Teknillinen korkeakoulu
Teletekniikan laboratorio
S-38.116 Teletietotekniikka, K-97, 2 ov.
Assistentti: Esa Hyytiä
Information Highway to Home; Hyvä vai huono idea ?
Tekijä: Ari Haaksiala, 41513V
Pidetty: 12.3.1997
1. SISÄLTÖ
4. NYKYISET TIETOLIIKENNEVERKOT
5. LAAJAKAISTAINEN MULTIMEDIAVERKKO
5.3. Sosiaalipsykologiset vaikutukset
ATM: Asynchronous Transfer Mode; Nopea pakettikytkentäinen tiedonsiirto protokolla. Sopii hyvin multimediaverkkoihin.
HTML: Hyper Text Mark-Up Language; WWW-sivujen kuvauskieli.
HTTP: Hyper Text Tranfer Protocol; WWW-sivujen siirtoprotokolla.
Internet: Reitittimin yhdistettyihin TCP/IP-verkkohin perustuva globaali tietoverkko. Puhekielessä usein Netti.
Ipv6: Uusi IP-protokollan standardi, jossa osoitekenttää on mm. laajennettu 32bitistä128bittiin.
JAVA: Sun Microsystemsin kehittämä ja teollisuusstandardiksi muodostunut olio-ohjelmointikieli WWW-sovellusten kirjoittamiseen.
MPEG: Moving Picture Experts Group; Videokuvan pakkausmenetelmä.
NC: Network Computer; Kovalevytön verkko-PC, joka lataa kaiken ohjelmistonsa verkosta ja on koko ajan kytkeytyneenä verkkoon.
PDA: Personal Digital Assistant; Taskutietokone.
PGP: Pretty Good Privacy; Salausohjelma, jolla käyttäjä voi salata Internetissä siirtämänsä tiedon varsin luotettavasti.
Set-Top-Box: TV-vastaanottimen päälle asetettava multimediapääte.
UMTS: Universal Mobile Telecommunications System; Tulevaisuuden globaali matkapuhelinverkko, jossa myös laajakaistainen (2-100 Mbit/s) datasiirto on mahdollista.
VOD: Video-on-demand; Tilausvideopalvelu.
VRML: Virtual Reality Modeling Language; Kolmiulotteisten virtuaalitilojen kuvauskieli.
WWW: World Wide Web; Internetin suosituin, graafiseen käyttö- liittymään perustuva, tietoverkko. Puhekielessa usein Webbi.
xDSL: Nopeita uusia modeemitekniikoita,joilla päästään jopa 52 Mbit/s liittymänopeuksiin tavallisella kuparisella puhelinlinjalla.
Kotitalouksien sähköiset viestimet, radio, televisio ja puhelin, ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämäämme muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Nämä analogiseen tiedonsiirtoteknologiaan perustuvat järjestelmät ovat saavuttaneet niin vakiintuneen aseman ihmisten elämässä, että ilman niitä ei voisi kuvitella länsimaisen yhteiskunnan toimivan lainkaan.
Moni saattaa kysyä eivätkö nykyiset viestimet lukemattomine radio- ja tv-kanavineen sekä digitaalisen puhelin- ja matkapuhelinverkon älykkäine palveluineen, lisättynä vielä Internetillä, jo riitä kattamaan kaikki mahdolliset viestintätarpeet ?
Sitä, millaiset palvelut ja verkot tulevat olemaan arkipäivää tulevaisuudessa, on mahdotonta ennustaa, sillä teknologian mahdollisuudet ovat miltei rajattomat. Viimekädessä asian ratkaisevat tavalliset ihmiset, jotka palveluja käyttävät. Kysynnän ja tarjonnan laki pätee tässäkin. Hinta/laatusuhteen pitää olla kohdallaan ja palveluja pitää osata markkinoida oikeille kohderyhmille, sillä palveluvalikoima tulee olemaan hyvin laaja ja erikoisryhmienkin tarpeisiin voidaan kehittää räätälöityjä palveluja.
Tässä työssä keskitytään pohtimaan pääasiassa mitä tietoverkkojen kehittyminen merkitsee kotitalouksille ja yleensä vaikutuksia (kirjoitettu kursiivilla) ihmisten jokapäiväiseen elämään. Monessa tapauksessa on vaikeaa täysin erottaa kotitalous- ja yrityspuolen palveluja toisistaan, sillä yksi kehittyvien tietoliikenneverkkojen vaikutus on vapaa-ajan ja työajan välisen rajan heikentyminen. Myöskin monia samoja teknologioita ja palveluja voidaan hyödyntää sekä kotona että työssä. Esityksessä ei mennä teknisiin yksityiskohtiin. Niitä on selostettu esimerkiksi monissa tämän seminaarikurssin muissa esitelmissä.
Aluksi kartoitetaan lyhyesti tietoliikenneverkkojen nykytilanne ja pohditaan niiden lähitulevaisuutta. Lopuksi visioidaan tulevaisuuden näkymiä - sekä mahdollisuuksia että uhkia.
Nykytilannetta voisi luonnehtia jonkinlaisena 'tiedon maantienä' koteihin - tai itseasiassa näitä teitä on useampia ja eritasoisia; Jotkut hitaampia mutta kaksisuuntaisia (Internet/televerkko), jotkut nopeampia ja leveämpiä mutta yksisuuntaisia (radio/TV-verkot).
Internetin käyttö on kehittynyt ja laajentunut muutaman viime aikana erittäin voimakkaasti johtuen WWW-palvelun yleistymisestä. WWW on muuttanut yliopistojen ja korkeakoulujen piirissä toimineen Internet-verkon yritysten ja viimeaikoina myös kotitalouksien käyttämäksi tietoverkoksi. WWW:n ennustetaan saavuttavan 500 miljoonaa käyttäjää maailmanlaajuisesti vuosituhannen vaihteeseen mennessä. WWW:n on sanottu olevan yhtä merkittävän keksinnön kuin oli Johann Gutenbergin 1400-luvulla keksimä kirjapainotekniikka. Tähän väitteeseen on helppo yhtyä kun miettii Internetin rakennetta ja luonnetta. Verkkoa on erittäin helppoa laajentaa ja siihen pääsee helposti ja edullisesti mukaan. Kuitenkin merkittävin ero kirjapainotekniikasta ja sen seurauksista, on että Internetissä toteutuu yksilön vapaus ja demokratia siinä mielessä, että jokaisella yksittäisellä ihmisellä on tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua viestintään sekä tiedon tuottajana että vastaanottajana. Tosin on muistettava että globaalisti tämäkään ei tietenkään päde. Maailmassa on paljon köyhiä valtioita ja ihmisiä, joilla ei ole käytettävissä tarvittavia resursseja.
Kotitietokone ja Internet, erityisesti sen WWW-palvelu, antavat tänä päivänä esimakua siitä, millaisia uusia palveluja digitaaliset multimediaverkot voivat tuoda tullessaan koteihin. Nykyisin näiden palvelujen käyttö on vielä suhteellisen hankalaa koska yhteys verkkoon pitää aina erikseen muodostaa modeemin ja puhelinverkon avulla eikä sekään aina onnistu. Kotiliittymän nopeus osoittautuu myöskin hyvin usein liian hitaaksi, sillä WWW-sivut sisältävät usein kehittynyttä, melkeinpä painotuotteisiin verrattavaa grafiikkaa ja joskus videokuvaa, ääntä sekä JAVA -sovelluksia. WWW:stä löytyy tänä päivänä hyvin paljon sekalaista tietoa mutta hyödyllisen tiedon löytäminen voi olla vaikeaa. Todelliset interaktiiviset hyötypalvelut kotitalouksille ovat vielä melko vähissä. Tilanne muuttuu kuitenkin todella nopeasti. Lähes kuukausittain voidaan verkosta löytää uuden tyyppisiä palveluja.
WWW:ssä on lukemattomia sovelluksia ja runsaasti eri tasoista tietoa. Suurin osa tiedosta on vielä maksutonta. Kaupallisista sovelluksista yleisimmät ovat erilaiset yritysten- ja yhteisöjen tiedotus- ja mainontasivut, jotka yleensä ovat ilmaisia käyttäjille. Myös maksulliset palvelut, kuten erilaiset kauppa- ja viihdepalvelut, ovat lisääntymässä mm. ns. verkkorahan tullessa käyttöön. Seuraavassa tyypillisiä Internet-palveluja kotitalouksien kannalta:
Kaupallisluonteiset palvelut
Tiedonvälitys
Informaation hallinta
Viihde
WWW-tarjoaa jo nyt hyvät mahdollisuudet kaupankäynnille. Maksullisia palveluja voidaan löytää kaikista em. ryhmistä. Maksutapoja ovat perinteiset postiennakko, pankkisiirto ja luottokortti, jotka toimivat täysin samoin kuin tilattaessa tuotteita vaikkapa FAX:lla. Näitä maksutapoja käytetään kun tilataan fyysisiä tuotteita. Aineettomia tuotteita tai palveluja myytäessä, kuten monet viihde- ja ohjelmistoalan yritykset tekevät, käytetään myös puhelinnumeroon perustuvaa laskutusta. Tälläinen laskutus perustuu siihen, että WWW:n kautta vain rekisteröidytään maksulliseen puhelinnumeroon perustuvaan palveluun, johon sitten otetaan soittomodeemilla yhteys ja puhelinyhtiö hoitaa laskutuksen puhelinlaskun kautta. Eräs maksutapa on, että etukäteen ostetaan käyttäjätunnus ja salasana, joita ilman ei pääse WWW-palvelua käyttämään. Aineettomien tuotteiden ja palvelujen tarjonta kasvaa voimakkaasti ja erityisesti niiden maksutavaksi on kehitetty ns. verkkoraha (virtuaaliraha). Verkkorahasta on muutamia toimivia toteutuksia. Tunnetuin niistä on eCash. Verkkoraha toimii kuten oikea käteinen reaalimaailmassa. Sillä voi ostaa anonyyminä. Ostajan virtuaalikukkarosta (tietokoneohjelma) siirtyy verkkorahayksikköjä (salattua ja suojattua dataa, bittikuvio) myyjän virtuaalikukkaroon. Ostaja ostaa verkkorahaa pankista kuten valuuttaa. Myyjä voi vaihtaa verkkorahan takaisin oikeaksi rahaksi pankissa.
WWW:n lisäksi suosittuja palveluja ovat sähköposti sekä erilaiset postituslistat ja uutisryhmät. Sähköpostilla perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät voivat pitää keskenään maailmanlaajuisesti yhteyttä helpolla ja edullisella tavalla verrattuna esimerkiksi tavalliseen kirjeeseen. Usenet on Internetin uutisryhmäjärjestelmä, jossa on nykyään tuhansia uutisryhmiä tai keskustelupalstoja mitä erilaisimmista aiheista. Näissä ihmiset voivat vaihtaa ajatuksiaan esimerkiksi omista harrastuksistaan. Kuten WWW:ssä, myös uutisryhmissä, räjähdysmäisesti kasvava käyttäjämäärä aiheuttaa sekä informaation ylitarjontaa että sen tason laskua. Toinen merkittävä ongelma on tietojen luotettavuus. Koska kuka tahansa voi tuottaa verkkoon mitä tahansa materiaalia, on tuntemattomasta palvelimesta saatuun tietoon aina syytä suhtautua hieman varauksellisesti. Toisaalta esimerkiksi CNN:n WWW-palvelu on hyvä esimerkki erittäin luotettavasta tiedon lähteestä. Siellä esitetään samoja uutisia kuin CNN:n TV-kanavilla mutta lisäksi on hyödynnetty WWW:n tarjoamia mahdollisuuksia esim. siten, että uutisiin liittyy myös taustatietoihin osittavia WWW-linkkejä.
Internetissä ei ole ennakkosensuuria. Sitä on yritetty joillain ratkaisuilla toteuttaa tietyissä tilanteissa mutta siinä onnistumatta. On vaikeaa toteuttaa suodattimia, jotka suodattaisivat ei toivotun informaation pois tietyltä käyttäjäryhmältä.
Tietoturvakysymykset ovat aina esillä puhuttaessa Internetistä. Tosiasia on, että Internetissä voidaan kehittää sekä turvallisia että turvattomia ratkaisuja. Mikäli turvallisuuteen ei kiinnitetä huomiota, monenlaisia ongelmia saattaa syntyä.
Esimerkiksi ilman anonyymipalvelinta tai proxya, jää verkon käyttäjästä jäljet palvelimien lokeihin ja näin voidaan periaatteessa seurata minkälainen tieto tiettyä käyttäjää kiinnostaa. Sama koskee news-kirjoittelua. Hakukoneella on helppoa hakea tietyn henkilön newseissä ilmaisemat mielipiteet. Ilman siirrettävän tiedon salausta, esim. PGP, voidaan periaatteessa 'salakuunnellla' kaupallisesti tai henkilökohtaisesti arkaluonteista tietoa. Ilman kunnollista palomuuria voidaan päästä palveluntarjoajan tai yrityksen sisäiseen verkkoon ja tietokoneisiin varastamaan tai sabotoimaan tietoja.
Seuraavassa muutamia lähitulevaisuuden kehitystrendejä:
Hakukoneiden kehittyminen: Hakukoneiden ongelma on se, että ne tuottavat usein liian paljon 'osumia'. Halutaan tiedonhakua, joka tuottaa käyttäjälleen juuri oikeata tietoa. Tähän ratkaisuna on mm. agenttiteknologia. Agentit ovat ohjelmia, jotka toimivat itsenäisesti toteuttaen käyttäjän määrittelemän tiedonhakutavoitteen, joka voi olla huomattavasti älykkäämpi kuin pelkkä hakusana. Yleinen agenttityyppi on informaation suodattaja, joka kokoaa eri lähteistä löytyvää saman aihealueen tietoa yhteen ja esittää tuloksen käyttäjälle. Tavallaan ohjelma toimittaa juuri käyttäjälle räätälöidyn sanomalehden. Ongelma tässä on se että agentti rajaa paljon asioita pois, sellaisiakin mistä käyttäjä ei edes tiedä olevansa kiinnostunut mutta olisi, jos sattumalta näkisi sen.
Kaikki nämä yhdessä johtavat yhä laadukkaampiin palveluihin sekä hyöty- että viihdekäytössä.
Televerkkojen puolella perinteisesti kaistanleveys on ollut hyvin kapea sallien vain kohtalaisen laatuisen puheen siirron. Vaikka runkoverkko on jo monin paikoin digitalisoitunut (esim. koko Suomi) niin tilaajaliittymät ovat vielä useimmiten analogisia, mistä johtuu, että digitaalisetkaan verkot eivät tarjoa loppukäyttäjälle kovin nopeita yhteyksiä. Toisaalta digitaalisten runkoverkkojenkin kapasiteetit on mitoitettu analogisten tilaajaliittymien mukaan. Digitaalisessa runkoverkossa puhekanavan nopeus on 64 kbit/s mikä tarkoittaa, että periaatteessa analogiset puhelinlinjat voitaisiin muuttaa tämän nopeuden digitaalisiksi dataliittymiksi ilman että runkoverkon kapasiteettia tarvitsisi lisätä. Parannusta tilaajaliittymien nopeuteen saadaan digitaalisella ISDN-liittymällä tai analogisella xDSL-modeemitekniikalla, joilla päästään jo luokkaan 100 kbit/s ... Mbit/s liittymänopeuksiin. 2 Mbit/s nopeudella voidaan siirtää jo normaalia videokuvaa MPEG-koodattuna. Näitä tekniikoita käyttämällä voidaan perinteistä puhelinverkkoa ja joka kotiin tulevaa kaapelia alkaa käyttämään laajakaistaisena multimediaverkkona tai ainakin nopeana liittymäverkkona Internettiin.
GSM-datasiirron nopeus on vasta 9600 bit/s. Tämä tarkoittaa, että langaton datayhteys ei vielä pysty kunnolla siirtämään grafiikkaa, ääntä tai liikkuvaa kuvaa. Hitaisiin tekstimuotoisiin sovelluksiin, kuten sähköpostiin, c/s-sovellusten tietoliikenteeseen ja pienehköjen tiedostojen siirtoihin, GSM-datasiirto sopii hyvin. Nykyisissä GSM-verkoissa voidaan kasvattaa datasiirtonopeutta jonkin verran ottamalla datayhteydellä käyttöön useampia radiokanavia. Todella nopeat langattomat datayhteydet toteutuvat vasta tulevaisuuden globaalissa matkapuhelinverkossa (UMTS) 10-20 vuoden kuluttua.
Matkapuheliverkkojen lisääntyminen ja matkapuhelinten käytön voimakas kasvu on aikaan saanut hintojen laskua, mikä puolestaan on mahdollistanut matkapuhelinpalvelut myös koteihin ja yksityisille ihmisille. Suomen matkapuhelintiheys on maailman kärkipäätä.
Matkapuhelimet ovat muuttaneet ihmisten elämää melkoisesti. Positiivisia puolia ovat liikkumisen vapaus ja uudenlainen joustavuus. Esimerkiksi koskaan ei tarvitse jäädä odottamaan jotain tärkeää puhelua. Myöskään asioita (esim. tapaamiset, tilaukset, jne.) ei tarvitse sopia tarkasti etukäteen, koska asioita voidaan helposti tarkentaa ja muuttaa tilanteen mukaan.
Negatiivisina puolina monet, varsinkin vanhemmat ihmiset, kokevat matkapuhelimeen puhumisen julkisilla paikoilla häritsevänä. Liikenne vaarantuu jos kuljettaja puhuu ajaessaan matkapuhelimeen. New England Journal of Medicine kertoo Kanadassa tehdystä tutkimuksesta, jossa todetaan riskin joutua peltikolariin kasvavan nelinkertaiseksi käytettäessä matkapuhelinta ajon aikana.
Hands free -varustuksen käyttö ei osoittautunut sen turvallisemmaksi. Herkät elektroniset laitteen esim. lentokoneissa ja sairaaloissa sekoavat matakapuhelimen aiheuttamista sähkömagneettisista häiriöistä. Useimmat ongelmat on vältettävissä sillä, että matkapuhelimen käyttäjä tuntee vastuunsa ja osaa ottaa vallitsevat olosuhteet ja muut ihmiset huomioon.
Eräänä uhkana matkapuhelimen käytössä jotkut näkevät myös sen että matkapuhelinverkko itse asiassa rekisteröi kantajansa liikkumisen hyvinkin tarkasti ja periaatteessa on siis mahdollista seurata jopa henkilön liikkumista .
Älyverkkopalvelut, sekä kiinteässä että matkapuhelinverkossa, tarjoavat monenlaisia yksinkertaisen tuntuisia mutta hyödyllisiä palveluja: Edullinen kotisoittonumero, maksulliset ja maksuttomat palvelunumerot, jne.
Perinteinen radio- ja tv-viestintä, monipuolisuudestaan huolimatta, on yksisuuntaista ja melko paikallista globaalisti ajatellen. Teknologia on näihin päiviin saakka ollut lähes yksinomaan analogista. Aivan lähitulevaisuudessa on kuitenkin tulossa digitaalinen radio- ja TV-verkko. Siirtymäaika vanhoista järjestelmistä tulee olemaan pitkä kun pikkuhiljaa siirrytään analogisista verkoista ja vastaanottimista digitaaliseen maailmaan.
Jo nyt on käytössä digitaalisia kaapeli- ja satelliitti-TV- ja radiojärjestelmiä. Näiden käyttö vaatii kuitenkin melko kalliin set-top-box:n ja satelliittijärjestelmän tapauksessa lautasantennin. Nämä digitaaliset järjestelmät toimivat siten, että radiotaajuuksille pakataan MPEG-muodossa todella paljon ohjelmakanavia, jotka sitten esitetään päätelaitteen käyttöliittymässä sopivasti ryhmiteltynä ja niistä käyttäjä voi sitten valita mitä katsoo tai kuuntelee.
Digitaalisia VOD-järjestelmiä on myös koekäytössä mutta niiden suosio ei ole lähtenyt niin suureen nousuun kuin muutama vuosi sitten luultiin. VOD:han toimii joko kaapeli-TV- tai puhelinverkon kautta ja se on kaksi suuntainen. Kun käyttäjä valitsee päätelaitteestaan mitä videota haluaa katsoa, päätelaite lähettää pyynnön verkon yli videopalvelimelle, joka alkaa sitten lähettämään pyydettyä ohjelmaa bittivirtana päätelaitteelle.
Analogisessa radiossa on joitakin vuosia toiminut RDS-datapalvelu. Siinä radiokanavan 'hukkakaistalla' välitetään pieni määrä dataa, jolla voidaan kertoa vastaanottimelle esimerkiksi lähettävän aseman nimi ja rinnakkaiset samaa ohjelmaa lähettävät asemat. Samaan tapaan on jo noin kymmenen vuotta toiminut teksti-TV-palvelu, jossa TV-vastaanottimen avulla voidaan käyttää erilaisia informaatiopalveluja. Tämän tyyppiset datapalvelut tulevat olemaan digitaalisissa verkoissa huomattavasti monipuolisemmat. Periaatteessa esimerkiksi digitaalisessa TV:ssä voisi olla erityisiä data-kanavia, jotka tarjoaisivat 'ohjelmana' vaikkapa WWW-browserin tai mitä tahansa tietokoneohjelmistoja.
Esimerkiksi käyttäjä voisi tilata verkosta taulukko-laskentaohjelman silloin kun sitä tarvitsee. Tämän tyyppinen on myös NC:n idea. Nähtäväksi jää sulautuvatko koti-PC/NC ja TV vielä jonain päivänä yhdeksi ja samaksi laitteeksi ?
Digitaaliset maanpäälliset TV- ja radioverkot ovat tulossa. Suomessa aloittaa neljäs valtakunnallinen TV-kanava toimintansa tänä vuonna ja se on digitaalinen. YLE- ja monet paikallisradiot aloittavat digitaaliset radiolähetykset (DAB) niinikään tänä vuonna.
TV:stä ja radiosta puhuttaessa ei enää nykyisin kiinnitetä kovin paljon huomiota niiden haittavaikutuksiin. TV:n ja radion olemassaoloon on jo totuttu. Informaation ylitarjonasta ja ohjelmien tason laskusta kuulee yleisön esittävän kommenttejaan eri yhteyksissä. Tietysti on myös mainittava, että sähköisen viestinnän tutkijat ovat tehneet TV:stä ja radiosta lukemattomia tutkimuksia jo useiden vuosikymmenten ajan. Median kehittyessä kohti vuorovaikutteisuutta ja kulttuurien kehittyessä yleisesti, tutkittavaa riittää varmasti edelleen.
Erilaisia laajakaistaisen multimediaverkon kokeiluja on jo toteutettu eri puolilla maailmaa. Yleensä ne yhdistävät tavalla tai toisella tele-, internet- ja kaapeli-TV-verkkoja.
Esimerkkinä HPY:n multimediaverkkokokeilu, joka yhdistää internet- ja ATM-tekniikat olemassa olevaan televerkkoon. Konsepti ei kilpaile suoranaisesti TELE:n ATM-verkon kanssa, joka on suunnattu enemmän yrityksille. HPY:n VOD-kokeilu kaatui siihen, ettei tarjolla ollut palveluita, joista kuluttajat olisivat olleet valmiit maksamaan korkeahkojakin palvelumaksuja.
Tästä on otettu opiksi ja lähitulevaisuudessa uskotaan markkinoilta löytyvän sekä maksukykyisiä kuluttajia että korkeatasoisia palveluita. Internetin WWW-palvelu tulee ehdottomasti saavuttamaan suurimmat volyymit ainakin aluksi. Koteihin suunnatut multimediapalvelut antavat kuitenkin odottaa itseään vielä jonkin aikaa, sillä HPY:llä ei ole tarjota yhtään kaupallista palvelua koteihin ainakaan ennen tämän vuoden loppua. Todennäköisinä palveluiden tarjoajina ovat Helsinki Arena 2000 -hankkeessa mukana olevat yhteisöt, yritykset ja organisaatiot. Näitä ovat Helsingin Kaupunki, HTV, IBM, ICL, KT-tietokeskus, Merita, Nokia, Sanoma Oy, HKKK, HY, Sibelius Akatemia ja Taideteollinen korkeakoulu. Myös alkuvaiheessa yrityksille suunnatuista palveluista saattaa kehittyä todellisia kuluttajapalveluita. Kehitteillä olevia sovelluskohteita ovat mm. etätyö, etäkoulutus, reaaliaikaiset videosovellukset, nopeat yhteydet internettiin, jne.
HPY:n kokeilussa on kyseessä maailman ensimmäinen kytkentäistä IP/ATM-tekniikkaa käyttävä julkinen verkko, jossa internetin tekniikkaaa sovitetaan ja liitetään puhelinverkon järjestelmiin. Lisäksi siinä rakennetaan olemassa oleviin tilaajayhteyksiin perustuvia, koteihin ulottuvia laajakaistaisia tietoliikenne-yhteyksiä. Käyttöön otettava ip-switching-tekniikka on ATM:n pohjalta kehittynyt IP:n reaaliaikaiseen kytkentään tarkoitettu reititystekniikka. Se on jopa 20 kertaa nopeampi kuin perinteiset reititystekniikat ja kaksi kertaa nopemapi kuin ATM-tekniikka.
Mielenkiintoista on myös arvioida alan markkinanäkymiä. Vuorovaikutteisten multimediapalvelujen markkinat kasvavat Brittiläisen konsultti- ja tutkimusyhtiön Ovumin raportin mukaan lähivuosina erittäin nopeasti. Kotitaloudet jakaantuvat aktiivisiin suurkäyttäjiin ja lähinnä television lisäpalveluja hyödyntäviin passiivikäyttäjiin. Raportin mukaan vuoro-vaikutteisten palvelujen arvo oli vuonna 1996 2,2 mrd $. Arviossa ovat mukana länsi Eurooppa, Yhdysvallat, Australia, Hongkong, Japani ja Singapore. Ovum ennustaa, että markkinat kasvavat kymmenessä vuodessa 73 mrd $:iin.
Markkinoiden jakautuminen maantieteellisesti:
Markkinoiden jakautuminen pääsovellusalueittain:
Suomen multimediamarkkinoiden koko oli vuonna 48 milj $ eli lähes 10 % länsi Euroopan kokonaismarkkinoista. Vuoteen 2006 Suomen markkinat kasvaisivat 368 milj $:iin, mutta niiden osuus Länsi-Euroopan kokonaismarkkinoista supistuisi alle puoleentoista prosenttiin. Suomi onkin tällä hetkellä maailman johtava maa on-line- ja Internet-palvelujen käytössä. Suomessa 8,8 % kotitalouksista hyödynsi vuonna 1996 näitä palveluja. Seuraavaksi pisimmällä on Yhdysvallat, jossa vastaava osuus oli 5 %.
Vuorovaikutteisten palvelujen käyttö yli kaksinkertaistuu vuosittain niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa ja Aasiassakin. Ovumin mielestä kuluttujat ryhtyvät palvelujen käyttäjiksi, jos uudet palvelut säästävät aikaa ja rahaa sekä lisäävät valinnanmahdollisuuksia. Tämä edellyttää palveluja tarjoavilta yrityksiltä voimakasta panostusta tuotekehittelyyn. Lähivuosina kaupallisten tietoverkkojen, Internetin ja TV:n tekniikat alkavat yhdentyä. Globaali telekilpailun vapauttava sopimus saatiin aikaan helmikuussa -97, joka myös auttaa merkittävästi verkkojen kehittymistä.
Ovum arvioi, että kymmenen vuoden kuluttua Suomessa on aktiivisia suurkäyttäjiä 17 % kotitalouksista ja passiivikäyttäjiä 9 % eli yhteensä vain noin neljännes kotitalouksista käyttäisi uusia palveluja. Suurkäyttäjien osuus arvioidaan suuremmaksi vain Ruotsissa (28%) ja Britanniassa (19%).
Nykyisiä tietoliikenneverkkoja kehitetään koko ajan ja ne ovat vähitellen yhdistymässä. Joskus tulevaisuudessa, kun koteihin asti on valokuitu-yhteydet, voidaan kuvitella toteutuvan lähes rajattoman laajakaistaisen multimediaverkon, jossa yhdistyvät niin Internetin tyyppinen tietoverkko, televerkko sekä radio- ja TV-verkko.
Tulevaisuuden tietoverkossa todennäköisesti liikutaan kolmiulotteisessa virtuaalitodellisuudessa ja TV/Video on interaktiivinen siten, että katsojalla on monipuoliset mahdollisuudet vaikuttaa halutessaan ohjelman sisältöön. Radioaalloilla välitetyn verkon kapasiteetti ei voi koskaan olla samaa luokkaa kuin valokuituverkon, mutta sillä tulee olemaan myös oma tärkeä osansa liikkuvien päätelaitteiden kytkemisessä runkoverkkoon. Liikkuvat päätelaitteet voivat hieman rajoitetusti hyödyntää samoja palveluja kuin kiineissä verkoissa olevat päätelaitteet. Tulevaisuuden laajakaistaiset televerkot mahdollistavat esimerkiksi kuvapuhelimet, sekä kiinteät että langattomat. Digitaaliset verkot, kuten Internet, tarjoavat mahdollisuuden interaktiiviselle medialle ja interaktiivisuus on se oleellinen asia, joka tekee aivan uudenlaiset palvelut mahdollisiksi.
Jo tämän päivän Internet-verkolla on monenlaisia sosiaalipsykologisia vaikutuksia /3/, joiden voidaan vain olettaa voimistuvan verkkojen kehittyessä.
Verkko yhdistää eri maissa asuvat hyvätuloiset, koulutetut ja kielitaitoiset ihmiset, mutta syventää entisestään kuilua hyvä- ja vähäosaisten välillä. Verkko siis yhdistää tietynlaisia ihmisiä maiden välillä, mutta erottaa erilaisia ihmisiä maiden sisällä. Paljon puhuttu jako A- ja B-luokan kansalaisiin on siis hyvin todennäköistä. Eräs tietoverkkojen tuoma negatiivinen ilmiö on kansallisten kielten rappeutuminen. Syynä ei ole pelkästään globaali verkottuminen, vaan yleisemmin koko tietotekniikan käyttö.
Osa verkon käyttäjistä tulee jollakin tapaa riippuvaisiksi verkosta. He saattavat kuluttaa joka päivä useita tunteja verkon palveluja käyttäen. Nuorilla tällainen verkkoholismi aiheuttaa sosiaalisten suhteiden näivettymistä, aikuisilla se voi aiheuttaa ongelmia perheen tai työpaikan kanssa. Lääkärit kutsuvat verkkoholismia nimellä Internet Addiction Disorder, IAD.
On vielä ennenaikaista sanoa, onko verkkoholismissa muista riippuvuuksista poikkeavia piirteitä. Ilmiö on kuitenkin kiistatta olemassa ja kun verkon käyttö yhä lisääntyy, siitä voi tulla laaja ongelma. Jos nykymuotoinen kirjan sivun näköinen kaksiulotteinen nettikin jo aiheuttaa riippuvuutta niin mitä tekeekään sitten tulevaisuuden kolmiulotteinen virtuaalitodellisuus ?
Ongelma voi syntyä myös siitä, että verkon käytön lisääntyessä muuttuu myös yleinen suhtautuminen asiaan. Siihen mitä ennen pidettiin verkkoholismina voi tulevaisuudessa olla täysin normaalia. Tämä voi johtaa siihen että tulevaisuudessa on ihmisiä, jotka elävät miltei yksinomaan verkossa ja heidän fyysinen kuntonsa on niin huono, että se aiheuttaa jo hoitokuluja yhteiskunnalle.
Virallinen keinotodellisuuden standardi on VRML, jolla on jo tehty jonkin verran tutkimustyyppisiä kokeiluja. Jo lähitulevaisuudessa nämä VRML-sovellutukset tulevat lisääntymään ja samalla tulee saataville uusia I/O-laitteita virtuaalitodellisuuden käyttöön. Perinteinen näyttö korvautuu 3D-laseilla tai virtuaalikypärällä, näppäimistö ja hiiri korvautuvat datahanskoilla lisäksi saattaa tulla erilaisia tuntopukuja jne. Tällaiset tekniikat avaavat huimia mahdollisuuksia. Voimme esimerkiksi vierailla toisten käyttäjien tai sukulaisten luona virtuaalisesti, valiten itse ulkonäkömme, Voimme osallistua peleihein ja seikkailuihin, joiden rinnalla nykyiset tietokonepelit tuntuvat alkeelisilta. Virtuaalitodellisuuden sovellutukset tulevat olemaan osa jokapäiväistä elämäämme 10-20 vuoden kuluttua, jolloin 'oikean' todellisuuden hämärtyminen on varmasti suuri ongelma. Esimerkiksi verkkoholismi voi saada joidenkin yksilöiden kohdalla kohtalokkaat mittasuhteet. Toisaalta virtuaalitodellisuus tarjoaa myös mahdollisuuksia, joita emme vielä pysty edes kuvittelemaan. Esimerkiksi ainakin fyysisesti vaikeavammaisille ihmisille virtuaalitodellisuus voi antaa paljonkin sisältöä elämään. Virtuaalitodellisuudessa ihmisen fyysisellä olemuksella ei ole mitään merkitystä ja jokainen voi esiintyä siellä tasavertaisena muiden kanssa riippumatta esim. sukupuolesta tai fyysisestä poikkeavuudesta.
Viestinnän tutkijat ja sosiaalipsykologit (esim. Jean Baudrillard) ovat sitä mieltä, että todellisuus on jo tänä päivänä pahasti hämärtynyt television vaikutuksesta ja ongelmat tulevat yhä pahenemaan uusien teknologioiden myötä.
Kaikesta edellä käsitellystä saadaan jonkinlainen aavistus verkkojen mahdollisuuksista ja ongelmista tulevaisuudessa mutta todelliset vaikutukset tulevat pitkällä aikavälillä olemaan valtavammat kuin vielä pystytään edes kuvittelemaan. Onko tällainen kehitys sitten loppujen lopuksi hyvä vai paha asia ihmiskunnan kehityksen kannalta ? On mahdotonta sanoa etukäteen onko kehityksestä enemmän positiivisia vai negatiivisia seurauksia. Sekä optimistisia että pessimistisiä visionäärejä alalta löytyy. Joka tapauksessa kehitys on väistämätöntä ja itse uskon, että ihmiset sopeutuvat uudenlaiseen teknologiseen ympäristöön ajan kanssa.
/1/ Tietoverkko, kaikki numerot noin vuoden ajalta.
/2/ Helsingin Sanomat, verkkosivut noin vuoden ajalta.
/3/ Petteri Järvinen, Internet - muutostekijä, WSOY, 1996