S-38.116 Teletietotekniikka
THE
INTERNATIONAL
TELECOMMUNICATION
UNION
________________________________________________________
Laatija: Christel Ramstedt
Opintokirjan nro: 43359B
E-mail: Christel.Ramstedt@hut.fi
Sisällysluettelo
CCIF Comite consultatif international telephonique/Kansainvälinen puhelinkonsultointikomitea, 1924-1993
CCIR Comite consultatif international des radiocommunications/Kansainvälinen radiokonsultointikomitea, 1927-1993
CCIT Comite consultatif international telegraphique/ Kansainvälinen lennätinkonsultointikomitea, 1925-1993
CCITT Comite consultatif international telegraphique et telephonique/Kansainvälinen lennätin- ja puhelinkonsultointikomitea
HLC High Level Committee/Korkean tason komitea
IFRB International Frequency Registration Board/Kansainvälinen taajuuksienrekisteröintilautakunta
ITU International Telecommunication Union/Kansainvälinen televiestintäliitto. International Telegraph Union/Kansainvälinen lennätinliitto, 1865-1933.
ITU-D ITU Telecommunication Development Sector/ITU:n kehityssektori
ITU-R ITU Radiocommunication Sector/ITU:n radioviestintäsektori
ITU-T ITU Telecommunication Standardization Sector/ITU:n telestandardisointisektori
WTO World Trade Organization/Maailmankauppaliitto
1. Johdanto
Lennättimen käyttöönotosta, 1800-luvun puolivälistä saakka, televiestinnällä on ollut tärkeä rooli ihmisen toiminnassa. Televiestintää alettiin nopeasti hyödyntää kaupankäynnissä sekä valtiollisissa ja sotilaallisissa yhteyksissä. Turvallisuus niin maalla kuin merellä parantui huomattavasti ja ihmisiä voitiin viihdyttää, informoida ja kouluttaa entistä paremmin.
Koska televiestinnästä tuli niin tärkeä osa yhteiskuntaamme, useimmissa maissa siitä tuli joko valtion monopoli tai valtion vahvan sääntelyn alainen. Kaupanteon ja poliittisten tarpeiden ansiosta televiestintä ylitti lähes alusta alkaen kansalliset rajat. Oli tarpeellista luoda tapa jolla maat pystyivät koordinoimaan kansainvälistä televiestintää kaikkien eduksi. Siksi perustettiin vuonna 1865 Kansainvälinen lennätinliitto, nykyisen Kansainvälisen televiestintäliiton edeltäjä. ITU:lla, joka on vanhin kansainvälinen järjestö ja jonka päämaja sijaitsee Genevessä, Sveitsissä, on 184 jäsenvaltiota, joiden tarpeita se palvelee muuttuvassa ja kehittyvässä televiestinnän maailmassa.
Tavoittet ja rajaukset
Tässä työssä on tarkoitus selvittää ITU:n tehtäviä, sen rakennetta ja sen kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Tulen käsittelemään teknologisen konvergenssin, globalisaation, kilpailun, tuote- ja palveluinnovaation sekä suurenevan kehittyneiden ja kehitysmaiden välisen televiestintäkuilun tuomia haasteita sekä ITU:n strategisia suunnitelmia vuosille 1995-1999.
Aihetta tulen lähestymään toiminnalliselta ja taloudelliselta kannalta, en niinkään käsittele ITU:ssa käsiteltäviä teknisiä kysymyksiä.
Aluksi tulen kertomaan ITU:n historian merkittävimmistä tapahtumista, sitten sen tehtävistä, rakenteesta ja jäsenistä ja lopuksi tulen käsittelemään ITU:ssa lähivuosina tehtyjä radikaaleja muutoksia ja niitä muutoksia joita vielä suunnitellaan 2000-luvulle mentäessä.
Yhdenmukaistaakseen lennätintomintaa syntyi 1800-luvulla kaksi eri liittoa, Itävallan ja saksalaisten valtioiden liitto ja länsieurooppalaisten valtioiden liitto. Näiden liittojen yhteistoiminta kangerteli ja parantaakseen tilannetta Napoleon III järjesti Pariisissa 1865 konferenssin, jonka seurauksena syntyi Kansainvälinen lennätinliitto ITU, johon kuului 20 Euroopan valtiota (1).
Puhelimen yleistymisen myötä konferensseissä käsiteltävä työmäärä kasvoi ja tarvittiin uusia elimiä valmistelemaan niissä käsiteltäviä aiheita. 1924 perustettiin Kansainvälinen lennätinkonsultointikomitea CCIT ja vuotta myöhemmin Kansainvälinen puhelinkonsultointikomitea CCIF. Radotoiminnalle, joka kehittyi nopeasti ensimmäisen maailmansodan aikana, perustettiin vastaavasti vuonna 1927 Kansainvälinen radiokonsultointikomitea CCIR.
Koska tähän mennessä oli järjestetty sekä Kansainvälisiä lennätinkonferensseja että Kansainvälisiä radiolennätinkonferensseja ja niiden toiminta oli osittain päällekkäistä syntyi ajatus niiden yhdistämisestä Kansainväliseksi televiestintäkonferenssiksi. Tämä tapahtui vuonna 1932 ja vuoden 1934 alusta ITU:sta tuli Kansainvälinen televiestintäliitto.
Vuotta 1947 voidaan pitää merkkipylväänä ITU:n historiassa, koska silloin tehtiin suuria muutoksia ITU:n rakenteeseen ja sen toimintatapoihin, ja ne pätevät vielä tänäänkin. Vuonna 1947 päätettiin, että vastedes täysivaltaisiksi jäseniksi voisivat tulla vain itsenäiset valtiot. Tämä koski vain uusia jäseniä. Yksinkertainen äänienemmistö säilytettiin. Tämä yhdessä ITU:n perinteen mukaisen "yksi ääni per jäsen"-säännön kanssa tuli myöhemmin merkitsemään etuja ja vallansiirtoa kehitysmaille. ITU:n ylimmäksi elimeksi vahvistettiin täysimääräinen konferenssi, joka kokoontui viiden vuoden välein tekemään muutoksia ITU:n toimintaa koskevaan sopimukseen ja luomaan toimintatavan perusteet.
Samassa Atlanta Cityn kokouksessa vahvistettiin, että ITU:sta tulisi Yhtyneiden Kansakuntien erikoistunut elin. Tämä vaati hallintoneuvoston perustamista. Sen tehtävänä oli ylläpitää yhteyksiä sopiviin YK:n elimiin. Se koostui täysimääräisen konferenssin valitsemista 18 maan edustajista ja sen oli määrä kokoontua vuosittain valvotakseen ITU:n toimintaa ja sen yhteyksiä muihin kansainvälisiin organisaatioihin.
Tähän saakka Sveitsin Bernissä sijainnutta ITU:n sihteeristöä, joka hoiti hallinnollisia tehtäviä, oli rahoittanut ja johtanut Sveitsin hallitus. Tätä muutettiin nyt YK:n muiden elinten mukaiseksi niin että se koostui eri maiden edustajista. Sen nimitystä muutettiin pääsihteeristöksi ja se siirrettiin toimimaan Geneveen. Sitä johtamaan tulisi pääsihteeri ja varapääsihteeri.
Samana vuonna perustettiin vielä Kansainvälinen taajuksienrekisteröintilautakunta IFRB, jonka tehtävänä olisi valvoa taajusspektrin käyttöä.
1956 CCIT ja CCIF päätettiin yhdistää Kansainväliseksi lennätin- ja puhelinkonsultointikomiteaksi, CCITT:ksi.
Koska ITU:ssa ei vuoden 1947 jälkeen tapahtunut merkittäviä rakenteellisia muutoksia sen toimintatavat jäivät jälkeen yhteiskunnallisesta kehityksestä. Eritysesti televiestintäalalla tapahtuvien nopeiden muutosten takia päätettiin Nizzan täysimääräisessä konferenssissa 1989 perustaa korkean tason komitea HLC, jonka tehtävänä olisi tutkia miten ITU voitaisiin sopeuttaa muuttuvaan televiestintäympäristöön. Samalla perustettiin Televiestinnän kehitysvirasto, jonka tehtävänä oli avustaa kehitysmaita niiden televerkkojen ja -palveluiden kehittämisessä.
Joulukuussa 1992 järjestettiin ensimmäinen ylimääräinen täysimääräinen konferenssi, jossa päätettiin että HLC:n muutosehdotukset olisi voimaanpantava 1.3.1993 mennessä. Täysin uusi rakenne ja säännöstö astuivat voimaan 1.7.1994 (2).
ITU on maailmanlaajuinen järjestö, jossa valtiot ja yksityinen televiestintäsektori koordinoivat televiestintäverkkojen ja -palveluiden perustamista ja niiden toimintaa. ITU tekee kansainvälisiä säännöksiä ja sopimuksia joita jäsenmaat soveltavat kansallisessa oikeudessaan. Ne koskevat taajuuksien käyttöä maassa ja avaruudessa sekä geostationaaristen satelliittien käyttöä. ITU myös kehittää standardeja mahdollistaakseen televiestintäjärjestelmien yhteensopivuuden maailmanlaajuisesti, käytetystä tekniikasta riippumatta. ITU edistää televiestinnän kehitystä kehitysmaissa perustamalla kehitysohjelmia ja strategioita yhdessä muiden alan osapuolten kanssa ja tarjoamalla erikoistunutta teknistä apua televiestintäpolitiikassa, teknologioiden vaihtamisessa ja muuntamisessa, investointiprojektien hallinnassa ja rahoituksessa, voimavarojen hankkimisessa, verkkojen installoinnissa ja ylläpidossa, henkilöstön hallinnassa sekä tutkimuksessa ja kehityksessä (3).
ITU:n tehtävät kattavat seuraavat aluet:
· tekninen alue: televiestintämahdollisuuksien kehityksen ja toimintatehokkuuden edistäminen televiestintäpalvelujen, niiden hyödyllisyyden ja niiden saatavuuden parantamiseksi
· kehitysalue: teknillisen avun tarjoaminen kehitysmaille televiestintäalalla, televistinnän kehittämistä varten tarvittavien ihmis- ja taloudellisten varojen hankkimisen edistäminen ja pyrkimys tarjota mahdollisuus televistintään kaikille ihmisille
· poliittinen alue: kansainvälisellä tasolla laajemman lähestymistavan edistäminen televiestinnän kysymyksissä globaalisessa informaatiotaloudessa ja -yhteis-kunnassa
Heinäkuussa 1995 ITU:n kolmeen sektoriin kuului 184 jäsenvaltiota ja
363 jäsentä (tieteelliset ja teollisuusyritykset, julkiset ja
yksityiset operaattorit, yleisradiot sekä alueelliset/kansainväliset
oraganisaatiot).
4. ITU:n rakenne
ITU koostuu:
· täysimääräisestä kokouksesta, joka on ITU:n ylin auktoriteetti ja joka kokoontuu neljän vuoden välein tekemään strategisen suunnitelman ja päättämään organisaation toimintaperiaatteista ja tekee muutoksia ITU:n toimintaa koskevaan sopimukseen ja valitsee neuvoston jäsenet, pääsihteerin, varapääsihteerin ja sektorien päämiehet.
· neuvostosta, joka koostuu 46 jäsenvaltioiden edustajista. Se toimii täysimääräisen kokouksen puolesta ja kokoontuu vuosittain ottamaan kantaa laajoihin televiestintää koskeviin kysymyksiin varmistaakseen että ITU:n toiminta ja strategia vastaa jatkuvasti muuttuvaa televiestintäympäristöä. Neuvosto vastaa myös ITU:n työn tehokkaasta koordinoinnista ja sen budjetin hyväksymisestä.
· kansainvälisen televiestinnän maailmankonferensseista, jotka kokoontuvat säännöllisesti tarkistamaan ja korjaamaan kansainvälistä televiestintää koskevia säännöksiä jotka koskevat kansainvälisen televiestinnän hallintaa ja operaattoreita. Ne perustavat televiestintäpalvelujen tarjontaa ja toimintaa sekä kuljetustekniikkaa koskevat perusperiaattet.
· radioviestintäsektorista, joka koostuu radioviestinnän maailmankonferensseista ja aluekonferensseista, radioviestintäkokouksista, radiosäännöslautakunnasta, radioviestinnän tutkimusryhmistä ja radioviestintävirastosta.
· televiestinnän standardointisektorista, joka koostuu televiestinnän maailmankonferensseista, televiestinnän standardisoinnin tutkimusryhmistä ja televiestinnän standardisointivirastosta.
· televiestinnän kehityssektorista, joka koostuu televiestinnän kehityksen maailmankonferensseista ja aluekonferensseista, televiestinnän kehityksen tutkimusryhmistä ja televiestinnän kehitysvirastosta. Televistinnän kehityssektorin johtajaa avustaa neuvoa antava lautakunta, joka koostuu sektorin jäsenistä, kun taas muiden sektorien johtajia avustaa neuvoa antavat ryhmät.
· pääsihteeristöstä, jota johtaa pääsihteeri (vuosina 1995-1998 suomalainen Pekka Tarjanne). Häntä avustaa varapääsihteeri. Pääsihteeristö koostuu lisäksi koordinointikomiteasta, johon kuuluu pääsihteeri, varapääsihteeri ja sektorien johtajat. Pääsihteristöä avustaa maailman televiestinnän neuvoa antava neuvosto, joka koostuu yrityssektorin edustajista.
Pääsihteeristö ja ITU:n eri sektorit työllistävät yli 750 henkilöä yli 70 maasta. Kuvassa 1 on kuvattu ITU:n rakenne (4).
World Conferences Plenipotentiary Conferences
on Internationational World Telecommunications Council Telecommunication
Policy Forum
Radiocommunication Telecommunication Telecommunication
Sector Standardizaton Sector Development Sector
World/Regional World World/Regional
Radiocommunication Telecommunication Telecommunication
Conferences Standardization Development Radiocommunication Conferences Conferences
Assemblies
Secretary-General WTAC*
Coordination Radio Study Study Study
Committee Deputy Regulations Groups Groups Groups
Secretary-General Board
General Director Advisory Director Advisory Director Advisory
Secretariat Group Group Board Bureau Bureau Bureau
*World Trade Advisory Council
Kuva 1. ITU:n rakenne.
Radioviestintäsektori vastaa radiotaajuusspektrin järkevästä, oikeudenmukaisesta, tehokkaasta ja taloudellisesta käytöstä (5). Tämä toteutetaan:
· järjestämällä radioviestinnän maailmankonferensseja ja aluekonferensseja, jotka kehittävät ja tekevät radiosäännöksiä ja radiosopimuksia radiotaajuusspektrin käytöstä
· antamalla ITU-R:n suosituksia radioviestintäpalveluiden ja -verkkojen teknisistä ominaisuuksista ja toiminnasta
· pyrkimällä estää eri maiden radioasemien välinen haitallinen interferenssi
· ylläpitämällä kansainvälistä taajuusrekisteriä
· tarjoamalla välineitä, informaatiota ja seminaareja kansallisten radiotaajuusspektrien hallinnan avustamiseksi
Televiestinnän standardisointisektori tutkii teknisiä, toiminnallisia sekä tariffeja koskevia kysymyksiä ja tekee niistä suosituksia televiestinnän maailmanlaajuiseksi standardoimiseksi mukaanlukien yleisten televerkkojen radiojärjestelmien yhteyksien suositukset (6). Televiestinnän standardointisektorin lainsäädännöstä ja toiminnasta päättää maailman televistinnän standardointikonferenssit, joita tukevat tutkimusryhmät.
Televiestinnän standardoinnin tutkimusryhmät koostuvat asiantuntijoista, niihin osallistuvat myös valtiot sekä julkisen ja yksityisen sektorin edustajat. Ne keskittyvät televiestintäpalveluiden, laitteiden, systeemien, verkkojen ja palveluiden toiminnan, suorituksen ja ylläpidon sekä tariffiperiaatteiden ja laskentatapojen standardoimiseen. ITU-T:n suosituksia yleensä noudatetaan vaikka sitoutuminen niihin ei ole pakollista sillä ne takaavat verkkojen yhteensopivuuden ja mahdollistavat teknisesti palveluiden tarjoamisen maailmanlaajuisesti.
Televisetinnän kehityssektorin tehtävänä on mahdollistaa ja edistää televiestinnän kehitystä tarjoamalla, organisoimalla ja koordinoimalla teknistä yhteistyötä ja avustustoimintaa. Televiestinnän kehityssektorin toiminnasta päättävät televiestinnän kehityksen maailmankonferenssit ja aluekonferenssit, joita tukevat tutkimusryhmät.
ITU:n jäsenvaltiot ovat myös ITU:n eri sektorien jäsenia. Muut jäsenet voivat hakea jäsenyyttä niihin.
Pääsihteeristön toimintaan kuuluu ITU:n hallinnollisten ja taloudellisten toimintojen lisäksi:
· televiestintäympäristön muutoksia koskevien raporttien valmistelu ja ehdotuksien tekeminen ITU:n tulevaisuuden toiminnasta ja strategiasta
· televiestintäalan informaation julkaiseminen ja levittäminen
· ITU:n konferenssien organisointi ja logistisen tuen tarjoaminen niille
· ITU:n toiminnan koordinointi YK:ssa ja muissa kansainvälisissä organisaatioissa
· suhteet jäsenvaltioihin, teollisuuteen ja käyttäjiin
· maailmanlaajuisten ja alueellisten TELECOM-näyttelyiden ja -foorumien organisointi
· informaation tarjoaminen lehdistölle, televiestinnän yritys- ja yksityskäyttäjille, akateemisille instituutiolle ja yleisölle
· elektroninen tiedonvaihto ja pääsy ITU:n dokumentteihin, julkaisuihin ja tietokantoihin
Kyoton täysimääräisessä konferenssissa 1994
perustettu Maailman televiestintäpolitiikan foorumin
tarkoituksena on toimia laajojen televiestintää koskevien
toimintatapojen ja säännösten keskustelu- ja
tiedonvaihtofoorumina. Käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi
teknoloigisen kehityksen vaikutus, infrastruktuurin kehityksen
edistäminen, globaali informaatioinfrastruktuuri ja uudet radiospektrin
hallintamenetelmät. Maailman televiestintäpolitiikan foorumi
valmistelee raporteja käsiteltäviksi ITU:n kokouksissa.
Tämän foorumin perustaminen heijastaa ITU:n tavoitetta
päästä mukaan yhä laajempien televiestinnän
osa-alueiden politiikantekoon.
5. ITU:n tulevaisuuden suunnitelmat
ITU:ssa on parin viime vuoden aikana tapahtunut merkittäviä rakenteellisia muutoksia kun Genevessä 1992 pidetyn ylimääräisen täysimääräisen konferenssin seurauksena päätettiin ottaa käyttöön edellä käsitelty rakenne. Pelkkä rakennemuutos ei kuitenkaan riitä organisaation toiminnan uudistamiseksi. Edellisen, Kyotossa Japanissa 1994 pidetyn täysimääräisen konferenssin tehtävänä oli päättää mitä uuden organisaation olisi tehtävä ollakseen iskukykyinen ensi vuosituhannelle mentäessä. Ensimmäistä kertaa ITU:lle laadittiin strateginen suunnitelma.
Seuraavassa käsitellään ITU:n kohtaamia muutoksia televiestintäympäristössä. Niiden pohjalta on helppo ymmärtää että muutoksia on tehtävä ITU:n toimintaan jatkossakin.
5.1 Muuttuva televiestintäympäristö
Tärkeimmät ITU:n toimintaan vaikuttavat televiestintäympäristön muutokset ovat (7):
· televiestintäsektorin uudellenstrukturointi: Kilpailun vapautumisesta ja yksityistämisestä johtuen monien ITU:n jäsenvaltioiden rooli televiestinnässä muuttuu. Niiden tehtäviin kuuluu nykyisin operaattoritoiminnan sijaan televiestinnän toimintaperiaatteista päättäminen ja sääntely. Siksi jäsenvaltioiden tarpeet muuttuvat ja ITU:n toiminta on sopeutettava siihen.
· teknologinen konvergenssi: Televiestinnän, tietotekniikan ja yleisradiotoiminnan nopea kehittyminen ja konvergenssi mahdollistavat uusia tuotteita ja palveluja joiden tuomiin kysymyksiin ITU:n on pystyttävä vastaamaan.
· globalisaatio: Televiestintäopetaattoreiden maailmanlaajuisten liittojen ja uusien mobiilisatelliittiverkkojen kehittyminen voi muuttaa kansainvälisen televiestinnän luontoa perusteellisesti. Globaalien televiestintäsysteemien harmonisointi tulee olemaan yksi tärkeimmistä ja vaikeimmista ITU:n kohtaamista kysymyksistä tulevaisuudessa.
· globaali informaatiotalous ja -yhteiskunta: Televiestinnällä on tänään erittäin tärkeä rooli kansainvälisessä kaupankäynnissä, valuuttamarkkinoilla ja kansainvälisten yrityksien toiminnassa. Televiestinnällä on maailmanlaajuisesti suuri vaikutus kuluttajien kysyntään ja odotuksiin. Siksi televiestintään liittyviä kysymyksiä on alettu käsitellä myös muissa kansainvälisissä organisaatioissa kuten maailmankauppaliitossa, WTO:ssa. Yhteistyö näiden organisaatioiden kanssa tulee olemaan tärkeätä jos ITU haluaa säilyttää asemansa kansainvälisen televiestinnän politiikantekijänä ensi vuosituhannella.
· geopoliittinen muutos: Eri maissa tapahtunut poliittinen vapautuminen ja kauppatapojen muutos länsimaiden mukaiseksi sekä vahvojen talous- ja kauppaliittojen muodostuminen on tuonut esiin televiestinnän tärkeän roolin taloudellisessä kehityksessä ja kilpailukyvyssä. On perustettu alueellisisa instituutioita joiden toiminta heijastaa ITU:n toimintaa. ITU:n, sekä muiden maailmanlaajuisten ja alueellisten organisaatioiden tehtävien ja vastuualueiden koordinoimiseen tulisi kiinnittää huomiota tulevaisuudessa.
· kehityskuilu: Kahdella kolmasosalla maailman väestöstä ei ole mahdollisuuksia televiestintään kun taas televiestinnän kehitys kehitysmaissa tapahtuu kiihtyvällä nopeudella. Tämä kehityskuilu vain suurenee. Televiestinnän kehitys on riippuvainen taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Koska televiestintä on todettu tärkeäksi osaksi ihmiskunnan kehitystä, televiestinnän peruspalvelujen tulisi olla saatavana maailmanlaajuisesti. Eräissä kehitysmaissa kehitys on ollut merkittävää viime vuosina kun taas vähiten kehittyneissä maissa mainittavaa kehitystä ei ole ollut. Kehitysmaiden erojen sekä kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden kehityskuilujen yhteenkurominen tulee vaatimaan yhteistä ponnistusta ITU:lta, sen jäsenvaltioilta ja jäseniltä sekä muilta kansainvälisiltä ja alueellisilta organisaatioilta.
5.2 ITU:n strateginen suunnitelma vuosille 1995-1999
Vuosien 1995-1999 strategisen suunnitelman päämääränä on tehdä ITU:sta kaikkien televiestintään liittyvien kysymysten polttopiste 2000-luvun informaatiotaloudessa ja -yhteiskunnassa (8). Saavuttaakseen tämän päämäärän ITU:n on tultava enemmän asiakasorientoituneeksi ja sen toiminnan pitää vastata jäsenvaltioiden muuttuviin rooleihin, tarpeisiin ja toimintoihin sekä viestintäteollisuuden muutoksiin ja kaikkien jäsenten muuttuviin tarpeisiin. Strateginen suunnitelma koostuu kolmesta osasta, joita käsitellään seuraavaksi.
5.2.1 ITU:n perustusten vahvistaminen
ITU:n perustusten vahvistaminen saavutetaan lisääntyvällä synergialla ITU:n toimintojen välillä ja lisäämällä yksityisen sektorin osallistumista ITU:n toimintaan. Ennen Kyoton konferenssia teollisuuden osuus ITU:n budjetista oli vain 11 % (9). Kun samaan aikaan jäsenvaltioiden halu ja kyky avustaa ITU:n toimintaa on laskussa on yksityisen sektorin vahva osallistuminen tärkeätä jos halutaan palvella televiestintäsektorin tarpeita paremmin tulevaisuudessa.
5.2.2. ITU:n toiminta-alueen laajentaminen
Monet ITU:n jäsenvaltiot eivät enää harjoita operaattoritoimintaa vaan ne vastaavat nyt televiestinnän toimintatapojen päättämisestä ja sääntelystä. Ne tarvitsivat näiden kysymysten keskusteluun uuden foorumin ja siksi Kyoton konferenssissa päätettiin maailman televiestintäpolitiikan foorumin perustamisesta. Sen ensimmäinen kokoontuminen tulee olemaan lokakuussa 1996 ja se tulee keskustelemaan satelliittiyhteyksiä käyttävästä globaalisesta matkaviestinnästä. ITU:n yksityisen sektorin jäsenet ovat peräänkuuluttaneet parannettua sähköistä pääsyä ITU:n dokumentteihin ja julkaisuihin. Pitääkseen heidät jäseninä ja helpottaakseen ITU:n standardien nopeaa kehittymistä ja täytäntöönpanoa maailmanlaajuisesti ITU:sta on tultava verkotettu organisaatio.
5.2.3 ITU:n vaikutusvallan lisääminen
Vahvemman perustan ja laajemman tuote- ja palveluportofolion ansiosta ITU:n
jäsenvaltiot uskovat ITU:n pystyvän lisäämään
poliittista vaikutusvaltaansa. Tämä perustuu yhtiötoveruuteen ja
strategisiin liittoihin muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa.
Tällaisia organisaatioita ovat Maailmanpankki, Maailmankauppaliitto,
UNESCO, OECD sekä uudet organisaatiot, kuten Internet Society ja muut
ryhmät, jotka aktiivisesti edistävät globaalin
informaatioinfrastruktuurin kehitystä.
6. Yhteenveto
130-vuotias ITU voi olla itsestään ylpeä. Alusta saakka se on osallistunut lukuisten säännösten ja standardien tekoon, jotka ovat helpottaneet globaalin televiestinnän harmoonista kasvua. Viime vuosina se on myös osallistunut televiestintäverkkojen laajentamiseen ja uudistamiseen kehitysmaissa. ITU:lle muuttuminen on ollut elämäntapa ja sen evoluutio organisaationa on heijastanut televiestinnän muutoksia sekä teknologiana että elinkeinona. Keskityttyään alunperin lennätintoimintaan, tänään ei ole televistinnän muotoa, yleisradiotoiminta ja tiedonsiirto mukaanluettuna, joka ei kuuluisi sen toimialaan.
Televiestinnän tunnustaminen tärkeäksi osaksi infrastruktuuria on johtanut ITU:n äskettäiseen uudellestrukturoimiseen. Tämä tehtiin toimintojen tehokkuuden parantamiseksi ja yksityisen sektorin osallistumisen lisäämiseksi. Yksityisen sektorin osallistuminen televiestinnän tarjoamiseen on koko ajan vahvasti lisääntymässä.
Mentäessä kolmannelle vuosituhannelle on kolme selvää teknologista trendiä: suurempi liikkuvuus, lisääntyvät multimediasovellukset ja lisääntynyt verkkojen älykkyys. Markkinastruktuureja kuvastaa liberalisoituminen ja lisääntynyt kilpailu. ITU tulee varmasti läpikäymään paljon muutoksia myös tulevaisuudessa mutta sen kolme päätehtävää tulee olemaan a) sopimusten tekeminen rajoitettujen luonnonvarojen, kuten radiotaajuusspektrin, koordinoidusta käytöstä; b) teknisten standardien tekeminen maailmanlaajuisen verkkojen ja palvelujen yhteiskäytön varmistamiseksi; sekä c) televiestinnän kiihtyvän kehityksen edistäminen kaikkialla maailmassa. Jos kaksi ensimmäistä tehtävää laiminlyötäisiin olisi seurauksena huikea määrä kohinaa ja ellei kolmannesta huolehdittaisi voisi se aiheuttaa miljoonien ihmisten eristämisen, mikä voisi olla vaaraksi maailman rauhalle ja hyvinvoinnille. On siksi selvää että ITU:a tarvitaan ihmisen perustarpeen täyttämiseksi - oikeuteen ja tarpeeseen kommunikoida.
1 Codding, G & Rutkowski, A. The International Telecommunication Union in a changing world. Dedham, MA, USA: Artech House, 1982. 414 s.
ISBN 0-89006-113-0.
2 Lambert, F. The International Telecommunication Union 1994, an overview. 4th ed. Geneve, Sveitsi: ITU Press and Public Information Department, 1994. 32 s.
3 Behroutz, A. Catalogue of publications. Geneve, Sveitsi: ITU Common Services Department, Sales and Marketing, 1995. 40 s.
4 Channing, I. The International Telecommunication Union celebrating 130 years 1865-1995. London, England: International Systems and Communications, 1995.
612 s.
5 ITU Radiocommunication Bureau. ITU Radiocommunication Sector. Geneve, Sveitsi: ITU Radiocommunication Bureau, 1995. 10 s.
6 ITU Telecommunication Standardization Bureau. ITU Telecommunication Standardization Sector. Geneve, Sveitsi: ITU Telecommunication Standardization Bureau, 1995. 10 s.
7 ITU. ITU strategic plan 1995-1999. Geneve, Sveitsi: ITU, 1994. 20 s.
8 ITU. ITU in brief 1995. Geneve, Sveitsi: ITU, 1995. 8 s.
