Metodisia ohjeita diplomityön
tekijälle ja ohjaajalle
Tämän sivun tarkoitus on antaa vihjeitä siitä,
miten
diplomityö kannattaa tehdä. Katso myös
Laboratorion ohjeet asiasta ja
http://www.hut.fi/Yksikot/Sahko/diploma.html.
Makrotasolla diplomityössä pitää olla
nämä
neljä asiaa:
1. Ongelma
-
Tämä on se ongelma, joka työssä ratkaistaan
-
Ongelma on jollakin tavalla uusi, sitä ei ole kukaan
tässä
esitetyssä muodossa ennen ratkaissut. Jos on, työtä
voidaan
aina väittää plagiaatiksi.
-
Ongelma ei saa olla liian laaja. Silloin työstä tulee
pinnallinen.
Omaa selkeää lisäarvoa ei saada työssä esiin.
Liian suppeita ongelmia harvemmin näkee, mutta liika suppeus
aiheuttaa,
että työn aihe ei kanna diplomityöksi asti.
2. Ratkaisu
-
Ratkaiset ongelman jollakin systemaattisella tavalla ja raportoit
tuloksen
3. Ratkaisun verifiointi, validointi, testaus, oman työn
työn
arvio
-
Näytät että olet tehnyt hyvää työtä,
että ratkaisu on "oikea".
4. Metodiikka
-
Metodiikka on systemaattinen tapa jäsentää koko
työ,
systemaattinent tapa kuvata ongelma-aluetta ja itse ongelmaa. Ennen
kaikkea
se on kuitenkin systemaattinen tapa ratkaista ongelma. Luonnollisesti
myös
verifioinnin täytyy olla järjestelmällistä. Eli
metodiikka
liittyy kaikkeen mitä työssä teet.
-
Tämä on se asia, joka työn alussa jää usein
hämäräksi
ja tuloksena syntyy paljon proosatekstiä ilman selkeää
rakennetta.
Lähinnä proosaa sisältävästä
työstä
on todella vaikaa saada hyvää arvosanaa. Jos työ on
kuitenkin
luonteeltaan kirjallisuusselvitys, siinä on syytä
esittää
omia malleja asioille ja hyödyntää noita malleja
tulkintojen
tuottamisessa.
-
Hyviä metodiikkoja ovat mm
-
Mittaat joitakin asioita, joita muut eivät ole mitanneet.
Työssä
syntyy tulos, joka parhaimmillaan on akateemisestikin kiinnostava.
-
Mallinnat jotakin ilmiötä matemaattisesti tai simuloimalla ja
raportoit tulokset. Mikäli mallintamasi asia on
riittävän
uusi ja kiinnostava ja mallisi on onnistunut ja tulkitset tuloksia
onnistuneesti,
Sinulla on akateemisesti kiinnostava tulos.
-
Käytät jotakin systemaattista tapaa suunnitella
järjestelmää,
laitetta tai ohjelmaa.
-
Esität kirjallisuudesta tai esim spesifikaatioissa kuvatuista
asioista
käsitteellisen mallin, jonka avulla tulkitset asioita
-
Analysoit ongelmaasi esimerkkien avulla. Laaja esimerkki on
nimeltään
ns. Case-tutkimus
-
Vertailu, vertailet kahta tai useampaa ratkaisua joillakin
kriteereillä,
joiden merkityksellisyyden perustelet jollakin tavalla
-
Kyselytutkimus, jonka tulokset käsittelet tilastollisesti.
Täydennät
ehkä tilastollista analyysiä vapaamuotoisten kysymysten
tuottamalla
aineistolla, josta pystyt selvittämään esim syitä
tai
tulkintoja tilastollisille tuloksille.
-
Jne.
Esitystavassa ja etenemisessä kannattaa huomioida:
-
Raportin pitää olla rakenteeltaan selkeä,
-
Siinä ei ole mitään turhaa tai ongelman ja sen ratkaisun
kannalta tarpeetonta,
-
Sen pitää myös edetä sujuvasti, niin että
lukija
pysyy juonessa mukana ja
-
Siitä pitää selvästi näkyä mitä muut
ovat tehneet (kirjallisuuskatsaus) ja mitä itse olet tehnyt (sanot
esimerkiksi selvästi aktiivilauseita käyttäen, että
"...me ratkaisimme, ...me testasimme,... me mittasimme..."
-
Työssä ei väitetä mitään, mitä et
perustele
tai näytä toteen. Kyse ei ole mielipidekirjoituksesta.
Lähtötilannetta
ja ongelmakenttää kuvailet tunnettujen faktojen avulla.
Erottelet
selvästi faktat, johtopäätökset ja pohdinnan omiin
kappaleisiinsa. Faktat ovat joko alalla yleisesti tunnettuja tai Sinun
pitää pystyä osoittamaan viite, josta olet sen poiminut.
Johtopäätösten takana Sinun pitää pystyä
seisomaan vankasti. Pohdinnassa voi esittää jossakin
määrin
spekulatiivisempaa aineistoa.
-
Määrittelet aina uudet käsitteet ensin. Käytä
niitä sen jälkeen.
-
Aloitat kirjoittamalla johdannon, jossa kerrot mitä
työssä
on tarkoitus saada aikaan, muotoilet tutkimusongelman ja asetat
tarkemmat
tavoitteet. Päätät kirjoittamalla
johtopäätökset,
joissa kerrot mitä todella sait aikaan. Siihen väliin tulee
lukuja,
jotka kertovat mitä muut ovat ongelma-alueella tehneet ja
mitä
tässä työssä olet itse tehnyt. Jokainen
näistä
luvuista on hyvä aloittaa introlla, jossa kerrot, miksi
tämä
luku on tässä työssä.
Vaatimuksia työn ohjaajalle:
-
Olet DI (tai FK) tai sinulla on sitä ylempi tutkinto.
-
Sitoudut ohjaamaan työtä päivästä
päivään.
Huolehdit, että tutkimusongelma on selkeästi
määritelty
ja että työ etenee järjestelmällisesti. Varsinkaan
jos et ole ennen ohjannut diplomityötä tai edellisestä
työstä
on jo aikaa, lue nämä ohjeet huolella.
-
Kun työ on tehty, kirjoitat työstä lausunnon, jossa
kerrot
miksi työ tehtiin ja mitä iloa siitä oli työn
teettäjälle.
Työn julkisuus
Diplomityö on julkinen opinnäyte.
Kirja
Sidottua Dtyötä toimitetaan TKK:lle
vähintään
kolme virallista kappaletta
(kaksi osaston kirjastoon ja yksi laboratorion kirjastoon).
Valvomistani töistä otan mielelläni
itse vastaan neljännen henkilökohtaisen kappaleen. Kirjan
selkämyksessä
on numero, jonka saat laboratorion sihteeriltä.
Diplomityön kieli
Työn kieliasun tulee aina olla moitteeton. Tämä
tarkoittaa
myös väliversioita, joita haluat minun lukevan. Normaalisti
kirjoitat
työn äidinkielelläsi. (Viime vuosina tosin ehkä 3/4
tietoverkkotekniikan diplomitöistä on kirjoitettu
englanniksi).
Jos siis päätät
kirjoittaa työn esim. englanniksi, ota huomioon seuraavat seikat:
-
Ellei kielitaitosi ole riittävä, älä ryhdy
uhkayritykseen. Väärä kielivalinta on
viivästyttänyt monen valmistumista.
-
Surkeaa englantia oleva työ ja professorin käyttäminen
oikolukijana
on varmin tapa sekä viivästää valmistumista
että
ansaita työstä normaalia selvästi huonompi arvosana.
-
Olen kuullut riittävän monta vakuutusta, että
englanninkielisen
työn kieli on kunnossa ja löytänyt sen jälkeen
työstä
yli 1000 kielivirhettä.
-
Ellet osaa kieltä yhtä hyvin kuin äidinkieltäsi,
oikolueta
työ, ennen kun tuot sen tarkastettavaksi.
-
Diplomityön tekeminen englanniksi on hyvä tapa
kehittää
kirjallista kielitaitoasi, jos saat hommaan tarpeellisen tuen
järjestettyä.
-
Täältä saattaa löytyä apua:
http://www.hut.fi/Yksiköt/KieVie/opopas/006.f.html
tai
http://www.hut.fi/Yksiköt/KieVie/opopas/abstract.html