TEKNILLINEN KORKEAKOULU Teletekniikan laboratorio
S-38.116 Teletietotekniikka
SEMINAARIESITELMÄ
Televerkkojen vikasietoisuus
Jorma Wall 45229L
Jorma.Wall@hut.fi
SISÄLLYSLUETTELOSISÄLLYSLUETTELO 1 LYHENNE- JA TERMILUETTELO 2 1 Johdanto 3 2 Televerkkojen vikasietoisuus 3 2.1 Kunnossapito 3 3 DX 200 -järjestelmä 3 3.1 DX 200 -järjestelmän varmennusperiaatteet 5 3.2 DX 200 -järjestelmän kunnossapito 6 3.2.1 Järjestelmän valvonta 7 3.2.1.1 Laitteiston valvonta 8 3.2.1.1 Laitteiston valvonta 8 3.2.1.3 Reaaliajan valvonta 8 3.2.1.4 Puolikiinteiden tilaajakytkentöjen valvonta 8 3.2.2 Hälytysjärjestelmä 8 3.2.2.1 Hälytystietojen keruu 9 3.2.2.1 Hälytystietojen keruu 9 3.2.2.3 Hälytysten tulostus 9 3.2.2.4 Hälytyslähtöjen ohjaus 9 3.2.2.5 Elvytystoimenpiteiden käynnistys 9 3.2.3 Elvytys 10 3.2.3.1 Vikojen vaikutusten eliminointi 10 3.2.3.2 Käynnistysten ohjaus 10 3.2.3.3 Käyttöliitännät 11 3.2.4 Diagnostiikka 11 4 Yhteenveto 11 LÄHDELUETTELO 12
LYHENNE- JA TERMILUETTELO
Diagnoosi
Vianpaikannustoiminnon loppupäätelmä viasta. Diagnoosilla on oma ainutkertainen identifiointinumeronsa. Diagnoosiin liittyy yleensä yksi vialliseksi epäilty pistoyksikkö tai lista niistä. Lista voi vaihdella konfiguraation mukaan.
Esiprosessori
Pistoyksikkö, joka toimii ohjaustietokoneen ohjauksessa.
Hälytystulostus
Käyttäjän saama tulostus vikatilanteesta. Hälytystulostus ilmoittaa käyttäjälle epänormaalista toiminnasta tai järjestelmän viasta tai ilmoittaa järjestelmän palvelun tai luottavuustilan alenemisen.
OMU
Käytönohjaustietokone, toimii käyttäjän ja keskuksen välisenä liitäntänä.
Pistoyksikkö
Liittimellä muuhun laitteistoon liittyvä, helposti vaihdettava rakenne. Pistoyksiköt ovat korvattavia laitteistoyksiköitä, joihin viat paikannetaan.
Toimintayksikkö
Laitteistosta tai ohjelmistosta ja laitteistosta muodostuva kokonaisuus, joka toteuttaa jonkin toimintoryhmän tai tehtävän.
Verkkoelementti
Televerkkoon liitetty laite, esimerkiksi puhelinkeskus.
Vikatapahtuma (hälytystapahtuma)
Joko ohjelmistopäätös tai hälytysten keruulaitteiston tulo, joka osoittaa, että laitteistossa on tapahtunut jokin virhe, tai että ohjelmistossa on jokin virhetoiminta, tai että järjestelmän palvelutaso tai luotettavuustila on alentunut.
Yksikön tilat ja alitilat
Järjestelmän kokonaistoimintaa ohjataan ohjaamalla niiden toimintayksiköiden tiloja, joista järjestelmä koostuu.
1 Johdanto
Esitelmän aiheena on televerkkojen vikasietoisuus. Käsittelen tässä lähinnä Nokia Telecommunications Oy:n DX 200 järjestelmän vikasietoisuutta yleisellä tasolla. En niinkään syvenny laitteistotasolle tahi ohjelmistojen syövereihin.
2 Televerkkojen vikasietoisuus
Televerkkojen vikasietoisuus perustuu verkon muodostavien laitteiden, kuten esimerkiksi puhelinkeskusten, transmissiolaitteiden ja kaapeleiden vikaantumisen ennakointiin ja havaitsemiseen ennenkuin itse vika pääsee vaikuttamaan. Tätä havainnointia kutsutaan kunnossapidoksi.
2.1 Kunnossapito
Kunnossapidon tarkoituksena on pitää televerkko ja sen laitteet, kuten esimerkiksi verkkoelementit, toimintakunnossa. Vikaantuneet laitteet palautetaan korjauksen jälkeen nopeasti ja mahdollisimman vähäistä häiriötä aiheuttaen takaisin toimintaan.
Kunnossapito digitaalisten keskusten ja niitä ympäröivien verkkojen osalta on pitkälle automatisoitua. Tämä mahdollistaa keskusten toiminnan jatkumisen usein vikatilanteissakin ilman käyttöhenkilökunnan toimenpiteitä. Henkilökunta saa jatkuvasti tietoja järjestelmän havaitsemista poikkeamista sekä niiden aiheuttamista toimenpiteistä.
Kunnossapitotoiminnot keskuksessa kohdistuvat tilaaja- ja yhdysjohtoverkkoon sekä tietysti itse keskukseen. Tilaajaverkon kunnossapidon piiriin kuuluu tilaajajohtojen ja -laitteiden valvonta ja mittaukset. Yhdysjohtoverkon kunnossapidon piiriin kuuluu keskukseen liitettyjen PCM-johtojen valvonta, jolla tarkkaillaan ja tilastoidaan johdolta tulevia hälytyksiä ja valvotaan itse keskuksen yhdysjohtokohtaisia laitteita. Keskuslaitteiden kunnossapidon piiriin kuuluu vikojen hallinta, korjaus ja ennalta ehkäisevä huolto. /1/
3 DX 200 -järjestelmä
Nokia Telecommunications Oy markkinoi kahta täysin digitaalista DX 200 keskusjärjestelmää yleiseen televerkkoon. Pienempi järjestelmä, DX 210, sopii pieniin tai keskisuuriin sovelluksiin ja suurempi järjestelmä, DX 220, sopii suurta välityskykyä vaatiiviin sovelluksiin. Kumpikin näistä keskustyypeistä toimii itsenäisenä keskuksena. Olemassa olevat päätekeskukset voidaan korvata DX 210- tai DX 220 -keskuksiin liitettävillä keskittimillä (RSU) tai etäistilaajaportailla (RSS).
Modulaarinen DX 200 -järjestelmä koostuu laitteisto- ja ohjelmistomoduuleiden muodostamista toimintayksiköistä, jotka kommunikoivat keskenään yhteisen sanomaväylän kautta. Tämä DX 200 -järjestelmälle ominainen hajautettu rakenne lisää käyttövarmuutta ja vikasietoisuutta sekä helpottaa järjestelmän hallittavuutta.
DX 200 -järjestelmä jakaantuu kahteen peruslaveriin, joiden päälle sovelluskohtaiset toiminnot ja laitteisto sijoittuvat.
DX 200 vikasietoinen tietokonelaveri on DX 200 tuoteperheen perusta. Se tarjoaa tietokonejärjestelmän ytimen, joka täyttää televerkkoon liitettävien verkkoelementtien tiukat vaatimukset, kuten reaaliaikaisuuden, korkean luotettavuuden ja vikasietoisuuden. Kytkentää vaativissa sovelluksissa vikasietoinen tietokonelaveri täydennetään DX 200 kytkentälaverilla. Nämä kaksi laveria, tilaajarajapinnan lisäksi muodostavat mm. kiinteän verkon DX 200 puhelinkeskuksen.
DX 200 -järjestelmän vikasietoinen tietokonelaveri muodostuu joukosta palvelulohkoja, jotka tarjoavat peruspalvelut luotettavan ja tehokkaan tietoliikennejärjestelmän muodostamiseen.
DX 200 -järjestelmän vikasietoisuus sisältyy vikasietoisen tietokonelaverin järjestelmän kunnossapito ja konfiguraatioden hallinnan tarjoavaan palvelulohkoon. Tässä tarkoitetut palvelulohkot ovat vikasietoisen tietokonelaverin tarjoamia palveluja.
DX 200 -järjestelmän ohjelmisto jakaantuu kuuteen järjestelmälohkoon, jotka jakaantuvat useisiin palvelulohkoihin. Esimerkkinä olkoon vikasietoisuuden tarjoava järjestelmän kunnossapito järjestelmälohko, joka jakaantuu kuuteen palvelulohkoon oheisen kuvan mukaisesti.
3.1 DX 200 -järjestelmän varmennusperiaatteet
DX 200 -järjestelmässä käytetään seuraavanlaisia varmennusperiaatteita:
2N varmennus: Käytetään, kun jotakin tehtävää varten on käytössä kaksi yksikköä, joista toinen riittää tehtävän suoritukseen minä tahansa annettuna hetkenä. Toinen näistä yksiköitä on aina aktiivisena eli käytössätilassa. Toista yksikköä pidetään kuumakorvaus-tilassa tai varalla-tilassa.
Korvaavasti varmennettu N+1 varmennus: Käytetään, kun N kappaletta jotakin tiettyä tyyppiä olevaa yksikköä korvamaan on asetettu vain yksi tai muutama varayksikkö. Ollakseen korvaavasti N+1 varmennettu, sovellukset eivät käytä varayksikköä eikä varayksikkö ole pysyvästi sidottu johonkin aktiivisena olevaan yksikköön, vaan voi ottaa minkä tahansa aktiivisena olevan yksikön kuorman hoitaakseen yksikön vikaantuessa.
Täydentävästi varmennettettu N+1 varmennus: Käytetään, kun jonkin kuorman hoitamiseen määrättyä yksikkötyyppiä on yksi tai enemmän kuin on tarpeellista ja kuorman hoitaminen tapahtuu kuormanjako periaatteella. Jonkin yksikön vikaantuessa muut yksiköt pystyvät selviytymään kuormasta ilman vikaantunutta yksikköä.
Ei varmennusta: On olemassa tietyn tyyppisiä toimintayksiköitä, joilla ei tarvitse olla varayksikköa tai varmennusperiaatetta. Tällasia ovat esimerkiksi PCM-johtojen keskuspäätteet, joiden kohdalla on paljon todennäköisempää, että vika on PCM-johdossa kuin keskuspäätteessä.
3.2 DX 200 -järjestelmän kunnossapito
DX 200 -järjestelmän vikasietoisuus perustuu järjestelmän kunnossapitoon, jonka tarkoituksena on käsitellä kaikki vikatilanteet sillä tavoin, että koko järjestelmää koskevat käyttövarmuusvaatimukset täyttyvät. Järjestelmän kunnossapito on vastuussa käyttövarmuudesta verkkoelementtitasolla. Sen tulee suoriutua tehtävästään niin automaattisesti ja itsenäisesti kuin mahdollista, jotta mahdollistetaan järjestelmän hallinta etäkäytöstä. Etäkäyttö ei ole mahdollista niissä tilanteissa, joissa on pakko suoritaa jonkinlainen fyysinen toimenpide itse laitteistolle, esimerkiksi vikaantuneen pistoyksikön vaihto.
Järjestelmän kunnossapito käsittelee laitteistoa toimintayksikköinä, joita ovat esimerkiksi ohjaustietokoneet, tilaajamoduulit jne. Kullakin toimintayksiköllä on toimintatilat ja alitilat, joita hallitsee elvytys. Tilat ovat seuraavat:
- WO, käytössä - SP, varalla - BL, erotettu - TE, testissä - SE, pois käytöstä.
WO-tilassa olevat yksiköt hoitavat puheluliikenteet ja muut aktiiviset sovellustoiminnot. SP-tilassa olevat yksiköt ovat varmennusyksiköitä, jotka ovat valmiina ottamaan tehtävät hoitaakseen WO-tilassa olevan yksikön vikaantuessa. Yksikön vikaantuessa elvytys suorittaa mahdollisen yksikön vaihdon, mikäli vikaantuneella yksiköllä on varayksikkö ja siirtää vikaantuneen yksikön TE-tilaan sekä käynnistää vianpaikannustoiminnon. Vianpaikannuksen aikana vikaantuneelle yksikölle suoritetaan kullekin yksikölle määritellyt diagnoosiohjelmat, joilla vika pyritään paikannetaan johonkin vaihdettavaan pistoyksikköön. Mikäli tarkkaa paikannusta ei pystytä määrittämään, annetaan lista viallisiksi epäillyistä pistoyksiköitä todennäköisyyden mukaan järjestettynä. Vianpaikannuksen jälkeen yksikkö siirretään SE-tilaan, jotta käyttäjä voi vaihtaa pistoyksikön. Vaihdettu pistoyksikkö tarkistetaan suorittamalla diagnoosiohjelmat uudelleen käyttäjän antamalla komennolla.
DX 200 -järjestelmä on vikasietoinen ja hajautettu järjestelmä, jolla on joitakin keskitettyjä toimintoja. DX 200 -järjestelmän kunnossapitotoiminnot noudattavat itsenäisten ohjaustietokoneiden periaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi
- tilanohjausmekanismit eivät ole riippuvaisia mistään keskitetystä laitteistosta - ohjaustietokoneet ohjaavat omaa ohjelmistoaan ja pystyvät itsenäisesti uudelleenkäynnistymään pyytämällä tarvittavia latauspalveluita - jonkin yksittäisen ohjelmalohkon tai pistoyksikön vikaantumisella on vähäinen merkitys koko keskuksen kokonaistoimintaan - vikatilanne on hyvin harvoin niin paha tai monimutkainen, että koko järjestelmä on uudelleenkäynnistettävä. Useimmiten riittää, kun käynnistää uudelleen jonkin ohjelmalohkon, esiprosessorin tai jonkin yksittäisen ohjaustietokoneen
Ainoastaan ohjaustietokoneet ovat itsenäisiä, kuten yllä on esitetty. Esiprosessorit toimivat jonkin isäntätietokoneen ohjauksessa.
DX 200 -järjestelmän kunnossapito voidaan ryhmitellä neljään toimintoryhmään. Nämä ryhmät ovat seuraavat:
- laitteiston ja ohjelmiston valvonta vikojen paljastamiseksi - hälytysten käsittely eri lähteistä tulevan vikainformaation analysoimiseksi ja vikojen tiedoittaminen käyttäjälle - elvytys vikojen vaikutusten eliminoimiseksi - vianpaikantaminen.
Esitetyt toimintoryhmät voidaan hahmoittaa seuraavalla kuvalla
Seuraavassa kuvataan hieman tarkemmin kutakin toimintoryhmää.
3.2.1 Järjestelmän valvonta
Järjestelmän valvonnan päätehtävänä on havaita laitteistoviat ennen vakavia häiriöitä eli valvonta on vastuussa vikojen havaitsemisesta ja käyttää tähän tarkoitukseen laitteistollisia ja ohjelmallisia keinoja.
Järjestelmän valvonta on eritelty valvontafunktioihin. Nämä valvontafunktiot on omistettu tietyille valvotuille kohteille ja ne voidaan jakaa seuraavasti:
- laitteiston valvonta - ohjelmiston valvonta - reaaliajan valvonta - puolikiinteiden tilaajakytkentöjen valvonta.
Nämä toiminnot tuottavat hälytystapahtumia paljastettuaan jonkin vian.
3.2.1.1 Laitteiston valvonta
Laitteiston valvonta perustuu jatkuvasti tausta-ajona suoritettaviin rutiinitesteihin ja valvontoihin, jotka jakaantuvat osatoimintoihin laitteistotyyppien mukaisesti. Esimerkkinä mainittakoon ohjaustietokoneen valvonta, jossa suoritetaan mm. luku- ja kirjoitusmuistin testausta ja ohjelmalohkojen tarkistussummien tarkistusta normaalin toiminnan ohessa.
3.2.1.2 Ohjelmiston valvonta
Ohjelmiston valvonta perustuu pakkokäynnistyslaskureihin ja erityisiin valvontasanomiin. Kaikkien järjestelmän ohjaus- ja esiprosessorien on asetettava oma pakkokäynnistyslaskurinsa määrävälein, muutoin laitteisto käynnistää prosessorin uudelleen. Valvottavien ohjelmalohkojen on vastattava määräajassa saamaansa valvontasanomaan, muutoin ne käynnistetään uudelleen.
3.2.1.3 Reaaliajan valvonta
Keskuksessa OMU valvoo muiden yksiköiden aikaa. Vertailuaikana pidetään aktiivisen laskentayksikön aikaa. Valvottavien yksiköiden ajan poikkaminen vertailuajasta aiheuttaa hälytyksen käyttöhenkilökunnalle.
3.2.1.4 Puolikiinteiden tilaajakytkentöjen valvonta
Puolikiinteiden kytkentöjen valvonta huolehtii siitä, että tilaajamoduulissa ja kytkentäkentissä säilyvät käyttäjän komennolla määrittelemät kytkennät. Määritellyn kytkennän puuttuminen aiheuttaa hälytyksen, mikäli puuttuvaa kytkentää ei saada palautettua valvontafunktion toimesta.
3.2.2 Hälytysjärjestelmä
Hälytysjärjestelmän tehtävänä on käsitellä keskuksen erilaiset vika- ja häiriöhavainnot ja löytää havaintojen syy eli itse vika. Hälytysjärjestelmä pyrkii paikallistamaan vian tai häiriön johonkin toimintayksikköön, jonka jälkeen sille voidaan käynnistää automaattiset elvytystoimenpiteet. Keskuksen käyttöhenkilökuntaa informoidaan vikatilanteesta hälytystulostuksilla ja hälytyslampputauluohjauksilla.
Järjestelmän hälytystoiminnot ovat
- hälytystietojen keruu - hälytysten tallennus - hälytysten tulostus - hälytyslähtöjen ohjaus - elvytystoimintojen käynnistys yksikön vikaantumistapauksessa.
Hälytystoiminnoilla on käyttöliittymä hälytysten parametrien asetuksiin, hälytystilanteen ja -historian tutkimiseen ja uusien tapahtumien käsittelysääntöjen määrittelemiseen.
3.2.2.1 Hälytystietojen keruu
Keruutavaltaan erilaisia hälytystietoja ovat laitteistohälytykset ja ohjelmistohälytykset. Laitteistohälytykset ovat langoitettuja hälytyksiä, jotka kerätään tietyllä pistoyksiköllä yhteen ja välitetään hälytysjärjestelmälle ohjelmallisesti. Ohjelmalohkojen asettamat hälytykset perustuvat häiriö- tai vikahavaintoihin tai virhesuhdelaskureihin, jotka välitetään hälytysjärjestelmälle.
3.2.2.2 Hälytysten tallennus
Kerätyt hälytykset tallennetaan järjestelmän levyillä oleviin lokitiedostoihin, joista ne on tulostettavissa MML-komennoilla.
3.2.2.3 Hälytysten tulostus
Kaikki hälytykset tulostetaan selväkielisenä hälytyskirjoittimelle. Hälytystulostukset on jaettu ilmoituksiin, häiriötulostuksiin ja vikatulostuksiin. Käyttäjän kannalta hälytyksissä esiintyvistä tiedoista tärkein on kiireellisyysluokka, joka tulostetaan ilmoituksia lukuunottamatta kaikista hälytyksistä. Kiireellisyysluokat ilmaistaa tähdillä ja ne ovat
*** Vaatii välitöntä käyttäjän toimenpidettä ajanhetkestä riippumatta. ** Vaatii käyttäjän toimenpiteitä normaaleina työtunteina. * Ei vaadi käyttäjän toimenpiteitä, antaa lisätietoa päätöksentekoa varten.
Välittömiä toimenpiteitä vaativa hälytys annetaan, kun järjestelmä on vikaantunut siten, että sen koko toiminta on pysähtynyt tai on vaarassa pysähtyä.
Toimenpiteitä työaikana vaativa hälytys annetaan, kun vika on sellainen, ettei koko järjestelmän pysähtyminen ole uhkana. Työaikana tapahtuvat viat on pyrittävä korjaamaan heti vian ilmetessä.
Ei toimenpiteitä vaativa hälytys annetaan tyypillisesti silloin, kun kysessä on ohimenevä häiriö. Tämä ei vaadi käyttäjältä minkäänlaisia toimenpiteitä.
3.2.2.4 Hälytyslähtöjen ohjaus
Järjestelmän hälytyslähtöjä on keskuksen käytönohjaustietokoneessa ja oheislaiteohjaimessa. Käytönohjaustietokoneen hälytyslähtöihin asetetaan keskuksen kokonaishälytystilanne, josta ne on luettavissa.
3.2.2.5 Elvytystoimenpiteiden käynnistys
Kun hälytysjärjestelmä toteaa saamiensa havaintojen perusteella toimintayksikön vialliseksi, se pyytää elvytysjärjestelmää eliminoimaan viallisen yksikön. Eliminointi tapahtuu eristämällä vikaantunut toimintayksikkö muusta järjestelmästä ja korvaamalla se mahdollisella varayksiköllä.
3.2.3 Elvytys
Elvytysjärjestelmän tehtävänä on järjestelmän toimintayksiköiden toimintatilojen hallinta. Automaattisten elvytystoimenpiteiden tarkoituksena on vikojen vaikutusten eliminointi keskuksen laitteistojen varmistuksia hyväksikäyttäen. Elvytysjärjestelmän vastuulla on keskuksen toimintakyvyn palauttaminen mahdollisimman korkealle tasolle sen jälkeen, kun valvontaohjelmisto ja hälytysjärjestelmä ovat todenneet vian.
Elvytysjärjestelmän toimintoja ovat
- vikojen vaikutusten eliminoiminen - käynnistysten ohjaaminen - käyttöliitäntä.
3.2.3.1 Vikojen vaikutusten eliminointi
Viat elimoidaan käyttäen hyväksi laitteiston varmennuksia. Yleisenä periaatteena on, että vikaantunut yksikkö siirretään testaustilan, jonka jälkeen aktivoidaan vianpaikantamis- ja testausohjelmat. Diagnoosin perusteella yksikkö siirretään pois käytöstä tilaan, mikäli vika löytyi yksiköstä tai otetaan automaattisesti takaisin käyttöön, jolloin yksikkö ei ollut viallinen.
Elvytysjärjestelmä tarkkailee vikaantuneita yksiköitä. Mikäli yksikkö on viallisena käytössä, yritetään määräävälein elvytystoimenpidettä uudellen keskuksen kokonaistilanteen sen salliessa. Vialliseksi todetuille yksiköille suoritetaan vian tai häiriön poistumisen tarkkailua. Havaittaessa vian tai häiriön poistuneen yksikkö otetaan automaattisesti käyttöön.
3.2.3.2 Käynnistysten ohjaus
Elvytys ohjaa tietokoneyksiköiden uudelleenkäynnistystä ja järjestelmän uudelleenkäynnistystä. Yksiköiden käynnistys on jaettu kolmeen vaiheeseen
1 koodin lataus 2 tiedostojen lataus 3 sovellusohjelmalohkojen käynnistys
Elvytys vaiheistaa järjestelmän ja yksiköiden käynnistystä siten, että yksikölle annetaan lupa siirtyä seuraavaan vaiheeseen mikäli sen käynnistyksessä tarvitsemat yksiköt ovat suorittaneet tarvittavat vaiheet. Vaiheistuksen avulla kaikki käynnistystilanteet, yksittäisen yksikön käynnistyksestä koko järjestelmän käynnistykseen, käsitellään samalla tavalla. Näin käynnistyksistä saadaan rinnakkaisia ja nopeita.
Yksikön käynnistyksen laajuus määräytyy dynaamisesti tilanteen mukaan. Koodi ja tiedostot ladataan automaattisesti vain jos ne ovat vioittuneet. Latauslähde valitaan siten, että lataus tapahtuu nopeasti. Latauslähteenä voi olla toinen yksikkö tai levy. Kun yksikkö käynnistetään komennolla, käyttäjä voi halutessaan valita latauslähteen .
3.2.3.3 Käyttöliitännät
Elvytyksen käyttöliitännän komennoilla voidaan uudelleenkäynnistää koko järjestelmä tai sen toimintayksiköitä, muuttaa toimintayksiköiden toimintatiloja sekä suorittaa erilaisia tilatiedusteluja.
3.2.4 Diagnostiikka
Keskuksen vianpaikannusjärjestelmän tehtävänä on paikantaa keskuksen laitteistoviat kunnossapidollisten vaatimusten mukaisella tarkkuudella tai todeta laitteisto kunnossa olevaksi. Vian korjaamiseksi käyttäjän tehtävänä on vaihtaa tulostuksessa vialliseksi epäilty pistoyksikkö.
Diagnostiikka paikantaa testitilassa olevien toimintayksiköiden vikoja joko automaattisesti keskuksen elvytysjärjestelmän käskystä tai käyttäjän komennosta.
Diagnoosiohjelmat paikallistavat keskuksen laitteistoviat yhden pistoyksikön tarkkuudella 70 % tapauksista ja neljän pistoyksikön tarkuudella 95 % tapauksista. Järjestelmä täyttää ITU-T:n vaatimuksen vian keskimääräisestä 30 minuutin aktiivisesta korjausajasta.
4 Yhteenveto
Televerkkojen vikasietoisuus on laaja aihealue. Suurimman osan verkon vikasietoisuudesta muodostavat verkkoon kytketyt verkkoelementit, joiden kautta liikenne verkossa välitetään. Useimiten pisimmät liikenteen välityskatkokset johtuvat juuri verkkoelementin vikaantumisesta verkon kannalta kriittisessä pisteessä.
Pitämällä verkkoelementtien vikasietoisuutta mahdollisimman korkealla, saadaan samalla lisättyä televerkon vikasietoisuutta. Verkkoelementtien kunnossapitofunktioihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota uusia verkkoelementtejä kehiteltäessä. Tällöin myös televerkon liikenteenvälityskyky paranee ja operaattoreiden investoinit tuottavat enemmän.
LÄHDELUETTELO
Pääasialliset lähteet:
DX 200 -järjestelmän asiakasdokumentit. Nokia Telecommunications Oy.
/1/ Volotinen Vesa, Tietoliikenne, Verkot ja päätelaitteet. WSOY 1991
