Teknillinen korkeakoulu

Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto

Teletekniikan laboratorio

S-38.116 Teletietotekniikka

Seminaariesitelmä 16.4.1997

Kirjoittanut: Simo Aaltonen 40433B SN

SISÄLLYSLUETTELO

0. Rajaukset 3
1. Johdanto 3
2. Älyverkon määritelmä ja taustaa 3
2.1 Älyverkon määritelmä. 3
2.2 Älyverkon historiaa 4
2.3 Ominaisuusjoukot 4
3. Älyverkon hahmottaminen 5
3.1 Älyverkon käsitteellinen malli (INCM) 5
3.2 Älyverkon rakenne ja komponentit 7
3.3 Älyverkon komponenttien välinen kommunikointi 10
3.4 Älyverkkokomponenttien varmistus 10
4. Suurten systeemien ongelmat 10
4.1 Älyverkkoalusta 11
4.2 Palvelun elinkaari 11
4.3 Esimerkki palvelun räätälöinnistä 12
5. Älyverkkojen yhteenliittäminen 12
5.1 Palvelujen globaali hallinta 12
6. Käyttäjähalukkuus (UW, User Willingness) 12
6.1 Käyttöliittymä 13
7. Tulevaisuus 13
7.1 Universal Personal Telecommunications, UPT 14
8. Lyhenneluettelo 15
9. Lähdeluettelo 17

0. Rajaukset

Tässä työssä on pyritty kuvaamaan niitä seikkoja, jotka ovat johtaneet älyverkon kehitykseen sekä hieman kertomaan miten tämä kehitys on edennyt. Lisäksi on kerrottu kuinka älyverkko rakentuu, jotta lukija voisi ymmärtää miksi älyverkko on niin tehokas palvelujen tarjonnassa.Tarkoitus ei ole syventyä mihinkään tiettyyn alueeseen syvällisesti, vaan tuoda esille tiettyjä älyverkon mielenkiintoisia seikkoja, sekä muutamia ongelmia, joita älyverkkoon ja palveluihin liittyy. Lopuksi on pyritty kuvaamaan hieman, kuinka ja millä alueilla älyverkot tulevat kehittymään.

1. Johdanto

Viime aikoina telekommunikaatiomarkkinat ovat kokeneet suuria muutoksia. Markkinat ovat muuttuneet asiakassuuntautuneiksi. Tästä seurauksena on ollut muuttunut asiakkaan ja operaattorin/palvelun tarjoajan suhde. Kun aikaisemmin tätä suhdetta voitiin kuvata "myyjä-ostaja" tyyppisenä, on suhde nykyään paremminkin "partneri-konsultti" -tyyppinen /3/.

Operaattorit eivät myy asiakkaille enää niinkään tuotteita vaan lähinnä palveluja. Operaattorien on tärkeätä kyetä tarjoamaan persoonallisempia, räätälöidympiä ja asiakkaan hallinnassa olevia palveluja.

Telekommunikaatiomarkkinoille tulee jatkuvasti uusia palveluntarjoajia eli markkinat monipuolistuvat. Tästä johtuen verkko-operaattorien olisi tärkeätä keskittyä yritysten palvelemiseen /3/. Kaikkien palvelujen ja tuotteiden olisi verkko-operaattorin kannalta johdettava liikenteen kasvamiseen.

Älyverkolla voidaan ainakin osittain vastata tehokkaasti näihin markkinoiden luomiin muutospaineisiin.

2. Älyverkon määritelmä ja taustaa

2.1 Älyverkon määritelmä.

Älyverkolla tarkoitetaan verkkoa, jolla kyetään tarjoamaan monipuolisia palveluja perinteisessä puhelinverkossa. Se ei siis ole erillinen verkko vaan liittyy kiinteästi yhteen perinteisen puhelinverkon kanssa. Älyverkko on alkujaan syntynyt ajatuksesta ja tarpeesta kehittää uusia puhelinpalveluja nopeammin ja pienemmin kustannuksin. Toisaalta pyrkimyksenä on ollut myöskin kehittää palveluiden hallittavuutta ja muutettavuutta. Sitä voidaan luonnehtia uudeksi tavaksi hahmottaa perinteistä televerkkoa /1/. Se ei siis mitenkään lisää verkon älykkyyttä inhimillisessä mielessä.

2.2 Älyverkon historiaa

Ajatus älyverkosta syntyi 1980 -luvulla. Tuolloin televerkot olivat laajalle levinneitä ja verkoissa alkoi olla älyverkkoon vaadittava teknologia. Keskukset olivat jo SPC (Stored Program Control) -tyyppisiä, digitaalisesti ohjattuja. Siirtoteinä käytettiin digitaalisia yhteyksiä ja signalointi hoidettiin moderneilla signalointijärjestelmillä, kuten CCSS No. 7:llä.

Ensimmäinen varsinainen älyverkkopalvelu oli yhdysvalloissa kehitetty FreePhone -palvelu. Se on palvelu, jossa käyttäjä voi soittaa tiettyyn numeroon niin ettei häntä laskuteta puhelusta. Termin "älyverkko " lanseerasi ensimmäisen kerran BellCore vuonna 1984 /1/ ja se oli alkusoitto telekommunikaation uudelle aikakaudelle. Hyvin pian havaittiin, ettei FreePhone palvelua kannattanut toteuttaa puhelinkeskuksessa vaan se oli parempi siirtää erilliseen tätä tarkoitusta varten kehitettyyn pisteeseen SCP:hen (Service Control Point). Perusteluina esitettiin mm. palveluiden parempi hallittavuus. Toisaalta huolena oli keskuksen ohjelmiston monimutkaisuuden hallitsematon kasvaminen, jolla taas on suora yhteys virhealttiuden kasvamiseen. Tämä ratkaisu toi aivan uusia mahdollisuuksia palveluiden kehittämiseen.

Kun sitten älyverkon kehitystyö aloitettiin, BellCore oli jälleen ensimmäisenä liikkeellä. Se esitteli omat IN/1 ja IN/2 konseptinsa, jotka vähitellen lisäsivät älykkyyttä verkossa. Näistä vähittellen kehittyi AIN, joka laadittiin palvelu-, keskus-, ja laitteistoriippumattomaksi. BellCore esitteli sen AIN Release 1:nä. Seurauksena tästä ITU-T/ETSI julkaisi CS1:sen, joka on enemmän tai vähemmän AIN Release 1:n alijoukko.

2.3 Ominaisuusjoukot

ITU-T on määritellyt älyverkon ominaisuuksia ominaisuusjoukkoina (Capability Set, CS). Tällä hetkellä on nimetty kolme eri joukkoa, joista järjestysnumeroltaan alempi on ylemmän alijoukko. Jokainen joukko toteuttaa tietyt palveluominaisuudet ja palvelut.

Kuva 1. Ominaisuusjoukot, Capability Sets /2/.

Tällä hetkellä toteutetaan niitä perusominaisuuksia jotka kuuluvat CS1:een. CS1 kuvaa rajapinnoista vain SCF-SSF:n, SCF-SDF:n ja SCF-SRF:n. Palvelujen luomiseen ja hallintaan liittyviä ominaisuuksia ei ole kuvattu CS1:ssä kovin syvällisesti vaan ne kuuluvat CS2:een /5/. Näin myöskään ei ole kuvattu SMF:n suhteita muihin funktiohin. CS1 tukee vain yhden SCF:n ohjaamista kerrallaan, joten se ei tue kuin yhteen pisteeseen päättyviä palveluja.

Muutaman viime vuoden aikana on määritelty CS2:sta ja CS3:sta, joiden on tarkoitus tarjota monipuolisempia ominaisuuksia ja palveluja. Näitä ovat esimerkiksi /2/:

multimediapuhelut

videokonferenssipalvelut

laajakaistapalvelut

standardit palvelun luomiselle ja hallinnalle

palveluinformaation esittäminen

liikkuvuus

älyverkkojen keskinäinen toiminallisuus

3. Älyverkon hahmottaminen

Älyverkko voidaan hahmottaa kahdella tavalla. Sitä voidaan tutkia käsitteellisen mallin perusteella, joka kuvaa miten palvelu mallinnetaan vaihe vaiheelta palvelutasolta fyysisiksi toiminnoiksi. Toisaalta voidaan katsoa älyverkon rakennetta, joka kertoo mitä komponentteja ja funktiota älyverkko toteuttaa ja mitkä ovat näiden väliset relaatiot.

3.1 Älyverkon käsitteellinen malli (INCM)

Älyverkon käsitteellinen malli, Intelligent Network Conceptual Model (INCM) jaetaan neljään tasoon: palvelutaso (Service plane), globaali toiminnallinen taso (Global functional plane), hajautettu toiminnallinen taso (Distributed functional plane) ja fyysinen taso (Physical plane). Tämä malli on esitetty kuvassa 2.

Kuva 2. Älyverkon käsittellinen malli (INCM) /2/

Palvelutaso kertoo kuinka palvelu koostuu palveluominaisuuksista (SF, Service Feature) ja näiden välisistä suhteista. Se ei kerro mitään itse palvelun toteuttamisesta. CS1 tarjoaa jokseenkin rajoitetun joukon palveluominaisuuksia, joita yhteen liittämällä luodaan erilaisia palveluja. CS2:n ja CS3:n tulevat tarjoamaan huomattavasti laajemman valikoiman palveluominaisuuksia. Palveluominaisuuksia ei voida liittää yhteen mielivaltaisella tavalla. Toteutuksessa on otettava huomioon se, että tiettyjen ominaisuuksien yhteenliittämisestä syntyy konflikteja. Taulukossa 1 on listattu palvelut, jotka CS1 toteuttaa. Näiden toteuttamiseen vaadittavia palveluominaisuuksia on puolestaan olemassa huomattavasti enemmän, mutta niitä ei tässä listata.

Abbreviated Dialling	Account Card Calling	Automatic Alternative Billing
Call Distribution	Call Forwarding	Call Rerouting Distribution
Completion of Call to Busy Subscriber	Conference Calling	Credit Card Calling
Destination Call Routing	Follow-Me Diversion	Freephone
Malicious Call Identification	Mass Calling	Originating Call Screening
Premium Rate	Security Screening	Selective Call Forward Busy
Split Charging	Televoting	Terminating Call Screening
Universal Access Number	Universal Personal Telecommunications	User-Defined Routing
Virtual Private Network

Taulukko 1. Capability Set 1:n palvelut.

Globaali toiminnallinen taso kuvaa kuinka palveluominaisuudet mallinnetaan palveluriippumattomiksi rakennuslohkoiksi (Service Independent Building Block, SIB). Jokainen palveluominaisuus koostuu aina yhdestä tai useammasta SIB:stä. Tällä tasolla on lisäksi määritelty erityinen puhelunohjaukseen liittyvä SIB (Basic Call Process, BCP), joka sisältää normaalin puhelun ohjaukseen tarvittavat toiminnot. SIB:t liitetään toisiinsa globaalilla palvelulogiikalla (global service logic, GSL). Tämä taso on palvelun tarjoajan näkökulma televerkkoon.

Hajautettu toiminnallinen taso koostuu toiminnallisista kokonaisuuksista (functional entities, FE). Näiden välistä toimintaa kuvataan tietovirroilla (information flow, IF). Jokainen FE kuvaa tietyn fyysisen komponentin ja sen toiminnallisuuden. Yhtenä esimerkkinä FE:stä voidaan mainita SCF, joka kuvaa mm. palvelujen ohjauksen. Tämän tason toteutus on valmistaja- ja laitteistoriippumaton.

Fyysinen taso koostuu fyysisistä kokonaisuuksista (Physical Entities, PE), joihin on toteutettu FE:t. Yhteen PE:hen voidaan toteuttaa yksi tai useampi FE. Tällä tasolla näkyy älyverkon arkkitehtuuri. Yhtenä esimerkkinä PE:stä voidaan mainita SCP, joka toteuttaa SCF:n.

3.2 Älyverkon rakenne ja komponentit

Älyverkon toteutus hoidetaan erillisillä fyysisillä komponenteilla, jotka pitävät sisällään kuhunkin määritellyn toiminallisuuden. Kuvassa 3 näytetään kuinka älyverkon funktiot liittyvät toisiinsa.

Kuva 3. Älyverkon funktioden väliset suhteet /5/.

Erityisen mielenkiintoinen on rajapinta SCP:n ja SSP:n välillä, koska tässä älyverkko liittyy kytkentäfunktiohin eli periaatteessa perinteiseen (julkiseen) puhelinverkkoon. SSP analysoi sen lävitse kulkevaa liikennettä ja havaitessaan tietyn numeron, joka täyttää laukaisukriteerin (triggering), se lähettää SCP:lle palvelupyynnön. SCP voi palvelusta riippuen tehdä esimerkiksi numeron muunnoksen B-tilaajan numerosta C-tilaajan numeroksi.

Älyverkon SMP hallitsee jokaista SCP:tä ja se esimerkiksi päivittää SCP:hen palveluiden muutokset. Kaikki palvelun ohjaukseen tarvittava tieto löytyy SDP:stä, josta SCP voi tarvittessa hakea sitä. Jos palveluun liittyy esimerkiksi nauhoitettu äänite voi SCP käyttää IP:tä, joka toteuttaa SRF:n, saadakseen tarvitsemansa palvelun.

Palveluiden hallinnan rajapintana toimii SMAP, jota kautta operaattori tai asiakas voi muuttaa haluamiaan palveluja. Lisäksi älyverkossa on erityinen määrittely-, kehittely- ja testauskomponentti SCEP, jolla palvelut voidaan kehittää luotettavaksi ennen verkkon siirtoa ja käyttöönottoa.

Taulukossa 2 on kuvattu älyverkon funktiot ja missä komponenteissa ne voidaan toteuttaa ja osa näistä on kuvattu kuvassa 4. Älyverkossa voidaan määritellä useampi funktio samaan komponenttiin. Esimerkiksi SSCP sisältää sekä puhelun kytkennän (SSF) että palvelun ohjauksen (SCF) samassa fyysisessä komponentissa.

Fyysinen komponentti	Sisältää funktion
SSP	SSF, CCF (ja CCAF)
SCP	SCF
SSCP	SSF ja SCF
SMP	SMF
SDP	SDF
IP	SRF
AD	sama kuin SCP nopealla yhteydellä SSP:hen
SN	samanlainen kuin SCP ja AD, mutta omaa suoran point-to-point yhteyden SSP:hen signalointia ja puhetta varten
SCEP	SCEF
SMAP	SMAF

Taulukko 2. Älyverkon funktiot ja komponentit joissa ne sijaitsevat.

Kuva 4. Esimerkkikuva: älyverkon funktiota ja komponentteja joissa ne sijaitsevat /7/.

3.3 Älyverkon komponenttien välinen kommunikointi

Älyverkon komponentit kommunikoivat keskenään käyttäen yhteiskanavamerkinantoa (CCS), joka tunnetaan ITU-T:n määrittelemänä nimellä CCSS No.7. Se on määritelty OSI -pinon Transaction Capability Application Part (TCAP) osassa. Älyverkko käyttää komponenttien välisessä kommunikoinnissa hyväkseen OSI -pinossa määritellyn Intelligent Network Capability Application Part (INAP) osan palveluja. Näin tapahtuu kun esimerkiksi SCP ja SSP kommunikoivat keskenään. Verkoissa, joissa ei ole määritelty INAP:ia voidaan kommunikointi hoitaa toisin. Eräs mahdollisuus on lisätä Telephone User Part (TUP) osaan signalointia, jolla hoidetaan SCP:n ja SSP:n välinen signalointi /1/. Jos ei ole käytettävissä yhteiskanavamerkinantoa, voidaan liikennöinti hoitaa erillisessa pakettiverkossa, kuten X.25:ssä.

ETSI on määritellyt alijoukon CS1:n ominaisuuksista nimeltään Core INAP, joka määrittelee standardirajapinnat signalointia tarvitsevien komponenttien välille.

3.4 Älyverkkokomponenttien varmistus

Puhelinverkolta vaaditaan lähes 100 prosenttista toimintavarmuutta ja sen on palveltava käyttäjiä jatkuvasti. Sama pätee älyverkkoihin, koska palveluiden on oltava vastaavasti käytettävissä aina käyttäjän niin halutessa.

Tämän päämäärän saavuttamiseksi älyverkon SCP/SSCP:t on varmistettava. Käytännössä tämä onnistuu helpoiten rinnakkaisilla SCP/SSCP pareilla. Vaatimuksiksi on asetettava niiden sijaitseminen fyysisesti erillään verkossa. Lisäksi niiden on joka hetki omattava indenttinen ohjelmisto ja indenttiset tilaajatiedot. Jos SMP päivittää palvelua, päivitys tapahtuu yhtäaikaa kumpaankiin yksikköön.

Jos SCP/SSCP vikaantuu ja verkko ei saa yhteyttä siihen, se tekee palvelupyynnön tämän rinnakkaiselle SCP/SSCP:lle.

Rinnakkaisia SCP/SSCP pareja voidaan käyttää varalla olon sijasta myös liikenteen tasaamiseen. Esimerkiksi toisen yksikön ruuhkaantuessa voi verkko saallia rinnakkaisen SCP/SSCP:n käytön.

4. Suurten systeemien ongelmat

Suurten systeemien ongelmilla tarkoitetaan niitä tyypillisiä kehityskulkuja, joita esimerkiksi puhelinverkon kehittämiseen liittyy.

Ensimmäiseksi puhelinverkkoa kehitettäessä on otettava huomioon jo olemassa oleva järjestelmä ja tämä asettaa tiettyjä rajoituksia verkon kehitystyölle. Toiseksi puhelinverkon kehittäminen on erittäin kallista, johtuen verkon kompleksisuudesta. Lisäksi jokaisen uuden muutoksen tekeminen verkkoon kasvattaa verkon kompleksisuutta. Kolmanneksi teknologia kehittyy jatkuvasti. Uudet teknologiasukupolvet seuraavat toisiaan yhä nopeammin ja kehitetty systeemi vanhenee yhä lyhyemmässä ajassa.

4.1 Älyverkkoalusta

Tavoitteena älyverkoissa on vähentää palveluiden tarjoamiseen kuluvaa aikaa perinteisellä tekniikalla kuluvasta ajasta, joka on kahdesta viiteen vuoteen. Älyverkoilla voidaan päästä alle kuuden viikon toteutusaikatauluun /1/. Tällöin myös palvelun elinkaari muuttuu. Kehitysaika pienenee, aktiivinen käyttöaika kasvaa ja palvelun taloudellisesti tuottamaton aika lyhenee vastaavasti. Älyverkkoalustan luominen on pitkälti vastaus palveluiden kehittämiseen liittyviin ongelmiin.

Älyverkkoalustalla tarkoitetaan sitä alustaa, johon kuuluu kaikki kytkentään liittyvä toiminnallisuus eli periaatteessa älyverkon alla oleva verkko. Tämän alustan päälle sitten toteutetaan halutut palvelut älyverkolla. Hyvin toteutettu älyverkkoalusta tarjoaa mahdollisuuden palveluiden tehokkaaseen käyttämiseen. Tämän päälle rakennetulla älyverkolla voidaan puolestaan luoda, testata, käyttöönottaa, hallita ja poistaa palveluja tehokkaasti. Älyverkolla voidaan nopeasti tarjota haluttuja palveluja ja ne voidaan tarvittessa räätälöidä yksilöllisiksi ratkaisuiksi asiakkaan tarpeisiin.

4.2 Palvelun elinkaari

Palvelun elinkaari voidaan kuvata kymmenellä kohdalla /4/. Palvelun elinkaari alkaa palvelun tilaajan vaatimuksien analysoinnista, joilloin palvelua katsotaan asiakkaan näkökulmasta ja kysytään mitä hän haluaa. Tämän jälkeen palvelu määritellään kuvaamalla se formaalisti yksikäsitteisellä ja ymmärrettävällä tavalla. Tässä vaiheessa on varmistuttava siitä, että määrittely vastaa asiakkaan vaatimuksia. Kolmannessa vaiheessa palvelu suunnitellaan toteuttaen uudelleen käytettäviä spesifikaatioita ja ohjelmistoa, jonka jälkeen neljännessä vaiheessa palvelu toteutetaan ja toimivuus varmistetaan.

Asennusvaiheessa palvelu hajautetaan verkkoon siten, että verkon toiminta pysyy mahdollisimman optimaalisena. Asennus pitäisi tehdä verkon toiminnan häiriintymättä. Aktivointivaiheessa palvelu aktivoidaan tilaajien käyttöön.

Toimintavaiheeseen kuuluu kaksi vaihetta: kutsuminen ja suoritus, joista ensimmäisessä palvelun tiedot haetaan ja jälkimmäisessä vaiheessa suoritetaan palvelu haettujen ohjeiden avulla.

Kahdessa viimeisessä vaiheessa, kun palvelu halutaan poistaa, estetään ensin sen käyttö poistamalla se käyttäjiltä ja tämän jälkeen poistetaan se verkosta haluttaessa.

4.3 Esimerkki palvelun räätälöinnistä

Esimerkkinä räätälöidystä palvelusta voidaan mainita esimerkiksi yrityksen palvelunumero. Asiakkaalle näkyy yksi palvelunumero johon hän soittaa, jolloin puhelinverkko tekee kyselyn älyverkolle. Älyverkko etsii lähimmän mahdollisen alueellisen toimipisteen ja yhdistää asiakkaan sinne. Jos numero on varattu verkko voi yhdistää tilauksen johonkin toiseen samalla alueella sijaitsevaan toimipisteeseen. Alueella voidaan käsittää esimerkiksi kaupunginosaa.

Yrityksen johtajalla olisi oikeudet muuttaa palvelun tietoja käyttäen SMAP:tä. Hän voisi esimerkiksi muuttaa palvelutietoja ilmoittaen verkolle, että tietyt toimipisteet sulkeutuvat alueella aikaisemmin, mutta pari niistä päivystää yömyöhään. Samoin hän voisi säädellä kuormitustilannetta jakaen puheluliikenteen alueellisesti jakautumaan prosentuaalisesti eri toimipisteisiin.

5. Älyverkkojen yhteenliittäminen

Älyverkkojen keskinäinen toiminta on välttämätöntä tulevaisuuden palvelujen kehittymisen kannalta. Trendi palvelujen kohdalla on globaalisoituminen. Tällöin älyverkkojen on kyettävä keskinäiseen toimintaan, kuten perinteiset puhelinverkot pystyvät tällä hetkellä. Osa palveluista toimii verkon sisäisesti, mutta globaalit palvelut tarvitsevat globaalia hallintaa. Kehitys on kulkemassa suuntaan, jossa yksi SCP ohjaa palvelua globaalisti.

5.1 Palvelujen globaali hallinta

Thörner tarjoaa kolme vaihtoehtoa palvelujen globaalille hallitsemiselle /1/. Ensimmäinen vaihtoehto on toisistaan riippumattomat SMP:t, jolloin ei tarvita teknistä yhteistyötä. Ongelmana tässä vaihtoehdossa on se, että palvelut on avattava samanaikaisesti eri verkoissa.

Toisena vaihtoehtona on verkkojen yhteinen SMP, CSMP (Common Service Management Point), joka on hierarkiassa verkkojen SMP:tä ylempänä ja hallitsee näitä.

Kolmas vaihtoehto on tilanne, jossa verkossa olisi sisäisille palveluille omat SMP:t ja globaaleille palveluille CSMP, joka hallitsee CSCP:tä. Tässä tilanteessa palvelusta riippuen SSP:tä ohjaa joko jokin verkon SCP tai CSCP.

6. Käyttäjähalukkuus (UW, User Willingness)

Oikein rakennetulla älyverkkoalustalla voidaan verkkoon luoda tehokkaasti palveluja. Tämä ei kuitenkaan riitä. Käyttäjät on myös saatava käyttämään kehitettyjä palveluja. Eräs tekijä tässä on mahdollisuus persoonalliseen tapaan käyttää televerkon palveluita. Esimerkiksi soitettaessa henkilölle nimi on helpompi muistaa kuin pitkä numerosarja.

Ihmiset ovat tottuneita tietynlaisiin palveluihin, eivätkä ole kovin välttämättä kovin halukkaita opettelemaan uusia. Käyttäjät voidaan saada käyttämään palveluja kahdella tavalla, joko suostuttelemalla tai pakolla. Näistä ilmeisesti ensin mainittu on parempi. Suostutteluksi voidaan kutsua esimerkiksi markkinointikamppanjoita, joilla käyttäjät vakuutetaan palvelun hyödyllisyydestä. Toisaalta ihmiset voidaan painostaa käyttämään palvelua esimerkiksi tekemällä muut palveluvaihtoehdot kalliimmiksi.

6.1 Käyttöliittymä

Puhelinverkon käyttöliittymä eli puhelinkone on tulevien palvelujen kannalta hyvin kehittymätön. Perinteisellä DTMF -tekniikalla toteutetulla puhelimella kyetään lähettämään keskukselle numerot 0-9 ja muutama erikoistoiminto. Monimutkaisen palvelun käyttämistä ajatellen tälläinen käyttöliittymä heikentää palvelun käytettävyyttä. Jos palvelun käytettävyys on heikko, tilaaja tuskin haluaa käyttää palvelua, jolloin operaattorin taloudellinen panostus palvelun luomisessa valuu hukkaan. Thörnerin mukaan älyverkkopalvelujen käytettävyyttä ajatellen eräs ratkaisu voisi olla esimerkiksi päätelaite, jossa tietyille palveluille olisi oma painikkeensa /1/.

7. Tulevaisuus

Älyverkkojen standardointi on jatkuu eri standardointielimissä. Tällä hetkellä implementointivaiheessa oleva CS1 kuvaa tietyn perusjoukon ominaisuuksia. Tulevaisuudessa CS2/3 tähtää henkilökohtaisen liikkuvuuteen ja päätelaitteiden liikkuvuuteen /3/. Erityisesti tämä tulee näkymään kiinteissä verkoissa, joissa liittymä on perinteisesti sidottu tiettyyn pisteeseen verkossa.

Tulevassa CS2:ssa on kiinnitetty huomiota myös turvallisuusnäkökohtiin, joita ovat mm. käyttäjän tunnistaminen, autentikointi ja käyttäjäoikeudet. Lisäksi kiinnitetään huomiota sen informaation kontrollointiin, jota käyttäjä syöttää järjestelmään. Turvallisuus on olennainen osa UPT:tä ja VPN:ää.

Lisäksi CS2:ssa tullaan kiinnittämään huomiota TMN:n ja IN:n ominaisuuksien kytkemiseen toisiinsa liittyen IN:n hallintaominaisuuksiin. Myös palvelujen vuorovaikutuksien tutkiminen kuuluu CS2:n piiriin.

On useiden vuosien prosessi luoda älyverkko, joka tukee tehokasta verkon käyttöä, tilaajan mahdollisuutta muuttaa palvelujensa attribuutteja, verkkofunktioiden modularisointia ja uudelleenkäyttöä, integroitua palvelujen luomista ja toteutusta sekä standardisoitua palvelulogiikan hallintaa /5/.

Tulevaisuudessa eräs ongelma saattaa olla kansallisesti ja operaattorikohtaisesti tehdyt ratkaisut, jotka eivät aina välttämättä ole kansainvälisesti yhteensopivia. Tämä vaikeuttaa yleis-Eurooppalaisten palvelujen luomista /6/. Ainoa ratkaisu tähän on yhteisten spesifikaatioiden, toteutusten ja rajapintojen käyttö.

Palvelun tarjoajat joilla ei ole omaa verkkoa, tarvitsevat erikoisyhteydet verkko-operaattorin verkkoon liittymiseksi. Euroopan Komissio tulee säätämään näistä ONP:llä (Open Network Connections), joka määrää rajapinnoista palvelun tarjoajan ja verkko-operaattorin välillä /6/.

Seuraavassa on lopuksi esimerkki eräästä palvelusta, joka voidaan tarjota käyttäen CS1:stä.

7.1 Universal Personal Telecommunications, UPT

UPT:n perusidea on tarjota mahdollisuus henkilökohtaisiin telekommunikaatiopalveluihin missä tahansa verkossa, joka tukee UPT:ta. UPT:lle ei riitä pelkästään terminaalin tai liittymän liikkuvuus vaan se vaatii henkilökohtaista liikkuvuutta, jolloin tilaajalla on yksi henkilökohtainen numero käytettävissään. Näin UPT vaatii verkkojen välistä yhteistoimintaa eri operaattoreiden verkossa.

8. Lyhenneluettelo

9. Lähdeluettelo

1. Jan Thörner: Intelligent Networks, Artech House, 1994
2. White Paper, Open Service Node: A Service Control System for Intelligent Networks, Intellitel Communications Ltd.
3. Intelligent network - serving complex user needs, ETSI, http://www.etsi.fr/REPORTS/STATEART/faraci.html
4. The intelligent network service life cycle, Håkon Vestli, Raymond Nilsen, http://www.nta.no/teletronikk/2.92.dir/03-HV-RN.html
5. Standardisation activities in the intelligent network area, Endre Skolt, http://www.nta.no/teletronikk/2.92.dir/06-HV-RN.html
6. How to handle all the services ?,Harald Seim, http://www.nta.no/teletronikk/2.92.dir/04-HV-RN.html
7. http://www.teltec.dcu.ie/in/dessert/all/in-ho_2.gif