7.3.2004kr

Seminaari 12.3.2004

Teknillinen korkeakoulu

Tietoverkkolaboratorio

Kauko Rahko:

Puhelintekniikan laboratorion ja

diplomitöiden historiaa

Arvoisa herra rehtori,

herra puheenjohtaja

hyvät ystävät!

Meillä on tänään monta juhlan aihetta:

1. Laboratorion perustajan Jauhiaisen syntymästä 100 vuotta

2. Ensimmäisen diplomityön aloittamisesta 80 vuotta (Dipl.työ no. 1, A. Fagerholm v. 1924)

3. Heikkovirtatekniikan (puhelintekniikan)

laboratorion perustamisesta 60 vuotta.

4. Diplomityö no. 1000, Mikko Kiiski v. 2004.

Heikkovirtatekniikan, myöh. Puhelintekniikan laboratorion, nykyisen Tietoverkkolaboratorion perustajan ja ensimmäisen oppituolin haltijan professori Jaarli J. Jauhiaisen syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta.

Hän syntyi 6. 7. 1904 Kuopiossa ja valmistui diplomi-insinööriksi Tkk:n Koneosaston sähkötekniikan opintosuunnalta v. 1927.

Hän oli 60-vuotta sitten perustetun ja nyt juhlivan Tietoverkkolaboratorion ensimmäisenä johtajana vv. 1945 – 1969.

Heikkovirtatekniikan laboratorio perustettiin heti sotien jälkeen vuonna 1944. Laboratoriolle varatut tilat toimivat aluksi eräänlaisena tietoliikennevälineiden varastona vaarallisena valvontakomission aikana. Opetuksessa tarvittiin toimivia telelaitteita, keskuksia ja johtoja, joten Sahkötalon (Albertinkatu 42) ullakko, kellaritilat , varastot ja harjoitussalit toimivat hyvin sodasta vapautuneille viestivälineille varastotilana.

Muutoin niitä olisi ehkä tuhottu tai viety Neuvostoliittoon.

Heikkovirtatekniikan professuuri oli saatu jo sodan aikana

vuoden 1943 budjetissa. Virka julistettiin pian hakuun. Etsittiin uuteen laboratorioon esimiestä ja virkaan pätevää professoria, joka olisi puhelintekniikan asiantuntija, isänmaallinen ja

kokenut opettaja . Toivottiin, että nimitettävän professori osallistuisi viestialan sotilaiden opetukseen ja valtakunnallisen teletoimen kehittämiseen.

Laboratorion kalustaminen 1944 ja Otaniemeen siirto 1969

Virkaa haki kuusi henkilöä, joille myönnettiin yhden vuoden pätevöitymisaika. Dipl.ins. Jaarli Jauhiainen nimitettiin v. 1945, jolloin hän aloitti välittömästi opetuksen ja kaluston sijoittelun laboratorioon ja mittapaikkoihin talon neljänteen kerrokseen.

Lisäksi ullakolle rakennettiin erilaisia puhelinlinjamalleja ja viestityspaikkoja. Kellariin sijoitettiin mm kaapeleita, keskuksia,

kenttäpuhelimia, lennättimiä, sähkötyslaitteita ja puhelintyökaluja.

Harjoitussaleihin hankittiin piirustusvälineet, koko maan kattava

karttakokoelma ja puhelinlaitosten verkkokaaviot.

Puhelinkoneita purettiin ja asennettiin laudalle tutkittavaksi. Mukana olivat kaikki puhelinmallit piirustuksineen ja kytkinkaavoineen. Varsin pian saatiin toimivaksi kellariin

akustiikan mittaushalli puhelinmittapaikkoineen.

1950- luvulla tähän halliin rakennettiin kaiutun huone, jossa voitiin tutkia äänikenttää ja tehdä puhelimelle subjektiivisia kokeita.

Tämä johti myöhemmin Akustisen laboratorion perustamiseen.

Puhelintekniikan laboratorioon Jauhiainen perusti hyvän käsikirjaston. Hän keräsi runsaasti puhelinalan kirjallisuutta ja mm kaikki puhelinluettelot ja –oppaat, viestiohjesäännöt,

taulukot sekä alan lehdet eri maista vuosikymmenien ajalta.

Nämä tilat siirtyivät Helsingin teknilliselle oppilaitokselle v. 1969, jolloin laboratorio muutti Otaniemeen uuteen Sähkötaloon ja

Jauhiainen jäi eläkkeelle. Uusi johtaja (Rahko) siirsi vanhentuneet laitteet Tekniikan museoon ja aloitti puhelintekniikan laitteiston modernisoinnin. Akustiikan laboratorio sai uudet kaiuttomat huoneet (3 kpl) ja apulaisprofessuurin (Toivanen).

Transmissiotekniikkaan saatiin uusi vaihtuva professuuri (Hentinen) ja omat laboratoriotilat. Eläkkeellä ollessaan

Jauhiainen osallistui Tekniikan museon kalustamiseen

ja standardisointityöhön. Hän sijoittui Akustiikan laboratorioon

ja tuntiopettajana luennoi puhelinverkkojen suunnittelua vielä

eläkeläisenäkin. Jauhiaisella oli joukko assistentteja, jotka

sijoittuivat myöhemmin keskeisille paikoille, kuten M Tiuri,

H. Gummerus, V.A. Johansson, L.P.J. Toivonen.

Diplomitöistä – Juseliuksen aika vv. 1924 - 30

Ensimmäisen diplomityön puhelintekniikassa aloitti 80 vuotta

sitten A. Fagerholm (valmistui 1925, no. 1 ) Harry Juseliuksen johdolla. Hän tutki puhelinreleen ominaisuuksia eri kuormilla.

Jauhiainen teki diplomityönsä ( no. 3 v. 1926) myös Juseliuksen johdolla korkeimmalla arvosanalla.

Hän suunnitteli puhelinverkon Etelä-Suomeen kaukopuhelinyhtiölle (KPY). Juselius oli tämän yksityisen, Suomen L.M. Ericssonin 43 –prosenttisesti omistaman kaukopuhelinyhtiön apulaisjohtaja. Hän oli hyvä asiantuntija ja oli perehtynyt useimpiin ulkomaisiin puhelinverkkoratkaisuihin, mm Pohjoismaissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa.

Eräillä matkoilla nuori diplomityön tekijä Jauhiainen sai olla mukana. Tämä vaikutti merkittävästi laboratoriomme ja maamme puhelinalan historiaan, koska Jauhiainen sijoittui itsenäistyneen

Suomen keskeisille paikoille ja osasi tietojaan ja taitojaan käyttää

omassa työssään ja opetuksessa erinomaisesti hyväksi. Hän oli kielitaitoinen, suomen ohelle vahvoja olivat ruotsi, tanska, saksa,

englanti ja hän osasi auttavasti venäjää ja ranskaa.

Etelä-Suomen puhelinverkko voitiin rakentaa Jauhiaisen laatiman yksityiskohtaisen suunnitelman pohjalta. Hän sai tehtäväkseen toteuttaa verkon ja hankkia tarvittavat laitteet sekä henkilökunnan ja kouluttaa heidät. Pitkät avojohdot Turkuun, Vaasaan, Jyväskylään, Kuopioon ja Viipuriin olivat kalliit, ukkosalttiit ja ruuhkautuneet. Jauhiainen huomioi nämä seikat ansiokkaasti

diplomityössään. Hän kehitteli liikennelaskelmia ja laati tariffitaulukkoja sekä ennustusmalleja.

Ennen Jauhiaisen tuloa Korkeakouluun (1945) diplomitöitä ohjasi

Juseliuksen jalkeen vuodesta 1930 S.A. Karlsson, joita aluksi tarkastellaan.

Diplomitöistä Karlssonin aikana, vv. 1930 – 44 (- 1968)

Helsingin puhelinyhdistyksen laboratoriopäällikkö S.A. Karlsson ohjasi diplomitöitä vuodesta 1930, (diplomityöt no. 4 – 35).

Ensimmäinen Karlssonille tehty työ oli vuodelta 1929 (no. 4):

W. Söderström automaattisen puhelinvaihteen tutkimus.

Tämä kansainvälisesti katsoen edellä aikaansa oleva tutkimus

johti yritysten puhelinvaihteiden yleistymiseen ja siis yritystoiminnan tehostumiseen edessä olevien lamavuosien ajaksi.

Vuonna 1938 diplomityössään no. 21 Asser Aromaa suunnitteli puhelinlinjat Helsingistä Viipuriin sekä Tampereelle vahvistimineen, kantoaaltolaitteineen ja kustannuslaskelmineen.

Samana vuonna Erkki Räsänen teki diplomityön numero 22, jossa hän suunnitteli Helsingin ympäristöön automaattisen puhelinverkon

solmu- sekä päätekeskuksineen, yhdysjohtoineen, kasvuarvioin ja estolaskelmin. Työ muodosti pohjan verkkoryhmäsuunnittelulle

ja myöhemmille puhelinnormeille.

Vuonna 1943 L.P.J. Toivonen tutki diplomityössään no. 31 suomalaisen kenttäpuhelimen sähköiset ominaisuudet.

Tämä johti suomalaisen puhelinkonetutkimuksen nousuun

ja avasi yksityiselle sektorille tien myöhemmille puhelinkone-ja mittapaikkatutkimuksille. (OBDM-normit).

Dosentti Karllsonille teki v. 1958 diplomityönsä kirjailija Antti Hyry ( diplomityö numero 87) aiheesta

”Kytkinalgebra ja eräs sen sovellus, jossa käytetään elektronisia kytkinelimiä.

Samoin Karlsson dosenttiaikanaan ohjasi Kauko Rahkon diplomityötä no. 101, vuonna 1960.

Oli muutettava Erottajan EMD-M- keskuksen ohjaus elektroniseksi Työn tuloksena rakennettiin erilaisia koejärjestelmiä elektroniikalla

ja pikareletekniikalla sekä diodinäppäinvalinnalla, jolle saatiin patenttikin. Elektroniikka oli tulossa puhelinkeskuksiin.

Koejärjestelmiä rakenenettiin laboratoriossamme Kauko Aallon myötävaikutuksella ja ammattikoululaisten työharjoitteluna.

Laboratoriomestari Aalto oli Helsingin Poikien Ammattikoulun

puhelinalan opettaja.

Tapana oli, että diplomityö tehdään opiskelijatyönä. Korkeakoulu

maksoi tarvittavat komponentit ja työpaja rakensi laitteet.

Ammattikoululaiset avustivat tutkijaa kytkentätöissä.

Näin saatiin aikaiseksi teknisen työn yhteistoimintamalli.

Karlsson pystyi järjestämään diplomityönä konstruoidulle laitteelle

koekäytön todellisessa, käytössä olevassa puhelinverkossa.

Diplomitöistä - Jauhiaisen aika vv. 1945 – 69

(Numerot 36 – 190)

Diplomitöiden aiheet eivät Karlssonin jälkeen paljonkaan muuttuneet, mutta mukaan tulivat sotien jälkitilasta johtuvat

tutkimukset ja kehittelytehtävät. Otsikkoon valittiin käytettävät laitteet ja täsmällinen tavoite. Usein oli kyseessä alkuvuosina sotilaselektroniikan laitekehitys tai annettu tietoliikenneyhteystutkimus.

Jauhiainen ohjasi diplomitöitä vuodesta 1945 vuoteen 1969 (Numerot 36, Tanttu – 190, Junttila), jolloin laboratorio siirtyi

elokuussa Otaniemeen ja Jauhiainen jäi eläkkeelle.

Ensimmäinen ohjattava diplomityö (no. 36, v. 1946) liittyi sotilaselektroniikkaan. Diplomityössään K.M. Tanttu konstruoi kaikuluotaimen magnetostriktiivistä viivelinjaa hyväksikäyttäen.

(Noin metrin mittainen värähtelevä äänirauta ja alkeellinen

kuvaputki. Laite toimi ja sillä olisi voitu havaita sukellusvene.

Liekö käytetty Suomen rannikon valvonnassa vaikeana aikana!)

Seuraava Jauhiaisen ohjaama työ on samalta vuodelta:

R. Blåfield konstruoi oskillograafin (no. 37).

Numero 39, Bäckström: Oskillograafi – ja Piezoelektroninen kide vahvistimessa. Näyttölaite 0 – 10 kHz taajuusalueelle.

Numero 46, v.1949, Granlund: Vaasan verkkoryhmän puhelinverkon suunnittelu sekä tariffien laskeminen.

Numero 55, v. 1950, Eila Toivola: Puhelimen äänentoisto- ominaisuuksia osoittavan kojeen suunnittelu.

64, M. Vuorio, v. 1953: Puhelinkoneen rakenteen kehitys.

68, H. Hemdal, v. 1954: Määrättyjen radiolinkkiyhteyksien suunnittelu antennirakenteineen ja vaimennuslaskelmineen.

72, A.M. Kuusela, v. 1955:Yleisradion ohjelmien siirron laatutason

ylläpito ja valvonta sekä normit.

78, Sundman, v. 1956: Radiolinkit verkkoryhmäliikenteessä.

81, S. Ericsson, v. 1956: Kuvansiirto puhelinjohdoilla.

Jauhiaisen ohjauksessa kehitettiin teekkaritelevisiota

Tämän jälkeen alkaa joukko diplomitöitä, jotka liittyivät kehitteillä olevaan teekkarien televisiokokeiluun( Teekkaritelevisio, TES-TV,

Tesvisio)

Sotien jälkeen VTT pystyi hankkimaan komponentteja ja tietoja

tv-vastaanottimien konstruointiin. Joukko opiskelijoita teki omat vastaanottimet Pohjanpalon radiolaboratoriossa, jossa myös

oli tarvittavat mittalaitteet. Radiotekniikan vt. professori Timo

Kytöniemi hankki Jauhiaisen tuella radiolaboratorioon mittalaitteita

ja lähettimen osia. Hänen työtään jatko Martti Tiuri, joka myös aikanaan oli Jauhiaisen assistentti.

Jauhiaisen ystävä oli erikoisopettaja Pekka Ahonen Helvarilta.

Hän oli innokas radioamatööri ja tuki Polyteknikkojen radiokerhoa.

Teekkarit saivat tehtaan ullakolta etsiä radio- ja tv-romuja.

He saivat lainata Helvarin mittalaitteita ja mittailla Ahosen kehityslaboratoriossa kyhäelmiään. Jauhiainen antoi Sähkötalon laboratoriotilat kokeilijoiden käyttöön. Hän ideoi kehittelyprojekteja ja kannusti kokeilemaan tv-kuvan siirtoa kaapelissa ja radiotiellä.

Jauhiainen opasti tohtori Pentti Mattilan VTT:n radiolaboratoriossa

pätevänä sugnaaliteoreetikkona tutkimaan tv-kuvan siirtoa kenttäkaapeliyhteydellä (”tapsi”). Hän osoitti, että kuvan siirto tapsilla on vain tekninen kysymys. Teoreettisesti se kyllä käy päinsä. Monia kokeita tv-kuvan siirrosta kaapelilla tehtiin. Aika ei kuitenkaan vielä ollut kypsä. Vasta 1980- luvulla VTT:n tutkijat (Vistacom) kehittivät kuvapuhelimen, joka toimii Mattilan v. 1948 osoittamalla tavalla. Siinä teoria oli 40 vuotta aikaansa edellä!

Jauhiaisen tuella rakensimme kiinteän yhteyden Albertinkadulta oopperataloon. Monta kokonaista Aida-opperailtaa lähetettiin parille sadalle katsojalle Helsingissä. Jauhiainen oli Almin ystävä ja tunsi rakennusviraston byrokraatit. Ehkä kaapeli on vieläkin paikoillaan talojen katolla !

TV- kehittely eteni niin, että Larkka oli pääjunailija ja kehitteli kameroita ja studioita, Hämäläinen ja Ikonen rakensivat lähettimiä, Tiuri sekä Teräsvuo organisoivat ja Särkkä teki antennit. Mikkelä kehitteli kuvankäsittelyä ja ääntä.

Hän mm teki ensimmäiset värikuvalaitteet Suomessa ja kehitteli

kuvastandardien kokeilua, jossa Reijo Svenssonilla oli Pal- standardin läpiajoa voimakkaasti tukeva kanta. Olimme joutua idän standardin uhriksi. UKK ajoi itänaapurin standardia, mutta tv-kerhon väki tunsi SECAM-standardin heikkouden eikä antanut periksi – onneksemme. Jauhiainen tuki tätä saksalaista tv-standardia ja piti yhteyttä viranomaisiin.

Jauhiaisen assistentit saivat olla kehittelyissä ja koelähetyksissä mukana, Tämä motivoi opiskelijoita ahkeraan työhön ja kokeilutoimintaan.

Minäkin jouduin erikoistyönäni tekemään v. 1958 ryhmäkaverini A. Halosen kanssa toimivaan teekkaritelevision lähettimeen sivunauhasuodattimen, jonka tehtävänä oli suodattaa teekkaritelevision lähettämästä ohjelmasta ääni pois kuvasta. Kytöniemi hyväksyi erikoistyön ja Särkkä laitteen lähettimeen, joka oli käytössä vuosia Albertinkadun ullakolla. Studio oli viidennessä kerroksessa. Sain minäkin olla kameramiehenä Särkän apuna koelähetyksissä, mm missikisoissa (Mannola ja Lindahl).

Jauhiainen palasi loppuvuosinaan usein näihin vaiheisiin ja korosti itsenäisten ratkaisujen merkitystä. Jos jokin laite puuttuu, se on itse konstruoitava. Hän opasti seuraajaansa ratkaisujen teossa

ja valvoi entisten oppilaittensa urakehitystä. Hänen sormensa oli

miltei loppuun asti maamme teletoimen kehityksen valtimolla. Hän koulutti telealalle uskollisen ja innokkaan sukupolven.

Sotilaselektroniikkaa

Sähköosaston Työpajassa oli päteviä hienomekaanikkoja , jotka kykenivät tekemään vaikka kellon. Työpajassa rakennettiin myös tutkan osia VTT:lle ja Valtion sähköpajalle pääesikunnan toimeksiannosta. Itsekin jouduin VTT-aikanani professori J. Pohjanpalon laboratoriossa suunnittelemaan ja rakentamaan omamaalitunnistimen radiotekniikan erikoistyönäni Esko Heikkilän ohjaamana kotimaiseen ilmavalvontatutkaan VRRVY. Se oli pitkään käytössä ensimmäisissä suomalaisissa tutkissa. Tutkat oli tehtävä kotimaisista ja eurooppalaisista osista sekä viestiromusta.

Olimme amerikkalaisten firmojen boikotissa kommunistipelon vuoksi.

Tkk ja VTT olivat Albertinkadulla vielä yhteistyössä ja saman ministeriön alaisia (KTM). Näin voitiin tehdä yhteistyötä pääesikunnalle ja teollisuudelle ilman häiritsevää kilpailua.

Monet Otaniemen professoreista ovat tehneet sotilaselektroniikkaa

Puolustusvoimien rahoituksella VTT-Tkk –yhteistyöprojekteissa. Moni diplomityö liittyi tavalla tai toisella näihin kehitystöihin.

Silti kaikki diplomityöt olivat julkisia, joten osa salaisesta kehittelystä jäi diplomityökirjan ulkopuolelle ja vain ohjaaja

ja tilaaja saivat siitä kaiken tiedon. Silti arvosanassa otettiin kaikki seikat huomioon.

Puhelinkonetutkimus

Monia diplomitöitä tehtiin puhelinkoneesta. Tavoitteena oli suomalaisen puhelinkoneen tekeminen, mutta se ei koskaan johtanut teolliseen toimintaan asti. Pisimmälle tässä pääsi Iisakki Salama (numero 97), joka miltei koko työikänsä on omistanut puhelinkoneelle ja sen puheensiirto- ominaisuuksille. Puhelinkoneet halpenivat aina uusien prototyyppien valmistumisen myötä. Suomessa ovat yhä maailman halvimmat puhelimet.

Edellytykset kännykän tekemiselle Suomessa olivat olemassa. Odotettiin mikroaaltoteknikan kehittymistä aina vain lyhyemmille aalloille. Sitä kautta saadaan lisää taajuusalueita ja pienemmät laitteet. Murroskohta osui 1990- luvun alkuun. Oli suomalaisen puhelimen aika lyödä itsensä läpi. Nokian kännykästä tuli markkinajohtaja. Ratkaisevaa oli resurssien fokusointi mobiilitekniikkaan juuri oikealla hetkellä. Nokian Ollilalla riitti rohkeutta panna kaikki yhden kortin varaan. Koko Nokian väki lähti

haasteeseen mukaan. Oli voitettava – ja kultamitali tuli. Tuurilla ja taidolla.

Professori Pohjanpalon tutkijoita

Puhelinkoneen kehittelyssä oli laboratoriomme vahvasti vuosikymmenien aikana mukana. Yli 500 diplomi-insinööriä oli Rahkonkin ohjaamana valmistunut samoin kuin Tiurin, Jääskeläisen, Stubbin ohjaamat sadat muut diplomi-insinöörit.

Pohjanpalon koulutuksen saaneita tutkijoita kaikki opettajat.

Kaikkiaan toistakymmentä alallaan ansioitunutta opettajaa

on Pohjanpalon tutkijoita. Hän loi luovuuden hengen tutkijoihin

ja vaati samalla käytännön tuloksia, niin kuin itse oli aikaansaanut.

VTT:n radiolaboratoriossa parhaimmillaan työskenteli toistakymmentä nykyistä professoria tutkijana Pohjanpalon valvonnassa ja ohjauksessa.

Pohjanpalo oli keksinyt uuden tutka-antennin sekä yleisradioon modulaattorin, joka nosti lähettimen hyötysuhteen kolminkertaiseksi. Hän myi patentin Marconille. Pohjanpalo oli sotavuosinaan mm kehittänyt Kyynel-radion Wihurin kanssa. Koko

kansan tietoon tuli Viipurin linnan radiomiina, kun radiossa soi viikkoja yhtä mittaa Säkkijärven polkka. Hän oli selvittänyt venäläisen radiomiinan salaisuuden ja antanut Viipurin linnan pelastamiseksi Lahden aseman soittaa miinan taajuudella häiritsevää tauotonta Säkkijärven polkkaa, kunnes arvioitiin miinojen paristojen olevat tyhjät. Miinat löydettiin ja ovat Viestimuseossa. Viipurin linna säästyi varmalta tuholta.

Kannettava partioradio Kyynel oli jo kannettavan radiopuhelimen

edeltäjä, eräänlainen kännykkä. Puolustusvoimat on vuosikymmenien saatossa ollut radiopuhelinten alalla maailman huipulla. Meillä on ollut hyvät suhteet firmoihin, jotka ovat ystävällisesti antaneet prototyyppejään tutkittavaksi ja testattavaksi. Suomessa Nokia mukaan lukien on sotilaille tehty radiopuhelimia ja elektronisia sanomalaitteita, joka tieto oli insinöörien päissä. He olivat rakentaneet monia malleja kassakaappiin ja nyt aukesivat uudet markkinat. Pellit vain auki!

Tämä selittää Nokian nousun maailman känny-huipulle, joka on yllättävän terävä.

Professorit J. Pohjanpalo (VTT) ja Jauhiainen (Tkk) loivat sen perustan, jolle nykyinen suomalainen elektroniikkateollisuus rakentuu. Nämä vaiheet usein unohtuvat vuosien saatossa.

Asser Aromaasta Tkk:n kunniatohtori

Kun 60 vuotta sitten laboratoriomme aloitti toimintansa, Jauhiainen

onnistui saamaan laboratorioinsinööriksi Asser Aromaan, joka suhteillaan ja insinööritaidollaan onnistui varustamaan laboratorion

Keski - Eurooppalaisen mallin mukaisilla laitteilla.

Aromaasta tuli aikanaan Suomen Siemensin pääjohtaja ja korkeakoulumme kunniatohtori. Hän oli aktiivinen ja kokenut insinööri, joka oli mm perehtynyt sodan jälkeiseen salakuunteluun. Hän järjesteli laboratorioon toimivaksi monipuolisia mittapaikkoja ja –laitteita ; pääosin lainaksi, joita ei koskaan palautettu.

Vaikka Suomen Siemensin tehtaat oli jouduttu toimintakuntoisina luovuttamaan sotakorvauksena Neuvostoliittoon, suhteet Saksaan tulivat kuntoon. Tätä teekkaritasolla edistivät monet alan diplomityöt, jotka osin tehtiin Saksassa.

Monet ekskursiot tehtiin Siemensille ja Philipsille sekä Sveitsin korkeakouluihin. Aromaa järjesteli harjoittelupaikkoja ja diplomityön

tekopaikkoja teletekniikan johtaviin kehityslaboratorioihin.

Aromaa edisti periaatetta, että diplomityö tehdään tutkimuksen kannalta sopivimmassa ympäristössä. Tätä perinnettä jatkoi

diplomitöiden ohjauksessa myös Jauhiaisen seuraaja.

Diplomitöistä: Kauko Rahkon aika, vv. 1969 – 96

(Numerot 191 – 707)

Jauhiaisen diplomityöt 1960- luvun lopulla keskittyivät lähinnä

puhelinverkkojen suunnitteluun ja automatisointiin.

Uusissa tiloissa aloitettiin Otaniemessä osastonjohtaja Tiurin myötävaikutuksella Heikkovirtatekniikan seuraajan Puhelintekniikan laboratorion modernisointi. Ensin kuitenkin oli saatava tieteellinen ote tietoliikenteeseen.

Vanhat laitteet siirrettiin Tekniikan museoon ja ostettiin uusia mittalaitteita ja opetusjärjestelmiä. Oli tullut elektroniikan, ohjelmistotekniikan ja digitalisoinnin aika. Suomen Akatemia myönsi kuudeksi vuodeksi 1970- luvulla rahaa

”Integroidun puhelinverkon tutkimukseen”.

Tässä projektissä tehtiin monta diplomityötä ja lisensiaattityötä.

Tulokset julkistettiin alan konferensseissa. Syntyi myös teollisia tuotteita, kuten datavaihde, digitaalikeskus, luuppiverkko, keskitin

sekä älyverkkomalli IDGSS ( älykäs pakettiverkko hilakytkimin).

Vaikeinta oli uuden kehittelyssä tutkijan valinta sekä opastus,

yhteydet teollisuuteen ja rahoittajaan, sekä tieteellisen otteen

säilyttäminen.

Miten ohjata uusia tutkimuksia ja saada samalla aikaan tieteellisiä

näyttöjä?

Kysymys on ikuisuusongelmasta eikä siihen liene selvää vastausta.

Akatemian teknillis-tieteellisen toimikunnan ja Unescon jäsenyys

auttoivat osaltaan nuorta laboratoriojohtajaa uusissa haasteissa.

Jo Helsingin Puhelinyhdistyksen Tutkimuslaitoksen päällikkyys Karlssonin jälkeen oli antanut Rahkolle tuntumaa käyttöön hyväksyttäville laitteille kohdistuviin vaatimuksiin ja johtajan päätöksen teossa. Heikki Herlin (hallituksen pj.) ja S. Jalavisto(tj) opastivat uutta päällikköä tutkimusten johtamisessa. He myös teettivät laitokselle puhelunveloituslaskelmia. Voiko HPY siirtyä Karlsson-veloitukseen.

Voi hyvinkin, mutta on syytä säilyttää perusimpulssi, jolloin tulojen kertymistä voidaan säädellä (Rahko). Puhelujakautumaa mitattiin ja tuloksia tulkittiin Weibull-lakautumalla. Jakautumaa sovellettiin korkeakouluopetuksessa kolme vuosikymmentä. Aikanaan Herlinkin osasi Weibull-jakautuman käytön päätöksenteossa ja ennustamisessa. Vastavuoroisesti vuorineuvos Heikki Herlin opetti

päällikköä:

” Tee vain rohkeasti päätöksiä. Riittää jos edes puolet niistä

on oikeita. En itsekään pääse aina edes siihen.”

Toinen yhtä hyvä opetus annettiin professorille uudessa virassa Otaniemessä, kun vararehtori, prof, J.-E. Jansson

1970- luvulla Suomen Akatemian tekniikan toimikunnan kokouksessa antoi havaintoesityksen tutkimuksen ohjaamisesta ja volyymin valinnasta:

Istuimme Suomen Akatemian suunnittelukokousta Janssonin,

myöhemmin Merenkulun pään, puheenjohdolla

Lauttasaaren luukkusillan kupeessa.

Lounas alkoi osanottajia nukuttaa. Sattumalta juuri silloin lahdelta kuului hiililaivan vihellys. Se oli tulossa silta- aukkoon ja varoitti muita.

Puheenjohtaja Jansson keskeytti kokouksen ja sanoi:

”Tulkaa katsomaan esimerkkiä, miten meidän tulee tutkimusta ohjata. Nyt tuo laiva lisää tehoa saadakseen ohjausnopeuden. Näin meidänkin tulee lisätä tehoa ajaaksemme tutkimuslaivamme tieteen kapeikkoon.”

Kuinka ollakaan, laiva jymisti silta-aukkoon

ja oli pääsemässä hienosti läpi. Mutta voimakas

sivutuuli painoi liian hitaasti kiihdyttäneen

laivan siltapenkkaan. Tunnettu onnettomuus

oli tapahtunut ja me saimme olla sen todistajina.

Puheenjohtaja tuumasi rauhallisena:

”Noin siinä voi käydä, jos ei varauduta

riskeihin eikä oteta riittävästi nopeutta.

Ohjausnopeuden säilyttäminen on meille tärkeää.”

Tätä ajatustapaa ja isä Herliniltä saamaani opetusta

päällikkönä seuraten valitsin linjat, joita Korkeakoulun integroidun puhelinverkon tutkimuksessa 1970- luvulla ja

ATM-mallinnuksessa 1990- luvulla seurasimme.

Tutkimusten ohjauksessa pyrin säilyttämään tavoitteet selkeänä

ja tien näyttäjänä ; ei perässätulijana.

Tutkijan ja aiheen valinnan oli tapahduttava hyvin valmisteltuna. Tämän jälkeen puuttuminen ohjaksiin oli tehtävä erittäin varovasti.

Pätevä tutkija tarvitsee, aivan kuin hyvä ravihevonen, hellästi ohjastetut suitset. Antaa orhiin vain ravata ja panna parastaan. Mutta jos ravi alkaa laukata, suitset tiukalle, sitten varovasti laukka alas ja hiljalleen ulkoradan kautta lauhtumaan.

Muutoin jotain särkyy.

Kymmenen vuotta sitten juhlimme samalla tavoin kuin tänään; silloin laboratoriomme 50-vuotisjuhlan merkeissä.

Nokia lahjoitti silloin laboratoriolle modernisoidun, uuden opetuskeskuksen DX 200, jonka syntyjuuret ovat täällä.

Laitteisto on yhä käytössä, kuten myöhemmässä kiertokäynnissä saamme todeta. Siinä on käytössä uusi kansainvälinen merkinantojärjestelmä, jonka suunnittelijat ovat pääosin suomalaisia.

Puheenjohtajana CCITT:n merkinantotyöryhmässä oli Aatos Puuperä Tutkimuslaitosesta.

Tärkeää UMTS-standardointityötä veti Kaj Linden Nokialta.

Laboratoriomme oli IFIP:in kautta (TC 6 ja myöhemmin TC 6.4) mukana ARPA-_verkon kehittelyssä ja sen verkkomallin rakentelussa valmistajasta riippumattomaksi. Internetin malli juontaa juurensa tästä mallista ja se on tavoitteemme mukaan globaalisoitunut ja säilynyt halpana ja avoimena.

Paikallisverkkomallin kaavio syntyi yliopistoverkoistamme ja

kehitetystä datavaihteesta, ensimmäinen maailmassa. Satelliittiverkkoon esitettiin kytkin (On Board Switch).

Verkkojen valmistajariippumattomuuden ja avoimmuuden vaatimukset syntyivät laboratoriossamme, ja nuoret tutkijat esittelivät niitä maailmalla ja saivat merkittävän osan kolmatta maailmaa tukemaan niitä. Suurfirmojen ryöstö oli saatava loppumaan! Alkoi IT- vallankumous, jota ITU:n pääsihteeri

Tarjanne osaltaan edisti. Paine tuli voimakkaana juuri käyttäjien

puolelta ja ITU sai vain myöntäillä ja jarrutella. Eurooppa alkoi

herätä!

Älykäs maailmankoti

Isot tietokonefirmat vastustivat viimeiseen asti internetin avoimmuutta ja valmistajariippumattomuutta, mutta Ranska, Britannia, Kanada, Unkari ja Suomi pitivät avoimen, valmistajariippumattoman internetin puolta. Saatiin uusi avoin globaali tietoverkko joka on yhdistämässä kaikki kansalaiset ja kulttuurit ja joka on kaikkien käytettävissä – pian myös älykännynä.

Kokonaan uusi aikakausi on alkamassa. Nykykehitys on vasta uuden hahmottelua; kehitys tulee varsin pian räjähtämään kaikkien käsistä:

Avoin älypuhelinverkko tulee kattamaan koko ihmiskunnan.

Globaalisuus ja siihen kuuluva avoin internet, on pian ihmiskunnan maailmanlaajuinen hermosto; nykykehitys on vasta sen hahmottelua. Hermoverkko liittää kaikki Maan ihmiset, rikkaat ja köyhät, sairaat ja vanhat, valtaapitävät ja alistetut, yhteisen maailmankodin asukkaiksi. Olemme uuden informaatioteknologian tulon kynnyksellä samassa vaiheessa kuin sata vuotta sitten

oltiin, jolloin lennättimen rinnalle oli alkamassa hahmottua automaaattipuhelinverkko.

Samalla valta on siirtymässä

painostuksen, uhkailun, voimankäytön ja terrorismin alalta globaaliin ja harmooniseen, tyyneen maailmankotiin, jossa inhimillisyys voittaa. Enää ei pystytä salaamaa eikä hiljentämään

suita pakkovallan alle, koska jokaisella on globaali tiedon valtatie käyttettävissä. Ihminen joutuu alistumaan epäitsekkääseen rakkauden yhteisöön. Enää tämä ei ole fiktio, vaan se on toteutumassa. Niin uskon ja toivon!

Nuoret puhelintekniikan opiskelija vaikuttajina

Edellä esitin tavoitteen – johon toivon tietoverkkolaboratorion tutkijoiden yhtyvän. Toteutus globaalissa työssä on hidasta,

mutta tavoitteet tulee asetta korkealle.

Aikanaan laboratoriomme teekkarit ovat tehneet tällaista, hidasta ja vaikeaa valmistelutyötä, osallistuneet jopa Suomen edustajina päättäviin kokouksiin. Nuorena on vitsa väännettävä. Usein kokouksissa ihmetellään nuorten Suomen edustajien taitavuutta kansainvälisessä normityössä. Nuoruus on kuitenkin vain etu!

Suomalainen monikulttuurinen telealan tausta sekä nuorten varovainen ja viisas suhtautuminen valtaapitäviin ja strategioihin saavat myös kolmansien maiden tuen. Suomalaiset ajoivat ja edelleen pyrkivät ajamaan ihmisten elämän parantamista.

Uusi älypuhelin ja UMTS jatkaa samaa

ihmistä, -myös köyhää, palvelevaa linjaa.

Se aikaansaa ihmisen aistien etäisyyden suhteen rajallisten

ulottuvuuksien laajentumaan maailmanlaajuisiksi (telesilmä,

kaukokuulo, etäsormi, televainu, kauko-ohjaus, virtuaalielämä.)

Palaamme tähän päivään:

Tunnettuun TCP/IP – malliin on moni teekkari antanut kehittämispanoksensa puhumattakaan kännykkästandardeista ja (B-) ISDN-normeista. Samoin ATM-forumin jäsenyys on avannut mm lisensiaateille Marko Luomalle ja Markus Peuhkurille erinomaiset vaikuttajakanavat.

Nyt professori Jotma Virtamon ryhmä tutkii ansiokkaasti mm internet-liikenteen mallinnusta. Tulokset ovat saaneet myönteistä julkisuutta. Karlssonin aloittama mallitutkimus jatkuu - verkot vain muuttuvat ja palvelut kehittyvät.

Uudet mallit tarvitaan uusille älypuhelimille. Pelit ja videopaketit sekä kamerat ovat taas aivan uusia tekijöitä.

Uuteen käyttöjärjestelmään joudutaan ymppäämään uusia asioita simulaattoria myöten kännykän käyttäjän päätöksen teon tueksi.

Tarvitaan mittauksia ja koeverkkoja. Siihen tietoverkkolaboratorion tutkijat ovat maailman parhaaseen joukkoon kuuluvia. Tätä kautta ohjataan IT- laivaa ihmisen

kannalta oikeille ja hyväksyttäville väylille. Mutta sitä ei voi eikä tarvitse pysäyttää!

Erityisesti haluan lopuksi mainita dosentti Kalevi Kilkin. Hän on vuosien saatossa merkittävällä tavalla edistänyt puhelun veloitustutkimusta ja siten jatkanut Karlssonin avaamaa latua. Karlsson-veloitus mielestäni on saanut uuden veloitusmallin:

Kilkki-veloitusmenetelmä, joka ajan oloon tulee tunnetuksi maailmalla ja soveltuu kaikenlaisten järjestelmien ja palvelujen yhteydessä käytettäväksi. Myös UMT:ssa ja uudessa äly-puhelimessa. Tätä mallia soveltaen saadaan oikeat tariffit!

Lopuksi haluan onnitella juhlivaa laboratoriota

ja toivottaa sille edelleen menestystä vaatimuksia lisäävässä kansainvälisessä tiedeyhteisössä.

Ja sinulle Mikko Kiiski, 1000. diplomityön tekijä:

Omasta puolestani lämpimät onnittelut!

Siinä näkijä, siinä tekijä! Onneksi olkoon!

Kauko Rahko

Tietoliikennetekniikan professori, emeritus