yhdellä monitorilla voidaan
seurata useampaa kuvaa. Näyttömultiplekserilla voidaan
näyttää yhdellä monitorilla yhtä aikaa yleensä
2-16 kuvaa. Mikäli kaikkien kameroiden kuvat eivät näy
monitorilla yhtä aikaa, voidaan kuvia lisäksi automaattisesti
kierrättää. Vartija voi käyttöpaneelin avulla
lisäksi valita haluamansa kuvan näytettäväksi
kokoruutukuvana, tai muuten valita näytettäviä kuvia.
5.3. Nauhoitustekniikka
Erilaisten nauhoitusjärjestelmien avulla voidaan kameroiden kuvaa
tallentaa myöhempää tarkkailua varten.
Videovalvontakäytössä käytetään nauhureita,
joilla voidaan nauhoittaa normaalille 3 tunnin VHS-nauhalle jopa 560 tuntia
kuvaa. Nauhoitustekniikan toiminta perustuu siihen, että normaalin 25
hertsin kuvanäytetaajuuden sijaan nauhoitetaan vain osa
kuvanäytteistä. Esimerkiksi viiden hertsin näytetaajuudella
saavutetaan 15 tunnin nauhoitusaika.
Yhdellä nauhurilla voidaan myös nauhoittaa useamman kameran kuvaa. Aikaisemmin käytettiin tekniikkaa, jossa nauhalle talletettavaa kuvaa vaihdeltiin kameroittain esimerkiksi sekunnin välein. Tällä tekniikalla useita kameroita käytettessä kuitenkin syntyi liian pitkiä yhtenäisiä ajanjaksoaja, jolloin kameran kuvaa ei talletettu, mikä lisäsi todennäköisyyttä, etteivät olennaiset tapahtumat tallettuneet nauhalle lainkaan.
Nykyään usean kameran kuvan nauhoitus samalle nauhalle perustuu
kuvakehysten multipleksaukseen. Tällöin nauhalla oleville
kuvajuoville talletetaan vuoron perään kustakin kamerasta tulevia
kuvakehyksiä. Toistotilassa voidaan haluttu kamera valita, jolloin
toistetaan esimerkiksi joka viides kuvajuova, jos nauhalla on viiden kameran
kuva. Kuva näkyy pienemmästä päivitystaajuudesta johtuen
tällöin selvästi nykivänä. Olennaiset tapahtumat
voidaan multipleksointitekniikalla nauhoitetusta kuvasta kuitenkin havaita.
5.4. Videokuvan siirtotekniikka
Videokuvaa voidaan kiinteistön sisällä siirtää
normaalia videokaapelia pitkin. Valvottavan kiinteistön ulkopuolelle
voidaan videokuvaa tällä hetkellä siirtää esimerkiksi
digitaalista DVST-kuvansiirtotekniikaa käyttäen. DVST voi
käyttää siirtoyhteytenään joko diginet- tai
ISDN-yhteyttä. Siirtonopeutena on siten 64 kbit/s, jolla
pystytään siirtämään korkealaatuinen värikuva n.
2 sekunnissa.
Lähitulevaisuudessa tulevat kehittyvät liikkuvan kuvan
pakkausmenetelmät, kuten MPEG, sekä laajakaistaiset siirtoyhteydet
avaamaan uusia mahdollisuuksia myös videovalvontajärjestelmien
kuvansiirrossa.
6. Kulunvalvonnan, hälytysjärjestelmien ja videovalvonnan
integrointi
Elektroninen kulunvalvonta, hälytysjärjestelmät ja
videovalvontajärjestelmät ovat itsenäisiä vartioinnin
apuvälineitä, jotka ovat usein toisistaan täysin riippumattomia
ja eri organisaatioiden toimittamia. Näiden järjestelmien
integroinnilla on kuitenkin saavutettavissa tiettyjä etuja.
Hyvin usein kulunvalvonta- ja hälytysjärjestelmät on integroitu siten, että kulunvalvontajärjestelmä vastaa silmukoiden tarkkailusta ja rikosilmoitinkeskus hälytysten siirrosta. Tällöin voidaan valvottavien kohteiden, kuten ovien läheisyyteen sijoitettujen kulunvalvontapäätteiden elektroniikkaa hyödyntää kytkemällä hälytyssilmukat kulunvalvontapäätteisiin. Useimmissa kulunvalvontapäätteissä on digitaalitulot hälytyssilmukoiden liittämistä varten vakio-ominaisuutena. Kytkettäessä hälytyssilmukat kulunvalvontapäätteisiin voidaan hyödyntää kulunvalvontajärjestelmän tiedonsiirtoverkkoa hälytystiedon siirtämiseen hälytyskohteen läheisyydestä kulunvalvonnan keskuskoneelle, joka tulkitsee hälytyksen ja välittää sen edelleen rikosilmoitinkeskukselle.
Integroitaessa kulunvalvonta- ja hälytysjärjestelmät toisiinsa voidaan myös hyödyntää varsin kehittyneitä kulunvalvonnan hallintaohjelmistoja. Esimerkiksi silmukoiden aktiivisuusajat voidaan määritellä selkeillä viikko-ohjelmiin perustuvilla aikaohjelmilla, jotka huomioivat myös erilaiset poikkeuspäivät. Ovelle ja siihen liitettylle silmukalle voidaan myös ohjelmistossa antaa looginen assosiaatio, jolloin oven ja sen silmukoiden tiedot löytyvät kätevästi samasta paikasta. Hälytysten käsittely kuuluu merkittävimpien Suomessa markkinoilla olevien kulunvalvontajärjestelmien vakio-ominaisuuksiin.
Kulunvalvontalaitteistoa voidaan käyttää myös hälytysjärjestelmän pois/päällekytkemiseen, sekä erilaisten paikallisten ohitusten suorittamiseen.
Integroitaessa kulunvalvonta- ja videovalvontajärjestelmät toisiinsa voidaan näyttää sen videokameran kuvaa, jonka läheisyydessä olevasta ovesta on rekisteröity kukutapahtuma. Tämä voidaan toteuttaa ns. videovaihteen avulla. Videovaihde on laite, joka pystyy kytkemään videokuvaa useiden tulojen ja lähtöjen välillä. Videovaihdetta ohjaa tällöin kulunvalvonnan keskuskone sarjaliikenneyhteyttä käyttäen.
Liittämällä hälytysjärjestelmä ja videojärjestelmä toisiinsa voidaan videokuvaa välittää sieltä, mistä on rekisteröity hälytys.
Kulunvalvonnalla voidaan korvata mekaaninen lukitus, jolloin saavutetaan joustavuutta ja voidaan tarkkailla kulkutapahtumia jälkikäteen. Kulunvalvontajärjestelmä koostuu sähkömekaanisista lukituslaitteista, kulunvalvontapäätteistä, keskuskoneesta, sekä tiedonsiirtoyhteyksistä. Kulunvalvontaa hallitaan erityisellä ohjelmistolla.
Elektroniset hälytysjärjestelmät havaitsevat kiinteistöön tunkeutumisen ja välittävät hälytyksen hälytyskeskukseen. Hälytysjärjestelmät koostuvat erilaisista ilmaisimista, rikosilmoitinkeskuksesta, sekä hälytyksen siirtojärjestelmästä.
Videovalvontajärjestelmän tarkoituksena on lisätä vartijan valvontakapasiteettia ja mahdollistaa etävalvonta. Videovalvontajärjestelmän komponentteja ovat kamerat, videokaapelit, monitorit, nauhoituslaitteet ja videokuvan siirtojärjestelmät.
"Hälytyksen siirto turvalliseksi", Turvallisuus 1/96, s. 9-11.
"Rikosilmoitusjärjestelmiä koskevat määräykset", 1987, Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliitto.
"Turvallisuusvalvonta, suojeluohje", 1985, Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliitto.
Esitemateriaalia.