40476h Tero Huostila SN
09.04.1997
huostila@cc.hut.fi
Sisällys:
Lyhenneluettelo: 3
1 Yleistä 4
2 Reititys 4
2.1 Standardi reititys 5
2.1.1 GSM numerointi reitityksessä 5
2.1.2 Kuka maksaa 6
2.2 Optimaalinen reititys 6
2.2.1 A -tilaaja ei tue Optimaalista reititystä (B tukee) 7
2.2.2 A -tilaaja tukee Optimaalista reititystä 9
2.2.3 OR:n vuorovaikutus lisäpalveluihin 11
3 Laskutus 11
3.1 Lähtevien puheluiden laskutus 12
3.2 Tulevien puheluiden laskutus 12
3.3 Lisäarvopalveluiden laskutus 12
3.4 Optimaaliseen reititykseen soveltuvat laskutusperiaatteet 12
3.5 TAP (Transfer Accounting Procedure) 13
3.5.1 Laskutusmekanismi 13
4 Testaus 14
4.1 Neljä testivaihetta 14
4.1.1 IREG (International Roaming Expert Group) testit 15
4.1.2 TADIG (Transfer Account Data Interchange Group) testit 15
4.2 Automaattinen testaus 15
5 Yhteenveto 16
Lähdeluettelo: 17
CC Country Code
EDI Electronic Data Interchange
DCH Data Clearing House
GMSC Gateway MSC
HLR Home Location Register
HPLMN Home PLMN
ISC International Switching Center
IMSI International Mobile Subscriber Identity
IPLMN Interrogating PLMN tiedusteleva PLMN
IREG International Roaming Expert Group
MAP Mobile Application Part protokolla
MCC Mobile Country Code
MNC Mobile Network Code
MOC Mobile Originating Call
MoU Memorandum of Understanding
MSC Mobile Switching Center
MSISDN Mobile Subscriber ISDN Number
MSRN Mobile Station Roaming Number
MTC Mobile Terminating Call
NDC Network Destination Code
OR Optimaalinen reititys
PLMN Public Land Mobile Network
SCCP Signalling Connection Control Part
SDR Special Drawing Rights
TADIG Transfer Account Data Interchange Group
TAP Transfer Account Procedurre
TCU Test Control Unit
TLI Test Line Interface
VLR Visitor Location Register
VPLMN Vierailu PLMN
Kun GSM puhelinta käytetään jonkun toisen operaattorin
verkossa, puhutaan roamingista. Tässä keskityn nyt etenkin
kansainväliseen roamingiin. Tämä johtuu lähinnä
siitä että kansallinen roaming on ainakin toistaiseksi
mahdotonta. Siitä pitävät molemmat GSM -operaattorimme
Tele ja Radiolinja huolen. GSM:n muodostuessa maailmanlaajuiseksi
standardiksi, on kansainvälinen roaming liikenne nousemassa
tärkeäksi osa-alueeksi matkapuhelinoperaattoreille.
Roaming ei kuitenkaan ole yksin GSM:n piirissä oleva käsite
vaan se on myös käytössä NMT puolella. Tässä
esityksessä keskityn kuitenkin GSM roamingiin, koska se on
jatkuvasti kasvussa ja NMT:n puolella varsinaista kasvua ei lähiaikoina
ole tulossa. Tällä hetkellä Telen GSM toimii jo
55 maassa 83:lla operaattorilla. Vastaavat luvut Radiolinjalla
ovat 40 maata ja 55 operaattoria. Syy siihen, miksi operaattoreilla
on useampia roaming kumppaneita eri maissa johtuu siitä,
että GSM MoU (Memorandum of Understanding) on määrännyt
kaikki jäsenoperaattorit tekemään roaming sopimuksen
muiden jäsenoperaattoreiden kanssa. Tällä hetkellä
jäseniä jo yli 200 ja määrä kasvaa koko
ajan. Vaikka kaikkien operaattoreiden kanssa ei roamingsopimusta
tehtäisikään, tulee roaming liikenne kasvamaan
voimakkaasti. Tämä rasittaa niin kansainvälisen
verkon resursseja kuin laskutuksesta huolehtivien tahojen resursseja
voimakkaasti. Käsiteltävien tietojen määrä
kasvaa ja riskit väärinkäyttöihin kasvavat.
Tämä aiheuttaa paineita niin reitityksen kuin laskutusjärjestelmien
tehostamiseen. Näiden lisäksi myös DCS/GSM 1800
järjestelmien markkinoilletulo ja niiden mukana tuomat ongelmat/mahdollisuudet
tuovat lisäväriä roamingiin ja vaativat omalta
osaltaan myös ratkaisuita. /8/ /9/
Puheluiden reititys on roamingin kannalta tärkein seikka.
Jos puhelu ei ohjaudu oikeaan maahan ja oikeaan tukiasemaan, on
roamingin hyöty nolla. Kun puhelin päivittyy vierailu
MSC:n VLR:ään, VLR tekee kyselyn tilaajan tiedoista
tämän HLR:stä. Puhutaan "Location Updatesta".
Tällöin vierailuoperaattorin kannalta oleelliset tilaajatiedot
kopioidaan HLR:stä VLR:ään. Samalla myös tilaajan
sijainti kirjataan HLR:ään, jotta puhelun reititys onnistuu
GSM:ään soitettaessa. Location update suoritetaan aina
kun mobiili siirtyy VLR:n alueelta toisen VLR:n alueelle tai kun
puhelin on ollut sammuksissa ja se laitetaan uudelleen päälle.
Kun GSM verkko suorittaa Location Updaten ja muita toimintoja
kuten handoverin, käyttää verkko erillistä
MAP (Mobile Application Part) -protokollaa
ja GSM numerointia operaatioihinsa. GSM numerointi poikkeaa tavallisen
puhelin liikenteen numeroinnista ja siitä on kerrottu myöhemmin
hieman lisää. /11/
Yleensä jos roamingyhteys ei ole kunnossa, ongelmat esiintyvät
usein jo puhelimen päivitys vaiheessa. Jos VLR ei saa asiakkaan
tietoja tämän HLR:stä, ei puhelin päivity
vierailumaassa eikä sitä voida käyttää.
Poikkeuksena on hätänumeroon (112) soittaminen, mikä
on aina mahdollista GSM puhelimella.
GSM puheluissa on kaksi tapaa reitittää puhelut. Toinen
on nykyään käytössä oleva standardi reititys
ja toinen on optimaalinen reititys, joka on kyllä määritelty
GSM spesifikaatioissa (GSM 02.79), mutta ei vielä ole missään
käytössä.
Puheluiden reititys koskee lähinnä mobiiliin päättyviä
puheluita. Tämä siksi, että mobiilista soitettaessa
puhelu GSM:n osalla eroaa tavallisesta puhelusta vain radiotie
osuuden osalta. Muutoin puhelu ohjautuu samalla tavalla runkoverkossa
kuin tavallinen puhelu. Poikkeuksena tietenkin mobiilista mobiiliin
oleva puhelu, mutta tällöinkin reititykseen vaikuttaa
enemmän kuinka puhelu ohjataan mobiiliin vastaanottajaan.
Kun mobiiliin soitetaan, yhteyden muodostus jakaantuu kahteen
osaan. Ensimmäisessä osassa puhelu reititetään
tilaajan MSISDN (Mobile Subscriber ISDN) numeron alkuosan mukaan
tilaajan koti PLMN:ään. PLMN:llä on yksi tai useampi
GMSC (Gateway MSC), joka tekee kyselyn tilaajan HLR:stä tilaajan
senhetkisestä sijainnista tai mahdollisesta soitonsiirrosta,
joka on aktivoitu. Kyselyn jälkeen puhelun ohjataan siihen
maahan ja MSC:hen missä kutsuttu tilaaja sillä hetkellä
on.
Oleellinen osa roamingia ja reititystä on GSM numerointi,
joka kuuluu CCITT:n E.164 ISDN numerointisuunnitelmaan. Se sisältää
kolme osaa: MSISDN, MSRN ja IMSI.
MSISDN numero on GSM tilaajan se numero, johon soitetaan. Se onkin
ainoa numero, joka näkyy tavallisella käyttäjällä.
Se on MSISDN numero koska se kuuluu osaksi ISDN:n numerointisuunnitelmaan
E.164. Se jakaantuu kolmeen osaan: maakoodiin, verkkotunnukseen
ja itse tilaajanumeroon. Esim. numeron +358400123456 maakoodi
on 358, verkkotunnus (kertoo operaattorin) 400 ja tilaajanumero
on loppuosa.
MSRN (Mobile Station Roaming Number) numero, on reititysnumero,
jota käytetään reitityksen toisessa vaiheessa GMSC:n
ja vierailu MSC:n välillä. MSRN ei näy GSM:n käyttäjälle,
mutta se on käytössä kaikissa verkon laitteissa
koko verkon alueella. MSRN numero ei ole pysyvä vaan se vaihtuu
joka kerta mobiiliin soitettaessa. Numero on maantieteellisesti
integroitu kiinteän verkon numerointiin, koska sen tarkoitus
on reitittää puhelut kohti vierailu MSC:tä. /1/
Kolmas osa GSM numerointia on IMSI, jota käytetään
tilaaja-avaimena GSM paikannus datatiedostoissa. IMSI on määritelty
CCITT:n suosituksessa E.212. MSISDN:n numeron tapaan IMSI sisältää
maa- ja verkko-osat numerossaan. Ohessa on esimerkki MSISDN numeron
ja IMSI:n korrelaatiosta.
| MSISDN | IMSI | |||
| Saksa | 171(D1) | 01(D1) | ||
| Suomi | 40 (Tele) | 91(Tele) | ||
| Ruotsi | 705(Telia) | 01(Telia) |
Ongelmana on, kuinka GMSC saa MSRN:n osoittamaan juuri oikeaan
MSC:hen jonka alueella tilaaja kulloinkin on. HLR tallentaa jokaiselta
tilaajalta tiedon siitä mihin MSC:hen se oli viimeksi päivittynyt.
Jos vierailu MSC/VLR on päivittänyt sijaintitiedot HLR:ään,
HLR:ssä on tällöin valmiina puhelun toisen osan
reititykseen vaadittava MSRN numero. Tällöin GMSC:n
tekemiin sijaintikyselyihin voidaan antaa vastaus nopesti ja puhelua
voidaan alkaa reitittää kohti vierailu MSC:tä.
Jos HLR:ssä on kuitenkin vain vierailu MSC/VLR osoite, on
HLR:n suoritettava kysely VLR:stä reititystietoja varten.
Tähän kyselyyn HLR käyttää juuri tuota
osoitetietoa, mikä sillä on tiedossa. Kyselyn tiedon
kulku on esitetty seuraavassa kuvassa.
Kun kysely HLR:stä saapuu MSC/VLR:ään, tämä valitsee roamingnumeron vapaiden numeroiden poolista ja linkittää sen tilapäisesti IMSI numerolle, jolta kysely tulee. HLR välittää roaming numeron edelleen GMSC:lle ja puhelun reititys voi jatkua. Kun puhelu käyttämällä tätä roamingnumeroa lopulta saavuttaa vierailu MSC:n, MSC voi palauttaa IMSI:n tiedostoistaan ja voi muodostaa yhteyden itse GSM puhelimeen. Kun puhelu on täysin muodostunut, voidaan roaming numero vapauttaa uusiin käyttöihin. /1/
Standarireitityksessä on puheluiden kustannusten jakautuminen
yksiselitteinen. Periaatteenahan on, että asiakkaan tulee
maksaa siitä puhelusta, mitä hän on soittamassa.
Eli jos B -tilaaja on roamannut maahan C, niin A -tilaaja maksaa
sen osuuden joka tulee jos B -tilaaja olisi koti MSC:n alueella.
B -tilaaja maksaa puheluista sen osuuden mitä tulee kun puhelu
reitittyy vierailu MSC:hen. Tämä osaksi siksi, että
A -tilaaja ei voi tietää missä B milloinkin on
ja siksi kaikki "normaalista" poikkeavat kulut kuuluu
B:n maksaa. Eli A maksaa välin A -> B ja B maksaa B ->
C. Operaattorit jakavat laskut siten, että A:n osuuden perii
se operaattori, josta puhelu lähtee. B:n kotioperaattori
perii sitten uudelleen reitityksestä aiheutuvat kustannukset
B:ltä.
Yksi standardin reitityksen ongelmia on se, että kun sekä
A- että B -tilaajat ovat molemmat roamanneet saman MSC:n
alueelle ja A soittaa B:lle. Tällöin puhelu käy
kääntymässä B:n HPLMN:ssä ja tulee takaisin
samaan vierailu MSC:hen josta A soittaa. Tämä sisältää
kaksi kansainvälistä osuutta yhteydellä, kun sama
olisi yhtä hyvin voinut olla "paikallis puhelu".
Tämä tromboning efekti (kuva 2) voidaan välttää
käyttämällä optimaalista reititystä.
Optimaalinen reititys on verkon ominaisuus, joka
mahdollistaa puheluiden reitityksen suoraan mobiilille tilaajalle
tämän todelliseen sijaintiin, tai suoraan sinne minne
soitonsiirto on osoitettu, ilman että puhelu käy kääntymässä
HPLMN kautta. IPLMN (Interrogating PLMN, tiedusteleva PLMN), joka
käsittelee puhelua päättää aina kyseessä
olevan puhelun reitityksen mahdollisesta optimoinnista sen mukaan
mitä tietoja tilaajan HPLMN tarjoaa. Optimaalisen reitityksen
ollessa mahdollinen verkon tilaajille, HPLMN joko sallii tai estää
optimaalisen reitityksen puhelu kerrallaan. /2/
On kaksi erillistä ryhmää joihin optimaalista reititystä
voidaan soveltaa. Toinen on sellainen, jossa A -tilaaja soittaa
kiinteästä verkosta tai se on GSM tilaaja, jonka HPLMN
ei tue OR:stä. Toinen ryhmä vastaavasti ne A -tilaajat,
jotka ovat GSM tilaajia ja heidän HPLMN tukee OR:stä.
Molemmissa tapauksissa käsitellään esimerkki tapauksena
sellaista tilannetta jossa A soittaa B:lle (GSM tilaaja), joka
on puolestaan asettanut ehdollisen soitonsiirron C:hen (kiinteän
verkon tilaaja tai GSM tilaaja).
Koska A -tilaajan verkko ei tue OR:stä, sillä ei ole
mahdollista tiedustella B:n HPLMN:stä tilaajatietoja. Tämän
vuoksi perus GSM reititystä käytetään soiton
hallintaan. Sitten kun B:n HPLMN:llä on puhelun hallinta,
voidaan puhelun reititystä alkaa optimoida. Seuraavassa on
kuvat reitityksistä C:n ollessa B:n "kotimaassa"
ja C:n ollessa jossain muussa maassa. Ensin on selitetty kuvissa
käytetyt merkinnät.
Jos A soittaa B:lle, silloin A:n HPLMN tiedustelee B -tilaajan
HPLMN:tä kuinka puhelu reititetään. Jos B:llä
ei ole soitonsiirtoa aktivoitu niin puhelu reititetään
suoraan B:lle, oli tämä sitten samassa maassa kuin A
tai ei. Seuraavat kuvat (5 ja 6) kuvaavat tilannetta.
Toinen ryhmä on sitten se kun B:llä on ehdollinen soitonsiirto
päällä C:hen. Tässä on käsitelty
kaksi tapausta. 1) C on samassa maassa kuin A ja B. 2) C on samassa
maassa kuin B:n HPLMN, mutta B on rekisteröitynyt samaan
maahan kuin A. Alla olevissa kuvissa on kuvattu puheluiden reititykset
näissä tapauksissa.
Kuten kuvista huomataan, vaatii optimaalinen reititys hyvin paljon
älyä verkon laitteilta, jotta optimaalinen reititys
onnistuisi. Jos älyä löytyy, voidaan aiemmin mainittu
tromboning ilmiö välttää ja itse puhelut kulkevat
lyhimmän reitin A:lta B:lle ja tarvittaessa C:lle. Signalointiliikenne
kasvaa tällöin, mutta se on nopeampaa kuin itse puheluiden
ohjaus.
Optimaalisella reitityksellä ja lisäarvopalveluilla
ei ole vuorovaikutusta kuin seuraavissa tapauksissa:
- Soitonsiirron (Call forwarding) tapaus käsiteltiin jo osittain edellä.
- Soiton estossa kaksi tapausta:
* Lähtevien puheluiden esto palvelua käytetään sen mukaan mistä numeroon soitetaan
* Tulevien puheluiden esto kun roamataan HPLMN maan ulkopuolella
estää puheluiden saapumisen GSM:ään vaikka
optimaalinen reititys tosikin mukanaan maksuttoman roaming
osuuden.
- Puhelun siirron tapauksessa siirretty puhelu käsitellään
kahtena eri puheluna, joiden reititys voidaan optimoida
tosistaan riippumatta.
- Soiton screenauksessa (eli päästää läpi
vain tietyt numerot) optimaalista reititystä voidaan käyttää
hyväksi. /2/
Yleisen laskutusperiaatteen mukaan soittava osapuoli maksaa kaikki kustannukset mitä muodostuu soitettaessa. Tähän on seuraavia poikkeuksia olemassa.
- Siirretyn puhelun kustannukset.
- Uudelleen reitityksestä aiheutuneet kustannukset jos GSM tilaaja on roamannut pois HPLMN:n alueelta.
- Siirretyt soitot. Siirretty osuus käsitellään siten, että se olisi uusi soitto jonka B -tilaaja aloittaa.
- Kun vierailu operaattori laskuttaa omia asiakkaitaan puheluiden
vastaanottamisesta, voidaan myös samaa sääntöä
noudattaa myös vieraileville asiakkaille.
Kun tilaaja roamaa kansainvälisesti ja soittaa VPLMN:n alueella,
VPLMN laskuttaa HPLMN operaattoria erillisen TAP (Transfer Account
Procedurre) proseduurin mukaan. VPLMN laskuttaa HPLMN samoin periaatteiden
mukaan kuin omia asiakkaitaan eli käsittelee roamaavia asiakkaita
kuin omiaan. Kuitenkin VPLMN voi lisätä 15 % laskuun
normaaleihin hintoihin verrattuna. Tämä ei ole sääntö
vaan mahdollisuus, jota lähes kaikki operaattorit käyttävät
hyväksi. Kuitenkin kaikkia roaming kumppaneita tulee käsitellä
samoin tavoin eli jokaisella vierailuoperaattorilla maksaa saman
verran lähtevistä puheluista./3/
Tulevien puheluiden laskutus on olematonta yleisten laskutusperiaatteiden
mukaan, mutta GSM:n parissa tähänkin löytyy poikkeuksia
etenkin roaming asiakkaiden suhteen. HPLMN laskutta omaa asiakastaan
kun tämä on roamannut HPLMN ulkopuolelle ja vastaanottaa
puhelun jonkun VPLMN alueella. Tällöin asiakas joutuu
maksamaan tuon uudelleen reititys osan puhelukustannuksista. VPLMN
laskuttaa roamaavaa asiakasta siinä tapauksessa, että
puheluiden vastaanottamiseen liittyy erillinen vastaanottomaksu
omille asiakkaille. Sama vastaanottomaksu koskee myös roamaavia
asiakkaita. Kuten aiemmin kaikkia roaming asiakkaita tulee kohdella
tasavertaisesti ja vastaanottomaksut ovat yhtä suuret kaikilla
jotka ottavat VPLMN:n verkon alueella puhelun vastaan. Se aikataulu
jolla vastaanotetut puhelut lasketaan sovitaan operaattoreiden
kesken kun solmitaan roamingsopimusta.
Lisäarvopalveluissa maksuperiaate on se, että se osapuoli,
joka käynnistää lisäarvopalvelun maksaa siitä
aiheutuvat kustannukset. Jokaisella PLMN operaattorilla on oikeus
määrätä maksut lisäarvopalveluille. Tämä
sisältää myös mahdollisuuden asettaa maksu
nollaan. Kun tilaaja roamaa kansainvälisesti ja käynnistää
itse lisäarvopalvelun tai käynnistää sen oman
soiton aikana, VPLMN laskuttaa HPLMN:a kuten lähtevien puheluiden
tapauksessa. Jos lisäarvopalvelu otetaan käyttöön
vastaanotetun puhelun aikana voi VPLMN operaattori laskuttaa tästä
kuten normaalisti lisäarvopalveluiden kohdalla. Lisäarvopalvelusta
voi laskuttaa vain jos se on maksullinen myös VPLMN:n omille
asiakkaille./3/
Se verkko josta puhelu lähtee laskuttaa A:ta sen mukaan mikä
on B:n tilaajanumero (MSISDN). Tällä hetkellä verkko
ei ota kantaa siihen mitä reittiä puhelu kulkee. Siksi
ei ole normaalia että "laskutus solmut" sisältävät
tietoa todellisesta puhelun reitityksestä. Laskutustietoa
tarvitaan myös B:n laskuttamista varten kun tämä
on roamannut kotiverkkonsa ulkopuolelle. Tällöinhän
B maksaa roaming osuuden puhelusta. Kuinka sitten puheluiden kustannukset
pitäisi jakaa jos optimaalinen reititys otetaan käyttöön.
Tällöinhän puhelu ei kulje B:n HPLMN:n kautta ollenkaan.
Tällä hetkellä vierailu MSC muodostaa puhelutiedostot
jotka siirretään B:n kotiverkkoon. /5/
Ne laskutustiedot jotka lähetetään PLMN operaattoreiden
välillä kun optimaalinen reititys on käytössä,
kerätään MSC:stä. Niiden pitää sisältää
riittävästi tietoa, jotta ne mahdollistavat asiakkaiden
oikean laskutuksen, verkkojen välisen laskutuksen ja muut
asiakaspalveluun vaikuttavat asiat. Sillä voitolla mitä
optimaalisesti reititetyllä puhelulla saadaan pitäisi
pystyä kattamaan ne verkkojen väliset laskutuskulut,
joita jokainen puhelua käsitellyt verkko aiheuttaa. Ne kustannukset
joita aiheutuu verkkojen välisestä signaloinnista tulisi
käsitellä samojen periaatteiden mukaan kuin muutkin
signalointikustannukset verkkojen välillä./3/
Laskutusperiaate optimaaliselle reititykselle: Optimaalista reititystä
tulee käyttää vain jos taloudellisia hyötyjä
on saavutettavissa ja haluttu palvelun laatu voidaan säilyttää.
Optimaalisen reitityksen soveltaminen ei saa johtaa siihen, että
asiakas joutuu maksamaan enemmän kuin mitä tämä
olisi joutunut maksamaan ilman optimaalista reititystä. Taloudelliset
hyödyt optimaalisesta reitityksestä tulisi hyödyntää
seuraavassa järjestyksessä: 1. B -tilaaja; 2. A -tilaaja;
3. Verkko-operaattori. /5/
VPLMN operaattori hyväksyy sen, että käytetyistä telekommunikaatiopalveluista maksun VPLMN operaattorille hoitaa tilaajan käyttäjän HPLMN eikä käyttäjä itse. Tätä metodia kutsutaan TAP:ksi. Ne laskutustiedot mitä lähetetään operaattoreiden välillä sovitaan kahdenvälisissä neuvotteluissa kun roamingsopimusta neuvotellaan. Näitä laskutustietoja lähetetään kahdesta syystä. Näin HPLMN tulee maksamaan VPLMN:lle tämän verkon käytöstä ja toisaalta HPLMN voi laskuttaa omia tilaajiaan, jotka ovat käyttäneet hyväksi VPLMN:n tarjoamia palveluita.
HPLMN on vastuussa laskuista, jotka sen tilaajat aiheuttavat VPLMN:n
alueella. Näin vältytään siltä, että
mennään ulkomaille soittamaan GSM:llä ja annetaan
laskujen olla, koska ei ne jaksa lähtee metsästään
Suomesta laskujaan. Nyt kun HPLMN laskuttaa käyttäjää
ja väärinkäytöksiä havaitessaan HPLMN
voi sulkea tilaajan liittymän./4/
Kun operaattorit laskuttavat toisiaan , käytetään
maksuyksikkönä SDR:ää (Special Drawing Rights,
n.10 mk). Tämä siksi, että näin minimoidaan
valuuttakurssien heilahteluista aiheutuvia vaikutuksia. Nämä
laskutustiedot lähetetään normaalisti päivittäin
EDI:nä. EDI on standardi tietojen lähetystapa nykyään
roamingoperaattoreiden välillä. Ennen oli käytössä
myös magneettinauhoja, joissa laskutustiedostot kulkivat
operaattorilta toiselle. Alla on kuva nykyisestä järjestelystä
siitä kuinka laskutus on järjestetty.
Kuvassa näkyvä DCH (Data Clearing House) on operaattoreiden
välillä kun EDI tiedostoja lähetetään.
Eli itse asiassa EDI tiedostot lähetetään DCH:lle,
joka puolestaan jakaa ne operaattoreille edelleen. Etuja DCH:n
käytöstä on se, että nyt voidaan kaikki laskutustiedostot
lähettää yhdessä nipussa DCH:lle, ja tämä
sitten erottelee kullekin operaattorille kuuluvan osuuden. Näin
vältytään jatkuvalta tiedonsiirrolta ja virheiden
mahdollisuus pienenee, kun tiedostoja lähetetään
yksi eikä 50 eri puolille maailmaa./4/ /7/
Ennen kuin kaksi operaattoria voi aloittaa kaupallisen roamingin
toistensa kanssa, on niiden läpäistävä sarja
erilaisia testejä.
Ensimmäisessä vaiheessa MAP protokollan toimivuus GSM verkossa. Nämä MAP testit riittää tehdä vain kerran, eli operaattorin ei tarvitse tehdä testiä uudelleen tehdessään uutta roamingsopimusta. Riittää kun vain näyttää läpäisseet testitulokset. Testit täytyy uusia aina kun verkkoon tulee uusia laitekokonaisuuksia, vanha laite korvataan uudella ja eri valmistajan tekemällä laitteella tai kun verkkoon tehdään ohjelmistopäivityksiä.
Toisen vaiheen testeissä testataan SCCP (Signalling Connection Control Part) protokollaa kaikissa niissä signalointilinkeissä, joita käytetään eri PLMN välisen signaloinnin hoitamiseen. Nämä ovat yleensä jo testattu kiinteän verkon yhteyksiä muodostettaessa. SCCP testit tulee tehdä IR.25 dokumenttien mukaan. Nämä testit tulee uusia aina kun uusia linkkejä otetaan käyttöön tai kun siihen muuten ilmenee aihetta.
Kolmannessa vaiheessa testataan se, että numerointi- ja osoitedata
ovat oikein sekä A- että B -operaaattorin PLMN - ja
ISC (International Switching Center) keskuksissa. Näillä
testeillä varmistetaan se, että puhelut reitittyvät
oikeaan paikkaan roamatessa.
Neljännen vaiheen testeissä testataan päästä
päähän toimivuutta. Nämä testit toteutetaan
vasta sitten kun edellä mainitut testit ovat tehty. Näillä
neljännen vaiheen testeillä testataan juuri ne palvelut,
joita asiakkailla on käytössä. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että kaikki GSM palvelut
ja lisäarvopalvelut testataan roamingkumppaneilla, jos tämä
tukee ko palvelua. Näiden palveluiden testaus on määritelty
IREG:n dokumenteissa IR.24, IR.26 ja IR.27 siten että:
* IR.24 sisältää: - location update/cancellation
- perus puhelinpalvelut
- lisäarvopalvelut kuten soittojen estot ja -siirrot
- SMS palvelut
* IR.26 sisältää: - Vaiheen kaksi lisäarvopalvelut kuten koputus, multi party sovellukset
* IR.27 sisältää: - Piirikytkentäiset palvelut eli fax ja data( sekä asynkroninen että synkroninen)/6/
Neljäs vaihe sisältää myös sarjan TADIG testejä. Näillä testeillä testataan TAP:n toiminta operaattoreiden välillä. Nämä testit jakaantuvat kolmeen osaan ja näissä testeissä käytetään IREG testeissä syntyneitä puhelutiedostoja.
Vaiheessa yksi testataan se, että operaattori osaa lähettää ja vastaanottaa EDI tiedostoja TAP:n ohjeiden mukaan. Ensimmäisen vaihe sisältää myös salasanojen käytön ja hallinnan varmistamisen.
Toisessa vaiheessa PLMN operaattorin täytyy demonstroida,
että se voi lähettää ja vastaanottaa tiedostoja
oikean standardin mukaan, joka määrittelee tiedon formaatin.
Kolmannessa vaiheessa testit eivät poikkea toisen vaiheen
testeistä, paitsi tässä vaiheessa käytetään
juuri IREG testeissä muodostuneita testitiedostoja.
Vasta kun kaikki eri vaiheet testiprosessissa on läpäisty,
voi kaupallinen roaming alkaa operaattoreiden välillä.
/7/
Varsinkin neljännen vaiheen IREG testit vaativat paljon aikaa
operointihenkilökunnalta. Se, että palvelut testataan
kertaalleen ei riitä, vaan periaatteessa testit on aina uusittava
kun verkkoon tehdään ohjelmistopäivitys, joka saattaa
vaikuttaa palveluiden toimivuuteen. Näiden päivitysten
lisäksi on operaattoreiden suoritettava niin sanottuja rutiinitestejä,
jotka sisältävät location update, MTC ja MO puhelut
kerran kuussa. Tätä suurta työmäärää
silmällä pitäen on IREG määritellyt ominaisuudet
automaattiselle testilaitteistolle. Nämä ominaisuudet
ovat määritelty IREG:n dokumentissa IR.29. Ne sisältävät
ne palvelut joita laitteen pitää testata. Palvelut ovat
lähes tulkoon kaikki ne mitä IREG:n vaiheen neljä
testeissä testataan. Myös testiympäristön
ympäripyöreä määrittely kuuluu dokumentin
sisältöön. Automaattisia testilaitteita ei markkinoille
ole vielä tuonut kuin Alcatel. Joillakin operaattoreilla
on omia virityksiä testien automatisointiin, mutta ne ovat
niin räätälöityjä ratkaisuita, että
niitä ei ole voitu soveltaa kuin heidän tarkoituksiin.
Seuraavassa on yleiskuvaus Alcatelin ratkaisusta.
Kuva 10. Alcatel 8620 Roaming Test System: Release
2.0
Kuvan laitteistossa TLI (Test Line Interface) emuloi testipuheluita siten, että MSC luulee, että puhelu tulee normaalisti BSC:n kautta. Koska TLI:n ja MSC:n välillä on PCM yhteys, on 30 samanaikaisen puhelun testaaminen mahdollista. Tämä tarkoittaa sitä, että 30 operaattoria voi käydä läpi samaa testiprosessia läpi samanaikaisesti. Näin operaatiohenkilökunta voi keskittyä muihin tehtäviin ja antaa laitteiston hoitaa testaamisen. TCU eli hallinatyksikkö hallitsee nimensä mukaan testiprosessia. TCU:lle kerätään testitulokset ja TCU:n kautta kulkevat myös kaikki hälytystiedot, jos testeissä havaitaan ongelmia. SIM kortti kapasitetti voi vaihdella testikokoonpanon mukaan. Peruskokoonpanossa testerissä on 64 SIM kortin kapasiteetti. Maksimissaan kortteja voi olla kiinni 648 kappaletta.
Tällaisen testisysteemin etuja on 24 tunnin jatkuva verkon
seuranta. Tästä seuraa nopea vikatilanteiden paikannus
ja sitä myötä korjaus. Näin ollen palvelun
laatu paranee verkossa, jossa tällainen testilaite on käytössä.
Kaikkia palveluita ei voida testata pelkästään
testerin avulla. Esimerkiksi datapalveluita testattaessa pitää
testattavalla operaattorilla olla automatisoitu datapalveluita
tekevä laitteisto. Muutoin datapalvelut joudutaan testaamaan
manuaalisesti kuten nykyäänkin./10/
GSM levitessä maailmanlaajuisena standardina, kasvaa myös roamingin merkitys liiketoimintana. Tällä hetkellähän suomalaiset operaattorit Tele ja Radiolinja ovat nettomaksajina roamingin osalla ja näin tulee varmaan jatkossakin olemaan. Kuitenkin Suomesta soitettavien roamingpuheluiden määrä on ollut myös kasvamaan päin. Yksi seikka mikä tulee vaikuttamaan operaattoreiden tulonjakoon on optimaalinen reititys. Jos se otetaan laajalti käyttöön, se tulee ennenkaikkea näkymään tavallisen asiakkaan puhelinlaskussa, koska ennen kaksi kansainvälistä osuutta sisältänyt trombone liikenne meneekin paikallispuheluna GSM verkossa.
Myös palveluiden toimivuus verkossa nousee avainasemaan. Kun on valittavana useampi operaattori, todennäköisin valinta on se, joka tarjoaa parhaimmat ja luetettavimmat palvelut. Hinnat ovat yleensä kuitenkin lähellä toisiaan. Palveluiden laadun takaamisessa on jatkuva palveluiden testaaminen tarpeen ja tällöin on Alcatelin 8620 tyyppisillä ratkaisuilla kysyntää.
DCS tulee tuomaan oman roolinsa roamingin pariin. Jos operaattori pystyy tarjoamaan roamingia sekä GSM - että DCS operaattoreille, on se etulyöntiasema vain yhtä verkkoa tarjoaviin operaattoreihin nähden.
1. Michel Mouly & Marie-Bernadette Pautet:"GSM System for Moble Communications"
1992, 699 s.
2. GSM Technical Specification GSM 02.79: "Support of Optimal Routing", July 1996, 17 s.
3. GSM MoU Permanent Reference Document BA.07: "Charging and Accounting Principles",
November 1995, 11 s.
4. GSM MoU Permanent Reference Document BA.12: "Transferred Account Procedure and Billing
Information", January 1996, 8 s.
5. GSM MoU Permanent Reference Document IR.20: "Technical Implications of Use of Optimal
Routing", October 1994, 9 s
6. GSM MoU Permanent Reference Document IR.23: "Organisation of GSM International Roaming
Tests", April 1996, 9 s.
7. GSM MoU Permanent Reference Document TD.99: "An Introduction to the MoU Transfer Account Data Interchange Group - TADIG - and its work", September 1996, 61 s.
8. http://www.tele.fi/mpp/gsm/roaming.html
9. http://www.radiolinja.fi/roaming/index.html
10. Alcatel 8620 Roaming Test System for GSM/DCS 1800, Edition 3.3
11. Nokia: System Training for GSM/DCS, SYSTRA -95