Ruotsi rakentaa verovaroin ja EU:n tuella laajakaistaverkkoa joka kotiin. Suomessa valtiovalta levittelee käsiään ja esittää että markkinat hoitavat asian. Tällä tarkoitettanee sitä, että teleoperaattorit rakentavat verkon liiketaloudellisin perustein kunhan teknologia on kypsää. Sanotaan myös, että verkko olisi niin kallis ja että meillä ei ole siihen varaa.

Laajakaistaverkon rakentamisen on sanottu maksavan noin 21 mrd markkaa eli noin 7400 mk lankapuhelinliittymää kohti. Jos summaa arvioidaan liiketaloudellisin perustein teleoperaattorin liiketoimintamallin valossa, investointi ei ole kannattava varsinkin kun laajakaistaliittymässä kotimaan puhelut voitanee tarjota kiinteällä kuukausimaksulla. Loppukäyttäjät siis säästävät puhelukuluissa. Tosin myös operaattorit säästäisivät toimintojen yksinkertaistuessa. Ansaitakseen rahaa operaattoreiden olisi kehitettävä kokonaan uusia maksullisia palveluita korvaamaan menetettäviä puhelutuloja. Vaikka sellaisia keksittäisiinkin, laajakaistaverkkoinvestoinnin takaisinmaksuaika olisi helposti 10 vuotta. Siispä markkinat eivät tule hoitamaan tätä asiaa kuntoon ainakaan haja-asutusalueilla. Nykyiset teleoperaattorimme eivät tule markkinaehtoisesti rakentamaan joka kotiin laajakaistayhteyttä näkyvissä olevassa tulevaisuudessa. Tai jos rakentavat, se tulee käyttäjille kalliiksi.

Jos verkon rakentamiskustannusta arvioidaan paikallisen yhteisön, käyttäjän tai kunnan kannalta, onko tuo 7400/liittymä paljon? Jos kunta saa verkon rakentamalla uusia veronmaksajia, investointi voi maksaa itsensä jopa alle vuodessa. Käyttäjän kannalta summa on pienempi, mitä kohtalaista tuloa ansaitseva perhe maksaa vaikkapa yhden lapsen päivähoidosta vuodessa. Jos summaa vertaa vaikkapa kiinteistön tavallisiin kuluihin, esim omakotitalon lämmityskulut vuodessa, taas havaitaan, että verkon rakentaminen on varsin kohtuullinen investointi elämän laatuun. Onhan siitä iloa ja hyötyä moniksi kymmeniksi vuosiksi. Liittymän kautta voisimme katsella Digi-TV ohjelmat juuri silloin kun haluamme, kuunnella radio-ohjelmat silloin kun haluamme, voisimmepa saada seurattavaksemme mielivaltaisen monta TV- ja radiokanavaa. Hyötynä henkistä työtä tekevälle on, että kotona voi tehdä sen jälkeen töitä yhtä tehokkaasti kuin toimistossa. Niinpä moni voisi työskennellä kotona päivän pari viikossa. Voisimme myös siirtää kaiken asiontimme kunnan ja valtion kanssa pääosin verkkoon. Hajautettu ja paikallinen liiketoiminta, joka suuntautuu joko kansalliselle tai jopa maailmanlaajuiselle markkinalle saisi aivan uudet edellytykset.

Mikä siis neuvoksi? Valtiovalta on jäävännyt itsensä teknologian valitsijana. Useilla paikkakunnilla kuntayhtymät ovat ottaneet aloitteen käsiinsä, laittaneet kaapeliauran traktorin perään ja vetävät kuitua pitkin pellonpientareita. Tässä onkin mielestäni ratkaisu pulmaan. Tarvitsemme enemmän paikallista aloitteellisuutta, tarvitsemme uudet ei-kaupalliset "nettiyhdistykset", jotka verkottavat tämän maan talkoohengessä käyttäjien, kiinteistöyhtiöiden ja kuntien voimin. "Yhdistysten" tehtävä olisi ensisijaisesti vastata nykytoimijoilta tyydyttämättä jäävään kysyntään. Valtiovalta ei tässä mielestäni voi jäädä sivustakatsojaksi, sitä tarvitaan mukaan talkoisiin. Valtion suoranainen tehtävä on luoda tälle kehitykselle tavoitteelliset, juridiset puitteet. Valtiovallan tulisi myös luoda tällaiselle uudelle ei-kaupalliselle toiminnalle suotuisat olosuhteet investointiavustuksin ja esim. syrjäseutujen erityiskohtelun avulla. Erityisen merkittävä valtiovallan panos voisi olla maaseudun verkottamisessa. Onhan investointi laajakaistaverkkoon omiaan patoamaan maaltapakoa, joka aiheuttaa suuria kustannuksia koko yhteiskunnalle.

Jos valtio on juuri äsken ansainnut noin 40 miljardia myymällä Soneran osakkeita ja osallistuu parhaillaan Soneran uusosakeantiin yli 3 mrd markalla, valtiolta löytyy varmasti muutama miljardi lähimpien vuosien aikana tähän investointiin kansalliseen kilpailukykymme ja yhteiseen hyvinvointiimme. Valtion rooli voi olla kilpailua edistävä mutta teknologianeutraali. Teknologiavalinnat voi jättää tehtäviksi paikallisesti. Luonnollisesti myös käyttäjien on oltava valmiita maksamaan osansa. Tavoitteeksi voimme ottaa vaikkapa koko maan verkottamisen viidessä tai kymmenessä vuodessa.

Raimo Kantola

Teletekniikan professori,

TKK