_____________________________________________
TELETOIMINNAN LIBERALISOITUMINEN
EUROOPASSA
S-38.116
Teletietotekniikka
Ulla Sohlo S IV 42134N
Ulla.Sohlo@hut.fi
_____________________________________________
ADSL Asymmetric Digital Subsriber Loop
ATM Asynchronous Transfer Mode
CATV Cable Television
DECT Digital European Cordless Telephone
langaton puhelinjarjestelma, joka käyttää taajuusaluetta 1800 Mhz ja ADPCM -koodausta
EU Euroopan Unioni
franchising Yrityksen kansainvälistymiskeino, liikeidean lisensointi, jossa lisensinhaltija kayttää myyjän kehittämiä tavaramerkkejä
HFC Hybrid Fiber Coax
tekniikka, jolla kaapelitelevisioverkot yhtenaistetään kuidun avulla
ISDN Integrated Service Digital Network
joint venture Yrityksen kansainvälistymismuoto, yhteisyritys, jossa yritys perustaa toisen yrityksen kanssa yhteisyrityksen tarkoituksenaan hoitaa sitä yhdessä
PBX Private Branch Exchange
yksityinen puhelinvaihdeverkko
PSTN Public Switched Telephone Network,
yleinen puhelinverkko
video-on-demand Uusi tilausvideopalvelu, joka on vasta koekäytössä
WLL Wireless Local Loop
langaton tilaajaverkko
Tällä hetkellä koko Eurooppa on kovaa vauhtia dereguloitumassa ja teletoiminnan harjoittaminen sekä sen vaatima infrastrukstuurin rakentaminen vapautuvat. Aihe onkin ollut ajankohtainen ja erittäin suosittu lehdistössa ja etenkin tietoliikenteen kanssa jollain tavalla tekemisissä olevien keskuudessa. Tähän asti varsinaisen puhelinliikenteen välittäminen on ollut erittäin rajoitettua ja jokaisessa maassa onkin ollut oma instituutio, joka on ollut vastuussa ko. valtion puheliikenteen kulusta. Tässä tilanteessa monopolistina toimivan operaattorin on ollut valta määritellä palveluidensa hinnat täysin vapaasti ja nauttia suurista katteista. Dataliikenteen välitys on kuitenkin ollut hieman vapaampaa ja siitä on voinut kilpailla useampi yritys samoilla markkinoilla. Teletoiminnan vapautuminen pakottaa poliittisiin uudelleenjärjestelyihin useissa Euroopan maissa.
Euroopassa teletoiminnan liberalisoituminen on alkanut nopeiten Isossa Britanniassa, Suomessa ja Ruotsissa, mutta Euroopan Unioni, EU, on asettanut täydellisen liberalisoitumisen takarajaksi vuoden 1998 alun.
Teletoiminnan vapautuminen vaikuttaa varmastikin yhä innokkaampaan tuotekehittelyyn ja monimuotoisten palvelukonseptien luomiseen. Se kuka pystyy tarjoamaan parhaita palveluita kilpailukykyisillä hinnoilla on vahvoilla. Teknologioiden kehitteleminen antaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia erilaiseten ratkaisujen luomiseen ja markkinoimiseen.
Liberalisoituminen on aiheuttanut sen, että operaattorit keräävät voimavarojansa yhteen muodostaen niin sanottuja alliansseja kansainvälisen liikenteen välittämisessä. Näistä myöhemmin tässä dokumentissa.
Dokumentissa kasittelen teletoiminnan tilannetta Euroopassa ja Suomessa. Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa etenkin Kaukoidassa deregulaatio on myos alkanut, mutta en puutu siihen sen enempaa. Australia sen sijaan on vasta hitaasti avaamassa markkinoitaan uusille yrittajille.
4. Teletoiminnan tilanne Euroopassa
Kuva 4.1 Liberalisoitumisen aste Euroopan maissa. [4]
Kuten jo johdannossa mainitsin, EU on määrännyt vuoden 1998 tammikuun alun takarajaksi teletoiminnan vapautumiselle koko Euroopassa. Tämä vapautuminen koskee juuri puheliikenteen välittämistä, joka on ollut aikaisemmin erittäin rajoitettua ja tarkkaan vartioitua. Kuitenkin teletoiminnan alueella on useita erillisiä markkinoita sekä palveluitten että laitteiston kannalta, jotka voidaan kaikki lukea täydelliseen kilpailun vapautumiseen. Tällaisia ovat markkina-arvon perusteella järjestettynä:
· perus puhelinpalvelu (kiinteä)
· matkapuhelinpalvelut
· kiinteiden yhteyksien välittäminen
· puhelin päätelaitteena
· matkapuhelimet
· PBX järjestelmät
· lisäarvopalvelut
· modeemit
Sekä tietoliikenteen että energian verkostojen avaaminen kilpailulle ovat näkyvin osa siitä suuresta ideologisesta kamppailusta, jota Euroopassa nykyisin käydään julkisten palvelujen ja niitä perinteisesti hoitaneiden julkisten monopolien asemasta suhteessa kilpailun vapauttamiseen. Kuten kuvasta 4.1 nähdään Ranskassa julkiset puhelin- ja energiamonopolit ovat vielä hyvin vahvoja. Siellä vastustetaan kiivaasti monopoliyhtiöiden yksityistämistä, koska pelätään ensisijaisesti kasvavaa työttömyyttä. Kuitenkin esimerkiksi Suomessa kilpailun vapauttamisella on ollut päinvastainen vaikutus työllisyyteen. Vaikka operaattorit ovat karsineet tyontekijostaan noin 5000 henkiloa, on laitevalmistajat pystyneet tarjoamaan sitakin enemman uusia tyopaikkoja. Kilpailun vapauttamista puolustetaan taas vetoamalla kuluttajien etuun; yhteyksien hinnat laskevat ja vaihtoehdot lisääntyvät sekä yrityksille että kotiasiakkaille.
Liberalisoituminen on vaikuttanut yhä innokkaampaan tuotekehittelyyn ja tuloksena onkin saatu muun muassa mittavia ATM kokeiluja, vaikkakin vielä tällä hetkellä markkinat ovat pieniä. ISDN jatkaa voimakasta kasvuaan Euroopassa edelläkävijänä Saksa, jossa ISDN-penetraation yritysliittymistä on arveltu nousevan 50 % :iin parin vuoden sisällä. Henkilökohtaisen viestinnän alueella GSM-teknologia on jyrännyt kovaa vauhtia ja tulevaisuudessa siitä tulleekin normaalin PSTN-palvelun varteenotettava vaihtoehto. Suomi on ollut edelläkävijä Euroopassa etenkin dataliikenteen palvelujen tarjoajana.
Kuvassa 4.1 on esitetty diagrammeilla liberalisoitumisen aste eri Euroopan maissa vuonna 1995. Positiivisia pisteitä on annettu markkina-alueille, joilla markkinat ovat avoimet ja negatiivisia monipolistisille markkina-alueille. Jos kilpailu on rajoitettua, ei pisteitä anneta kumpaankaan suuntaan. Pisteytykset ovat suhteessa markkina-alueen kokoon. Vaikka kilpailu on periaatteessa vapaata jollakin alueella, saattaa toiminta kuitenkin käytännössä olla hyvinkin suljettua. Tällaista kilpailutilannetta on pidetty rajoitettuna tässä tutkimuksessa. Pisteytys on vain suuntaa antava, mutta siitä voidaan helposti vetää joitakin johtopäätöksiä. Vahvasti liberalisoituneet maat tarjoavat palveluita nopeammin, monipuolisemmin, paremmalla tasolla, kehittynemmin laskutusjärjestelmin ja halvemmilla hinnoilla.
Teletoiminnan tilanne sekä kiinteän että mobiiliverkon puolella on havainnollistettu kuvassa 4.2. Siitä nähdään, että mobiiliverkko-operaattorit ovat kilpailleet keskenään aikaisemmin. Kilpailun vapauttaminen on edennyt pienin askelin. Satelliittiyhteydet liberalisoitiin jo lokakuussa 1994 säädetyllä direktiivillä. Matkapuhelinoperaatorien monopolit oli määrä poistaa EU-maissa jo 1996 alusta, josta lähtien toimiluvan saaneilla yrityksillä on mahdollisuus myös rakentaa omia verkkojaan.
Jatkuva keskustelu on käynnissä siitä, kuinka monta operaattoria voidaan lisensoida. Monilla instituutioilla on omistuksessaan suhteellisen kattava verkko, joka on kuitenkin rakennettu alkujaan ainoastaan kyseisen yrityksen käyttöön. Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi voimalaitokset, rautatiet ja suuret teräs- ja kemikaalitehtaat. Näiden verkot voidaan tietenkin ottaa yleiseen tietoliikenteen käyttöön liberalisoitumisen myötä. Muun muassa Iso-Britanniassa Energis ja RWE Ruotsissa ryhtyivät pari vuotta sitten harjoittamaan myös teletoimintaa varsinaisen oman bisneksensä ohessa. Vastaavalla tavalla Suomessa Telivo on aloittanut teletoimintansa oman varsinaisen voimalaitostoimintansa ohessa. Olemassa olevat operaattorit ovatkin hyödyntäneet tällaisten verkkojen olemassa oloa ja muodostaneet ns. joint ventureita heidän kanssaan tarjoten heille osaamistaan ja saaden vastineeksi tuottoa toiminnastaan. Myös aikaisemmin monopoliasemassa toimineet kansalliset operaattorit ovat suotuisassa asemassa hallitusten kanssa, kun he toimivat omien rajojen ulkopuolella, mutta paikallisen yrityksen kanssa yhteistyössä.
Kuva 4.2 Mobiili- ja kiinteiden verkkojen operaattoreiden määrä vs. aika. [6]
Suomessa kauko- ja ulkomaanpuheluliikennettä sekä dataliikennettä on perinteisesti hoitanut valtion omistama Posti- ja Telelaitos. Paikallisliikenteestä taas huolehti pääosin alueelliset yksityisomistuksessa olevat paikalliset puhelinyhtiöt kaupunkialueella, joita on tällä hetkellä 46. Vaikka Posti- ja Telelaitos on yhtiöitetty se on yhä valtion omistama, kun taas paikallisten puhelinyhtiöiden omistussuhteet ovat paljon monimutkaisemmat. Teletoiminnasta huolehtiva yhtio, Tele, kulkee nimella Telecom Finland kansainvalisesti. Tänä päivänä paikallisten puhelinyhtiöiden liitto on nimeltaan Finnet-yhtiöt, johon kuuluu puhelinyhtiöiden lisäksi myös Radiolinja, Comptel, Finnet International, FinnetCom, Datatie ja Kaukoverkko Ysi.
Kilpailun vapautumisen myötä paikallisille puhelinyhtiöille on tarjoutunut mahdollisuus ottaa osaa kauko- ja ulkomaanpuhelun välittämiseen ja Telellä taas astua paikallisille markkinoille. Kauko- ja ulkomaanpuheluiden osalta kilpailu kiihtyi hyvin nopeasti, kun taas paikallispuheluliikenne sailyi lahes entisellaan. Kaukoverkko Ysi aloitti kaukopuheluluukenteen tarjonnan kotiasiakkaille vuoden 1994 alussa ja Telivo saman vuoden maaliskuun alussa. Ulkomaan puheluissa varsinainen kilpailu alkoi vuoden 1994 heinakuun alussa. Dataliikenne on vapautunut jo muutama vuosi sitten. GSM-liikenteen välitystä tarjoavat sekä Tele että Radiolinja. Erityisesti Tele on osoittanut kiinnostuksensa rakentaa GSM-verkkojaan myös Suomen ulkopuolelle kuten Baltian maihin, Venäjälle, Belgiaan, Turkkiin ja Marokkoon sekä Unkariin. Tele on ollut myös kiinnostunut Australian markkinoista.
Kuva 4.3 Suomen erilaisten puheluiden osuus koko liikevaihdosta. [3]
Kuvassa 4.3 on graafisesti esitetty erilaisista puheluista koostuva liikevaihto. kaukopuheluiden osuus liikevaihdosta on tällä hetkellä melko vaatimaton, suurin osa tuloista kertyykin paikallispuheluista. Toisaalta katteet kaukopuheluista ovat huomattavasti ulkomaapuheluita suuremmat, mika kasvattaa kaukopuheluiden merkitysta operaattoreille.
Paikallisuheluliittymistä noin 27 prosenttia on Telen, jotka käsittävät lähinnä maaseutua ja maan pohjoisosia, kun taas paikalliset puhelinyhtiöt hallitsevat muuta maata. Tele onkin lähtenyt kilpailemaan mm. Turkuun paikallispuheluiliikenteessä langattomalla verkolla, koska Turussa on paljon vuokraliittymiä, joista on helppo luopua. Paljon on ollut keskustelua siitä, että puhelinosakkuus estää vapaan kilpailun paikallispuheluissa. Osake sitoo nimittäin kuluttajan saman puhelinyhtiön asiakkaaksi ja hänen on vaikea vaihtaa esimerkiksi Helsingin Puhelin Oy:sta Telen asiakkaaksi. Liikenneministeriö onkin ehdottanut, että puhelinosakkeesta tulisi vain tavallinen arvopaperi. Tällöin osakkeen omistaja saisi normaalisti osinkoa sijoitukselleen, mutta voittoa ei saisi jakaa alennuksina kuukausimaksuissa. Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan myös toinen teletoimintalain muutosesitys, jossa helpotetaan uusien yrittäjien pääsyä telealalle siten, että puhelinyhtiöiden verkko on vuokrattavissa myös kilpailijoille. Suomessa osuusliittymien osuus puhelimista on noin 80 prosenttia ja noin 70 % paikallispuheluiden summasta ohjautuu paikallisille puhelinyhtiöille. Jotta Tele voisi käyttää puhelinyhtiöiden linjoja sen olisi ostettava asiakkaidensa puhelinosakkeet, mikä ei tietenkään tule kysymykseen. Telella on kuitenkin varsin suuri osuus suurten asiakkaiden paikallispuheluista (yritysliittyma).
Myös paikalliset puhelinyhtiöt ovat testanneet langattomia radioliittymiä, DECTiä, kolmessa paikassa Suomessa, mm. Porvoossa, Jarvenpaassa ja Helsingissä. Kuitenkin DECT-kokeilu on ollut pettymys sekä sen suosion vähyyden että teknisten ongelmien takia. Samoin Telen langaton paikallisverkko myöhästyi teknisten ongelmien takia. Tele on käyttänyt englantilaisen Ionican tekniikkaa ja Nortelin laitteita. Myos video-on-demand -palveluita on kehitetty ADSL-tekniikkaa hyvaksikayttaen ja koekaytto on aloitettu paakaupunkiseudulla.
Kaukopuheluita välittävät operaattorit tällä hetkellä ovat Tele, Kaukoverkko Ysi ja Telivo. Vuosi sen jälkeen, kun paikallisten puhelinyhtiöiden omistama Kaukoverkko Ysi oli aloittanut toimintansa, sen markkinaosuus oli 57 %. Kasvu on talla hetkella pysahtynyt ja ennemminkin laskemaan pain. Dataliikenteessä paikalliset puhelinyhtiöt pitävät yli 50 % markkinaosuutta. Operaattorit pyrkivätkin tekemään asiakkaiden kanssa sopimuksia kaukopuheluiden välittämisestä, jolloin puhelut ohjautuvat automaattisesti ko. operaattorin hoidettavaksi (ns. ensisijaisverkkosopimukset). Jaannosliikenne, ilman operaattoritunnusta valitut numerot, ohjataan markkinaosuuksien mukaisesti eri operaattoreiden verkkoihin ja naista puheluista veloitetaan kalleimman operaattorihinnan mukaisesti.
Ulkomaanpuheluita välittävät tällä hetkellä Tele, Finnet International ja Telivo, joista Tele säilyttää ainakin vielä jonkin aikaa noin 80 % markkinaosuuden, koska useat heidän asiakkaansa ovat suuria yrityksiä, jotka ovat tehneet sopimuksen Telen kanssa kansainvälisestä liikenteestä. Finnet Internationalin markkinaosuus lokakuussa -95 oli noin 17 %, kun taas Telen 82 %. Telivon markkinaosuus on talla hetkella noin 8 %, Finnetin 23 % ja Telen noin 69 %.
Kuva 4.4 Puhelinkulujen kehitys OECD-maissa. [1]
Teletoiminnan vapautuminen on aiheuttanut Suomessa samanaikaisesti palvelujen tarjonnan lisääntymisen ja hintojen radikaalin tippumisen Euroopan alimmille tasoille. Tästä johtuen teletoiminnasta saatavat voitot ovat myöskin laskeneet. Se ei ole ainoastaan huono asia, koska se estää uusien ulkomaisten operaattoreiden pääsyn Suomen markkinoille. Kuvassa 4.4 on esitetty, kuinka puhelinkulut ovat kehittyneet kilpailun vapautumisen vaikutuksesta.
Kuva 4.1 Kansainväliset teletoimintaa harjoittavat allianssit ja niiden liikevaihto. [5]
4.2 ALLIANSSIT
Kansainväliset yhteenliittymät eli allianssit kansallisten
teleoperaattorien välillä pyrkivät tänä
päivänä kanavoimaan suurimpien kansainvälisten yritysten
tietoliikenteestä saatavat tulot itselleen solmimalla heidan kanssaan
sopimuksia kansainvalisen liikenteen tarjoamisesta. Tällä
hetkellä alliansseja ovat muodostaneet seuraavat yritykset, suluissa
mainittu allianssin nimi:
· British Telecom / MCI (Concert)
· France Telecom / Deutsce Telecom / Sprint (Atlas)
· AT&T / KDD / Singapore Telecom (AT&T Worldpartners)
· Telefonica / Swiss PTT / Telia / PTT Netherlands (Unisource)
Yksityistäminen ja liberalisoituminen ovat uhanneet markkinoiden eroosiota ja markkinaosuuden pienenemistä ennen kaikkea kauko- ja kansainvälisessä liikenteessä, mikä on johtanut näiden allianssien muodostamiseen. Muodostetut allianssit tähtäävätkin uusien markkinoiden avaamiseen jakaen siihen liittyvät riskit ja teknologioiden kehittelyn keskenään. Pelkkä yhteinen verkko ja lisääntynyt tehokkuus ei siis riitä tyydyttämään osakkeenomistajia. Allianssiin kuuluvat yhtiöt pyrkivät pitkäaikaisiin suhteisiin investoimalla suurinopeuksisiin ja monikäyttöisiin verkkoihin, rakentamalla markkinointikanavia suurimpiin maihin ja varmistamaan joint venture -yhtiöidensä mahdollisuus muodostaa dynaamisia kansainvälisisiä kulttureja.
5.1 PERINTEISET MONOPOLISTIT
Aikaisemmin kussakin maassa on ollut yksi suuri kansallinen puhelinyhtiö,
joka on saanut nauttia monopoliasemasta, koska se on ollut ainoa oikeutettu
yritys välittämään puheliikennettä. Tällaisessa
tilanteessa heillä on ollut vapaus hinnoitella ja rakentaa palvelunsa
itsenäisesti, eikä innovatiivisuuteen ole tarvinnut panostaa
kovinkaan paljoa. Samalla operaattori on pystynyt harrastamaan
liiketoimintaansa suhteellisen suurilla katteilla. Asiakkaat ovat saaneet,
mitä heille on tarjottu ja se on tyydyttänyt molempia osapuolia.
Asiakkaat eivät ole myöskään osanneet vaatia
enempää. Tällä hetkellä, kun markkinoille satelee
uusia operaattoreita, on heidän kilpailuvalttinsa ehdottomasti uudenlaiset
palvelut. Uusien operaattorien on siis panostettava innovatiivisuuteen ja
asiakaslähtöisyyteen, koska se on se, millä saavutetaan
tuloksia. Myöskään jo olemassa olevat kansalliset operaattorit
joutuvat rakentamaan liiketoimintansa ja stategiansa aivan uudelleen. On
melkoinen hyppäys muuntua menestyksekkäästä kansallisesta
suuryrityksestä monikansalliseksi tai jopa globaaliksi operaattoriksi.
Käytännössä se tarkoittaa työpaikkojen karsimista
melko suuressa mittakaavassa, hallituksen lainsäädännön
muuttamista, joka merkitsee viiveitä ja toiminnan muuttamista
joustavammaksi ja vähemmän byrokraattiseksi kuin aikaisemmin.
Operaattoreilla on useita eri tapoja laajentaa liiketoimintaansa ja kansainvälistyä. Operaattorilla täytyy olla sen vuoksi täydellinen ymmärrys siitä, minkälainen sopimus on tilanteessa järkevin. Erilaisia vaihtoehtoja ovat mm:
· yhteistyö tuotekehityksessä
· pieni pääomainvestointi perustamisvaiheessa
· ostosopimukset
· joint venture
· markkinointisopimukset
· franchising
Kuva 5. Uusien operaattoreiden markkinoille tulo. [5]
5.2 UUDET OPERAATTORIT
Kuluvan vuoden alusta alkaen kaapelitelevisioverkkojen omistajilla on ollut
lupa tarjota myös tietoliikennepalveluja. Alun perin oli tarkoituksena
avata samaan aikaan myös muut vaihtoehtoiset verkot, joita on
käytettävissään mm. rautateillä ja sähkön ja
veden jakelijoilla. Tätä takarajaa on kuitenkin hiljattain siirretty
ensi heinäkuun alkuun.
Uusilla operaattoreilla on edessä mittava verkon suunnittelu ja toteutus. Vaihtoehtoisia infrastruktuureita on useita erilaisista kaapeleista langattomiin yhteyksiin. Operaattorit voivat joko rakentaa verkkonsa itse tai sitten vuokrata erillisiä yhteyksiä muilta operaattoreilta ja yhdistellä näitä vaihtoehtoja optimoiden näin kustannuksensa. Tosin lainsaadanto on ollut rajoittavana tekijana taysin vapaassa verkkosuunnittelussa. Kaapelitelevisioyhtiöt eli CATV-sektori voi yhdistää koaksiaaliverkkonsa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi HFC-tekniikan avulla eli valokaapelit liittävät kaapeliverkon suuremmaksi verkoksi. Toinen uusi teknologia on WLL-tekniikka, jossa käytetään hyväksi langattomia yhteyksiä. Tämä on erittäin nopea toteutustapa verrattuna kaapelin vetoon. Myös valokaapelit eli kuidut ovat yksi varteenotettava vaihtoehto. Ehkä kuparikaapelia ei enää niinkään rakenneta vaan hyödynnetään vain sitä jo olemassa olevaa osaa ja loput toteutetaan juuri valokaapelitekniikalla, koska se ei ota kantaa verkossa siirrettavan tiedon kaistanleveyteen.
Lainsäädäntö on tällä hetkellä vielä rajoittavana tekijänä verkkojen rakentamisessa. Esimerkiksi Saksassa on sellainen tilanne, että uudet operaattorit eivät voi vuokrata yhteyksiä Deutsche Telekomilta omiin tarkoituksiinsa vaan sen on rakennettava yhteydet itse. Toisaalta lainsäädäntö on muuttumassa kenties siten, että DT:n on pakko vuokrata verkkoaan myös muille halukkaille, joka helpottaa uusien yrittajien markkinoille paasya. Monopolitilanteessa toimivat yritykset ovatkin voineet vaatia erittäin korkeita vuokria tarjoamistaan yhteyksistä kun oman verkon rakentaminen on ollut tarkkaan saadeltya ja luvan varaista, mutta tänä päivänä, kun uusilla operaattoreilla on varaa valita, rakentavatko he yhteytensä itse vai vuokraavatko, ei ole enää varaa pitää tuota hintatasoa. Operaattoreilla on siis varaa optimoida näiden vaihtoehtojen välillä kaikkein kustannustehokkaimpaan ja joustavimpaan ratkaisuun. Yhteyksien vuokraaminen on erittain joustavaa, koska on vapaus valita, kuinka paljon kapasiteettia vuokrataan. Veloittaminen tapahtuu myos suhteessa siirrettavan liikenteen maaraan. Ei siis tarvitse vuokrata koko kiinteaa linjaa.
Kuva 6.1 Palvelujen integrointi. [8]
6. Operaattorin rooli
Uusien operaattoreiden on muunnettava teknologia loppukäyttäjän
tarvitsemiksi palveluiksi, kuten lähiverkkojen yhteenliittäminen,
Internet yhteydet, videoneuvottelu ja multimediapalvelut, jos he haluavat
maksimoida uudenaikaisen verkkonsa arvon tulevaisuudessa. Useat uudet
yrittäjät yrittävät markkinarakostrategiaa ja kohdistavat
heidän palvelunsa ja hintansa jollekin tietylle asiakasryhmälle.
Teollisuudessa uskotaan, että operaattorin rooli on tänä päivänä enemmänkin palvelukomponenttien integroijana kuin pelkän liikenteen välittäjänä. Kuten kuvasta 6.1 nähdään, että sen on tarjottava palvelun raamit sisältöineen, liikenteen välitys sekä asiakasrajapinta päätelaitteineen ja ohjelmistoineen. Palvelut tulevat muuttumaan yhä monipuolisemmiksi siirtyen kohti interaktiivisia palveluita ja video-on-demand -palveluita. Operaattorin rooli on ennemminkin palveluiden- ja niiden sisältöjen tarjoajien jälleenmyyjä, joka kanavoi näiden palvelut verkkoon.
7. Laitevalmistajat
Teletoiminnan dereguloituminen muuttaa myöskin laitevalmistajien
tilannetta ja strategioita. Aikaisemmin on ehkä otettu enemmänkin ns.
`boksitoimittajan' rooli, eli laitevalmistaja on valmistanut suoraan asiakkaan
speksejä vastaan joitakin irrallisia laitteita. Tilauksia on otettu
sieltä, mistä niitä on sattunut tulemaan.
Tällä hetkellä onkin tärkeämpää ymmärtää asiakkaan liiketoiminta ja tarpeet ja pystyä löytämään niihin sopiva ratkaisu. Tämän takia asiakassuhteet ovat pitkiä ja tärkeitä. Uudet operaattorit haluavat usein kokonaisratkaisuja perustaessaan uusia verkkoja, jolloin heidän ei itse tarvitse ymmärtää kaikkia verkon teknisiä yksityiskohtia. Tänä päivänä laitevalmistajan etuna on siis, jos sillä on monipuolista osaamista ja sellainen tuotespektri, jolla tällaisia ratkaisuja voidaan toteuttaa.
Verkkolaitteiden kysyntä kasvaa vauhdilla, koska tietoliikenneverkkoa restauroidaan ja rakennetaan paljon uutta infrastruktuuria. Myös tällä saralla on näin ollen kova kilpailu, etenkin maissa, joissa dereguloituminen on jo tapahtunut. Iso-Britanniassa onkin jo monta laitevalmistajaa kilpailemassa markkinoista. Laitevalmistajilla on suuri haaste kehitellä uusia ratkasuja ja uusia tekniikoita tulevia laitteita kilpailukykyiseen hintaan ja vieläpä oikeaan aikaan. Siinä riittänee haastetta pitkälle tulevaisuuteen.
Alan laitteistoja valmistavan teollisuuden markkinat olivat 1992 EU:n komission tietojen mukaan 540 miljardin markan suuruiset. Tämä tulee yhä kasvamaan liberalisoituneille markkinoille tulevien uusien yrittäjien myötä, mikä on muun muassa suomalaisen Nokian kannalta oleellisen tärkeää.
Standardointi edesauttaa operaattoreiden välistä vapaata kilpailua, eikä sido heitä ainoastaan yhteen laitevalmistajaan. Toisaalta tämä on etu myös laitevalmistajan kannalta, koska se voi valita markkina-alueensa vapaammin.
8. Loppulause
Tietoliikennealaan panostetaan yhä enemmän, kun kilpailu kovenee
Euroopassa. Esimerkkinä olkoon, että 1992 julkiset puhelinyhtiöt
kirjasivat yli 500 miljardin dollarin liikevaihdon ja 25 suurinta
tietoliikenneoperaattoria tekivät suuremman tuloksen kuin sata suurinta
pankkia teollisuusmaissa.
On syytä muistaa, että Suomi on edelläkävijöitä Euroopassa palveluiden tarjonnan suhteen. Vapautunut kilpailu on edelleen innoittanut uusien tekniikoiden ja palvelujen kehittämiseen, mika tulee jatkumaan viela pitkaan.
[1] Jyri Raivio. 1996. EU vapauttaa tietoliikennekilvan 1998. Helsingin Sanomat 4.3.1996. s. B9
[2] Tuomo Pietilainen. 1996. Paikallisyhtiot eivat puuttuisi puhelimen omistaja- alennuksiin. Helsingin Sanomat 28.2.1996.
[3] Nils-Eric Backman. 1996. Tele alkaa kilpailla puheluista Turussa kiinteilla radioliittymilla. Helsingin Sanomat 2.2.1996. s. A10
[4] Dataquest-tutkimukset
[5] Internet http://www.analysys.co.uk
[6] Nokia Telecommunicationsin markkinointimateriaali 1995
[7] Bhawani Shankar. 1995. New Operators:Economic Tigers of the Telecom World. Telecommunications. Vol. 29. Numero 6. s. 85-88
[8] John Edwards. 1995. Telcos in Alliances. Telecommunications. Vol. 29. Numero 5. s. 31-54
[9] 1995. The Global Communications Landscape. Telecommunications. Vol. 29. Numero 10
