Paikan määrittämiseen tarvittavat satelliitti signaalien vastaanotto, ja niiden perusteella tehtävät laskutoimenpiteet ovat nykytekniikalla varsin energiaa kuluttavia toimintoja. Tästä seuraa, että GPS-kännykkä kuluttaa akkua huomattavasti enemmän kuin pelkkä GSM-puhelin. Akun kulutusta voidaan säästää harventamalla paikkatiedon päivitysväliä. GPS-toiminto on myös voitava haluttaessa kytkeä pois päältä.
GPS-laite ei kykene määrittämään sijaintia ilman "näköyhteyttä" satelliitteihin. Näköyhteys tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että satelliitin ja vastaanottimen välissä ei saa olla juuri muuta kuin ilmaa. Tämä on suuri ongelma etenkin kaupunkialueilla ja sisätiloissa liikuttaessa. Pelkkä GPS-järjestelmä ei siis riitä jatkuvan paikkatiedon ylläpitämiseksi. Ratkaisuna tähän ongelmaan esimerkiksi eräs kotimainen GSM-tekniikan suuryritys on yhteistyössä Tampereen Teknillisen Korkeakoulun kanssa kehittämässä kiihtyvyysantureiden avulla toteutettavaa järjestelmää, jonka avulla laitteen sijainti voidaan säilyttää kun yhteyttä satelliitteihin ei ole. Tämän kaltainen järjestelmä ei kuitenkaan, ainakaan toistaiseksi, kykene säilyttämään paikkatietoa tarkkana puolta tuntia pidempään, jonka jälkeen yhteys satelliitteihin olisi taas saatava. Toinen mahdollinen vaihtoehto on järjestelmä, joka mittaa laitetta lähinnä olevien GSM-tukiasemien lähetystasoja ja määrittää näiden perusteella sijaintinsa. Vaikka periaate kuulostaakin erittäin toimivalta, sen tarkkuus on suhteellisen heikko. Etenkin sellaisilla alueilla, joissa GSM-solutiheys on harva.
GPS-kännykän koosta saattaa myös tulla valmistajille päänvaivaa. Nykyisiin kännykän kuoriin GPS:n sovittaminen on vielä mahdotonta. Pienimmätkin pelkät GPS laitteet ovat joitakin senttejä joka suuntaan suurempia kuin moderneimmat mobiilipuhelimet. Myös antennit ovat suurempia, jotta heikot satelliittisignaalit saadaan kaapattua. Silti jo olemassa olevia GPS-kännyköitä, voi sanoa suureen taskuun sopiviksi, joskin harva kuluttaja pieneen totuttuaan, olisi valmis hankkimaan merkittävästi suurempaa puhelinta.
Tehokas GPS:n käyttö vaatii karttanäyttöä, joten GPS-kännykkä tulee varustaa suurella ja tarkalla näytöllä. Myös näppäimiä uusi integraatio vaatii enemmän, mutta ongelman voi hoitaa esimerkiksi kosketusnäytöllä, nykyisten kämmentietokoneiden tapaan, jolloin ongelma poistuu. Erillinen kännykkään liitettävä GPS-osa suurine näyttöineen voisi olla myös ratkaisu koko-ongelmiin, jolloin saavutettaisiin integraation hyödyt ilman kännykän koon radikaalia kasvua. Bluetooth:in avulla yhdistelmä voisi olla verraton. GPS-kännykän käyttöliittymä vaatii käytettävyysasiantuntijoiden huippuosaamista . Tunnettu ongelmahan on ihmisten kyvyttömyys käyttää kännyköidensä kaikkia ominaisuuksia, jo tällä hetkellä. Suurelta osalta käyttöohjeenkin luku jää väliin, joten jonkinlaista symbolista käyttöliittymää kannattaa varmasti harkita.
Mikäli paikkatiedot lähetään eteenpäin GSM:n avulla esimerkiksi operaattoreille, erilaisten automaattipalveluiden mahdollistamiseksi, syntyy joukko vaikeita yksilönsuoja kysymyksiä. Kenellä tietoihin on oikeus päästä ja mikä instanssi on kyllin luotettava paikkatietoja rekisteröimään. Harvassa ovat taatusti ne, jotka ovat valmiit luovuttamaan tällaisen paikkatiedon keruun ja vastaanoton yksityisille yrityksille, joita operaattoritkin tänä päivänä edustavat. Myös valtiovallalle, kuten poliisille, paikkatietojen luovutus, muuten kuin hätäpuhelujen kyseessä ollessa tuntuu vähintäänkin arveluttavalta. Orwellin yhteiskunta saattaa olla lähempänä kuin koskaan, jos lainsäädännöllä asiaa ei puututa.
Varsinaisia taloudellisia esteitä ei GPS-kännyköiden yleistymiselle ole nähtävissä. Palveluiden vaivaton ja tehokas käyttö vaatii käytännössä kolmannen sukupolven matkaviestimen GPS ominaisuuksin. Joka tapauksessa kolmannen sukupolven matkaviestimet tulevat valtaamaan markkinat lähitulevaisuudessa riippumatta palveluista, joita tämän uuden teknologian avulla halutaan tarjota. GPS-pohjaiset palvelut ovat ainoastaan yksi pieni osa näistä mahdollisista tulevaisuuden lisäarvopalveluista, eikä tästä syystä voida katsoa näistä erityisesti aiheutuvan teleoperaattoreille ylimääräisiä kustannuksia. Kuluttajat joutuvat tietysti uusimaan käyttölaitteensa jos haluavat käyttää hyväkseen uuden teknologian mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Laitekannan uusiutumista tapahtuu kuitenkin tälläkin hetkellä varsin ripeää vauhtia vaikkei GSM-teknologiassa mitään mullistavaa vähään aikaan ole tapahtunutkaan. WAP-floppiakaan tuskin voi laskea tällaiseksi. Tästä syystä varsinaiset taloudelliset hidasteet ovat olleet lähinnä laitevalmistajille tuotekehityksestä aiheutuneet kustannukset. Luonnollisesti myös itse palveluiden kehittäminen vaatii suurehkoja panostuksia, joiden perusteella myös tulevien palveluiden hinnat tulevat määräytymään. Vasta nämä kustannukset näkyvät suoraan palveluiden käyttäjille. Jos kuluttajat kokevat näiden hintojen vastaavan palvelusta saamaansa lisäarvoa, voidaan odottaa GPS-palveluista tekstiviestien kaltaista menestystä.