TEKNILLINEN KORKEAKOULU
SÄHKÖTEKNIIKANOSASTO
S-38.116 Teletietotekniikka, seminaarikurssi
YHTEISKANAVAMERKINANTO (SS#7)
06.03.1996
anssi.pitkanen@hut.fi
40106u
Ti N
ACM Address Complete Message, YKM:n numerot vastaanotettu -sanoma
ANU Answer Unqualified Message, YKM:n tilaaja vastaa -sanoma
ATM Asyncronous Transfer Mode
A-tilaaja Puhelun osapuoli joka soittaa
B-tilaaja Puhelun osapuoli jolle soitetaan
BIB Backward Indicator Bit, YKM:n kuittausbitti taaksepäin MSU:ssa
B-ISDN Broadband ISDN, laajakaistainen digitaalinen monipalveluverkko
BSN Backward Sequence Number, YKM:n kuittausnumero MSU:ssa
CAS Channel Associated Signalling, kanavakohtainen merkinanto
CBK Clear-Back message, YKM:n B-tilaaja sulkee -sanoma
CCITT Comite Consultatif International Telegraphique et Telephonique,
Kansainvälinen telealan standardointi järjestö jonka tilalle ITU tuli vuonna 1993
CCS Common Channel Signalling, yhteiskanavamerkinanto
CK Check bits, YKM:n tarkistusbitit MSU:ssa
CLF Clear-Forward message, YKM:n purku -sanoma
ETSI European Telecommunications Standard Institute, Euroopan telealan standardointi järjestö
EU Euroopan Unioni
F Frame, YKM:n kehysmerkit MSU:ssa
FIB Forward Indicator Bit, YKM:n lähetys bitti MSU:ssa
FSN Forward Sequence Number, YKM:n lähetysnumero MSU:ssa
GSM Global System for Mobile communication
IAI Initial Address Message, YKM:n aloitusosoite-sanoma
IN Intelligent Network, älyverkko
INAP IN Application Part, YKM:n IN sovellusosa
ISDN Integrated Services Digital Netwok, digitaalinen monipalveluverkko
ISUP ISDN User Part, YKM:n ISDN käyttäjäosa
ITU International Telecommunication Union, Kansainvälinen telealan standardointi järjestö
LI Length Indicator, YKM:n pituus ilmaisin MSU:ssa
MAP Mobile Application Part, YKM:n GSM käyttäjäosa
MSU Message Signal Unit, YKM:n tietosanomayksikkö
MTP Message Transfer Part, YKM:n alin rakenneosa joka jakaantuu kolmeen tasoon
MUP Mobile User Part, YKM:n NMT käyttäjäosa
NMT Nordic Mobile Telephone
OMAP Operation and Maintenance Part, YKM:n ohjaus- ja kunnossapito-osa
OSI Open Systems Interconnection, seitsemän tasoinen tiedonsiirtojärjestelmien rakennemalli
PCM Pulce Code Modulation, pulssikoodi mudulaatio
PK Päätekeskus
R2 Eräs kanavakohtainen merkinantojärjestelmä
RLG Release Guard message, YKM:n purkamisen kuittaus -sanoma
SAO Subsequent Address with One signal, YKM:n jatko-osoite -sanoma
SCCP Signalling Connection Control Part, YKM:n ohjausosa
SIF Signalling Information Field, YKM:n merkinantoinformaatio
SIO Service Information Octet, YKM:n palveluinformaatio kenttä MSU:ssa
SK Solmukeskus
SS#7 Signallin System number 7, yhteiskanavamerkinantojärjestelmä
TCAP Transaction Capabilities Application Part, YKM:n tapahtumakäsittelyosa
TUP Telephone User Part, YKM:n puhelinkäyttäjäosa
VRK kauttakulkukeskus
YKM yhteiskanavamerkinantojärjestelmä
Yhteiskanavamerkinantojärjestelmä on tarkoitettu digitaalisten tiedonsiirtojärjestelmien merkinantojärjestelmäksi. Tästä johtuen se on yleisin käytössä oleva merkinantojärjestelmä. Mm. GSM puhelin "keskustelee" keskuksen kanssa käyttäen yhteiskanavamerkinantojärjestelmän signaaleja.
Tämän seminaariselostuksen tarkoituksena on esitellä ja kuvata yhteiskanavamerkinantojärjestelmä ja sen tekninen rakenne. Kappaleessa 2 selvitetään merkinannon tehtäviä, merkinantojärjestelmien yleistä jakoa, sekä havainnollistetaan yhteiskanavamerkinannon paremmuutta muihin merkinantotekniikoihin verrattuna.
Kappale 3 kuvaa yhteiskanavamerkinantojärjestelmän historian, standardointi tilanteen sekä teknisen toteutuksen.
Kappaleessa 4 annetaan esimerkki puhelun muodostuksesta yhteiskanavamerkinantojärjestelmää käyttäen.
Lyhyt arvio yhteiskanavamerkinantojärjestelmän tulevaisuudesta esitetään kappaleessa 5.
2. Televälitysjärjestelmien merkinanto yleisesti
2.1 Merkinannon tehtävät
Merkinantoa eli signallointia käytetään televerkossa yhteyksien muodostamiseen, valvontaan ja purkamiseen, sekä näihin liittyvien tietojen siirtämiseen televerkon eri osien sekä televerkon ja päätelaitteiden välillä. Esimerkkinä tyypillisestä signallointi informaatiosta, jota merkinantojärjestelmällä välitetään mainittakoon esimerkiksi B-tilaaja vapaa -merkki, B-tilaaja varattu -merkki, B-tilaaja vastaa -merkki ja B-tilaaja sulkee -merkki.
B-tilaaja vapaa -merkki ilmaisee B-tilaajan puhelinteknisen tilan olevan vapaa, eli tällöin A-tilaaja soittaessaan B-tilaajalle kuulee puhelimen sointiäänen. B-tilaaja varattu -merkki ilmoittaa A-tilaajalle B-tilaajan olevan varattu. B-tilaaja vastaa -merkki käynnistää laskentasykäykset A-tilaajalle, sekä poistaa mahdollisen aikavalvonnan yhteydeltä. B-tilaaja sulkee -merkki käynnistää aikavalvonnan, jonka aikana B-tilaaja voi vastata uudelleen puhelun katkeamatta tai ajan kuluessa umpeen puhelu katkeaa.
2.2 Merkinantojärjestelmien jako tehtävän
perusteella
Määrättyyn merkinantotapaan kuuluvat tilaaja- ja yhdysjohdolla siirrettävät merkit muodostavat merkinantojärjestelmän. Merkinantojärjestelmät voidaan tehtävänsä perusteella luokitella viiten eri ryhmään seuraavasti /4/:
*Kansainväliset merkinantojärjestelmät
*Verkkomerkinantojärjestelmät
*Päätelaitemerkinantojärjestelmät
*Vaihdemerkinantojärjestelmät
*Merkinantojärjestelmät erillisverkkoihin
Kansainvälisiä merkinantojärjestelmiä käytetään kansainvälisissä televiestintäverkoissa. Verkkomerkinantojärjestelmiä käytetään kansallisen televiestintäverkon eri solmupisteiden eli keskusten väliseen merkinantoon. Verkkomerkinantojärjestelmillä sovitetaan keskusten sisäiset merkinannot toisiinsa. Päätelaitemerkinantojärjestelmät toimivat käyttäjän päätelaitteen ja televiestintäverkon välillä. Vaihdemerkinantojärjestelmiä käytetään puhelinvaihteiden ja yleisen televiestintäverkon väliseen, eri vaihteiden väliseen
sekä vaihteen ja päätelaitteen väliseen merkinantoon. Päätelaite- ja verkkomerkinantojärjestelmien avulla toteutetaan merkinanto erillisverkkoihin.
2.3 Merkinantojärjestelmien jako toteuksen perusteella
Jaettaessa eri merkinantojärjestelmät niiden teknisen toteutuksen perusteella saadaan kaksi eri ryhmää:
*Kanavakohtainen merkinanto (CAS)
*Yhteiskanavamerkinanto (CCS)
Suurin ero näihin kahteen eri ryhmään kuuluvien merkinantojärjestelmien välillä on se, että kanavakohtaisissa merkinantojärjestelmissä jokaisella puhekanavalla on oma merkinantokanavansa (kuva 1), kun taas yhteiskanavamerkinantojärjestelmä käyttää yhteistä merkinantokanavaa useammalle puhekanavalle (kuva 2).
Kuva 1 Kanavakohtainen merkinanto tilajakoisesti
Kuva 2 Yhteiskanavamerkinanto
Kanavakohtaiselle merkinannolle on eri toteuttamistapoja. Kullekin puhekanavalle tarkoitettu merkinanto voidaan sitoa puhekanavaan kolmella tavalla /5/:
*Tilajakoinen
Tilajakoisessa toteutuksessa kullakin puhejohtimella on oma merkinantojohtimensa, jossa vastaavan puhejohtimen merkinanto välitetään (kuva 1).
*Taajuusjakoinen
Taajuusjakoinen tapa on käytössä kantoaaltojärjestelmissä. Tällöin merkkien sijainti järjestelmän käyttämällä taajuuskaistalla määrää niiden ohjaaman puhekanavan.
*Aikajakoinen
Kun PCM-järjestelmissä käytetään kanavakohtaista merkinantoa on kyseesä silloin aikajakoinen kanavakohtainen merkinanto. Tällöin PCM-yhdysjohdolla aikavälissä T 16 siirretään määrätyn puhekanavan merkinanto.
Kuten jo edellä on mainittu, yhteiskanavamerkinannossa siirretään useamman puhekanavan merkinanto samassa, merkinantoon varatussa kanavassa. Käytännössä tämä on toteutettu siten, että digitaalisten keskusten välillä PCM-yhdysjohdolta varataan yksi 64 kbit/s aikaväli muiden PCM-yhdysjohdon aikavälien merkinantoon.
2.3.1 Yhteiskanavamerkinannon edut kanavakohtaiseen merkinantoon
verrattuna
Vahvimmat edut yhteiskanavamerkinantojärjestelmälle kanavakohtaisiin merkinantojärjestelmiin verrattuna ovat:
*standardointi
Yhteiskanavamerkinanto on kansainvälisesti standardoitu, toisin kuin kanavakohtaiset merkinantojärjestelmät. Kanavakohtaiset merkinantojärjestelmät saattavat sisältää signalointi merkkejä, joita toiset kanavakohtaiset merkinantojärjestelmät eivät edes tunne. Yhteiskanavamerkinannolla ei tällaisia ongelmia ole, joten se soveltuu mainiosti kansainväliseksi merkinantojärjestelmäksi.
*tehokkuus ja varmuus
Yhteiskanavamerkinanto on tehokasta. Yksi kanava kykenee siirtämään n. 1000 -2000:n puhelun merkinannon. Tällöin puhekanavilla vapautuu kapasiteettia merkinannon sijasta puheen siirtoon. Käytännön järjestelmissä on yhteiskanavamerkinanto vähintään kahdennettu kuormanjakoperiaatteella, jolloin yksi merkinannolle varattu kanava siirtää noin puolet puhekanavien merkinannosta. Jos toinen merkinantokanava vikaantuu siirtää tällöin toimiva merkinantokanava kaikkien puhekanavien merkinanto informaation.
*digitaalisuus
Yhteiskanavamerkinanto on suunniteltu digitaalisille vaihteille ja keskuksille sekä digitaalisesti tapahtuvan tiedonsiirron merkinannon toteuttajaksi. Digitaalitekniikka on syrjäyttänyt analogisen ja näin myös yhteiskanavamerkinanto kanavakohtaiset analogiselle tiedonsiirrolle tarkoitetut merkinantojärjestelmät.
2.4 Merkinanto eri tekniikalla toteutettujen keskusten
välillä
Koska puhelinkeskuksia on joko analogisia tai digitaalisia tapahtuu merkinantoa kolmessa erilaisessa "ympäristössä":
*analoginen-analoginen
Analoginen-analoginen keskusten välillä voidaan käyttää vain kanavakohtaista merkinantoa.
*analoginen-digitaalinen
Merkinanto analogiseen keskukseen ja sieltä pois tapahtuu kanavakohtaista merkinantoa käyttäen. Tällöin olisi myös suotavaa että digitaalinen keskus käyttäisi kanavakohtaista merkinantoa, mutta myös erillisen sovittimen (kuva 3) avulla voidaan digitaalisen keskuksen lähtevällä ja tulevalla liikenteellä käyttää yhteiskanavamerkinantoa.
*digitaalinen-digitaalinen
Digitaalisten keskusten välillä käytetään yhteiskanavamerkinantoa johtuen sen paremmuudesta kanavakohtaisiin merkinantojärjestelmiin verrattuna.
Kuva 3 Eri merkinantojärjestelmien keskinäinen sovittaminen.
Kuva 3 havainnollistaa kanavakohtaisen merkinannon ja yhteiskanavamerkinannon keskinäistä sovittamista. Sovituspisteessä/keskuksessa (SK1) huolehditaan siitä, että merkinannon informaatiosisältö saadaan riittäväksi yhteydenmuodostusta varten.
3. Yhteiskanavamerkinantojärjestelmä, SS#7
3.1 Historia
Yhteiskanavamerkinantojärjestelmä No 7:n kehitys alkoi 1970-luvulla CCITT:ssä, joka julkaisi ensimmäiset Q.700-sarjan, yhteiskanavamerkinantoa koskevat suositukset vuonna 1980 (Signalling System No. 7, CCS7). Yhteiskanavamerkinantojärjestelmä otettiin käyttöön 1980-luvulla, ensin kansallisissa puhelinverkoissa ja myöhemmin kansainvälisillä yhteyksillä. /9/
1970-luvun alussa yhteiskanavamerkinanto määriteltiin analogisille vaihteille. Vuonna 1980 julkaistut CCITT:n suositukset olivat ensimmäiset digitaaliselle verkolle suunnitellut /10/. CCITT:n julkaisemat muut yhteiskanavamerkinantoa koskevat suositukset ovat vuosilta 1984 ja 1988. CCITT:n tilalle vuonna 1993 tuli ITU-T, koska CCITT lakkautettiin. Uusin yhteiskanavamerkinantoa koskeva suositus on ITU-T:n julkaisema ja vuodelta 1993 (SS No. 7).
Nykyisin yhteiskanavamerkinantojärjestelmää käytetään mm. GSM, NMT, ISDN ja IN verkoissa.
Kuten kappaleessa 3.1 mainittiin on yhteiskanavamerkinantojärjestelmä kansainvälinen standardointi nykyään ITU-T:n tehtävänä ja vastuulla. ITU-T:n tutkimuskaudella 1993-1997 on tutkimusryhmän numero 11 tehtävänä mm. yhteiskanavamerkinantoa koskevien standardien ja suositusten uudistaminen /5/.
Euroopan tasolla ETSI valmistelee myös yhteiskanavamerkinantoa koskevat suositukset. ETSI:n suositukset pohjautuvat pitkälti ITU-T:n suosituksiin. Onhan näin järkevääkin, jotta yhteiskanavamerkinantoa koskevat suositukset saadaan kansainvälisesti ja globaalisti yhteneviksi.
Entinen Euroopan Yhteisö ja nykyinen Euroopan Unioni tunnusti ETSI:n heinäkuussa 1992 viralliseksi standardointi järjestökseen /5/. Euroopan unionin terminologian mukaan ovat siten ETSI:n standardit eurooppalaisia standardeja joihin voidaan viitata EU:n direktiiveissä. Kansallisesti päätös merkitsee sitä, että kaikki ETSI:n standardit on saatettava kansallisiksi standardeiksi. ETSI:n yhteiskanavamerkinantoa koskevat standardit vaikuttavat siis myös Suomessa, onhan Suomi EU:n jäsenmaa. Lisäksi posti- ja telahallitus on julkaissut kaksi yhteiskanavamerkinantoa Suomen oloihin täydentävää julkaisua /4/. Nämä julkaisut ovat "Kansallinen Yhteiskanavamerkinanto- osa (TUP)" vuodelta 1988 ja "Kansallinen Yhteiskanavamerkinanto-osa (ISUP)" vuodelta 1993.
3.3 Tekninen toteutus
3.3.1 Yhteiskanavamerkinantojärjestelmän rakenne
Yhteiskanavamerkinantojärjestelmä jakaantuu kahteen pääosaan /1/:
*Sanomansiirto-osa, MTP
MTP tarjoaa verkon palveluita käyttäjille. MTP jakaantuu edelleen kolmeen eri tasoon. Kyseiset tasot ovat merkinantolinkki (MTP1), merkinantokanava (MTP2) sekä merkinantoverkko (MTP3).
*MTP:n käyttäjäosat
MTP:n käyttäjäosia ovat puhelinkäyttäjäosa (TUP), ISDN-käyttäjäosa (ISUP), älyverkon käyttäjäosa (INAP), NMT-käyttäjäosa (MUP) ja GSM-käyttäjäosa (MAP). Jokainen MTP:n käyttäjäosa määrittelee merkinantojärjestelmälle ne toiminnot, jotka ovat tälle käyttäjätyypille ominaiset.
Lisäksi järjestelmään kuuluvat merkinantoyhteyden ohjausosa (SCCP), tapahtumankäsittelyosa (TCAP) sekä kunnossapito-osa (OMAP) /5/. TCAP määrittelee toiminteita, joiden avulla hajautetut sovellukset voivat kommunikoida televerkossa esim. keskusten ja verkkopalvelupisteiden välillä /10/. Tällaisia hajautettuja palveluja on mm. matkapuhelin- ja älyverkkopalveluissa /10/. SCCP huolehtii käyttäjäinformaation siirrossa käytettävien sanomien muodostamisesta ja purkamisesta. OMAP sisältää toimintoja, joiden avulla voidaan hallita merkinantoverkkoa.
4 Yhteiskanavamerkinantojärjestelmän tasot OSI-malliin verrattuna
MTP:n kolmella tasolla on kaksi päätehtävää. Ensimmäisenä tehtävänä on siirtää merkinantosanomat televerkosta oikeaan MTP:n käyttäjäosaan. Toinen tehtävä on mahdollisten virhetilanteiden käsittely ja tästä seuraava signaalien uudelleen lähettäminen. MTP:n eri tasojen toiminnot ovat seuraavat:
*MTP1 taso määrittelee merkinantolinkin fyysiset, sähköiset ja toiminnalliset ominaisuudet, sekä merkinantolinkin liitäntätavan televerkkoon /7/. Merkinantolinkkinä käytetään PCM-väylän yhtä 64 kbit/s kanavaa.
*MTP2 taso määrittelee toiminteet merkinantosanomien luotettavalle siirrolle yhdellä merkinantolinkillä. MTP2:n toimintoja ovat sanomayksikön rajaaminen, täytetebittien lisääminen, virheen havaitseminen, virheen korjaaminen ja kanavan vikaantumisen havaitseminen. MTP1 ja MTP2 tarjoavat yhdessä luotettavan merkinantokanavan kahden merkinantopisteen välillä. /10/
*MPT3 taso määrittelee ne siirtotoiminnot, jotka ovat
yksittäisten merkinantokanavien toiminnoille yhteisiä ja niistä
riippumattomia. Nämä toiminnot jakautuvat kahteen
pääluokkaan /7/: Merkinantosanomien käsittelytoiminnot, jotka
ohjaavat sanoman oikeaan merkinantokanavaan tai käyttäjäosaan ja
merkinantoverkon ohjaustoiminnot, joilla ohjataan sanomien
väylöitystä ja merkinantoverkon käyttöä.
3.3.2 Sanomarakenne
Merkinantoinformaatio siirretään yhteiskanavamerkinantojärjestelmässä tietosanomayksikköinä (MSU) (kuva 5).
Kuva 5 Tietosanomayksikön (MSU) perusrakenne /1/
MSU koostuu siis eri informaatiokentistä. Informaatiokentät ovat:
*merkinantoinformaatiokenttä (SIF)
SIF:ssä siirretään käyttäjäosassa muodostettu tieto. SIF on pituudeltaan vaihteleva.
*kehysmerkit (F)
Kehysmerkit (01111110) rajaavat MSU:n alussa ja lopussa.
*Lähetysnumero (FSN) ja kuittausnumero (BSN)
FSN on sanomayksikön järjestysnumero ja BSN vastaavan hyväksytyn sanoman järjestysnumero.
*Lähetys- ja kuittas bitti eteenpäin (FIB) ja taaksepäin (BIB)
Näitä käytetään MSU:iden järjestyksen valvontaan.
*Pituusilmaisin (LI)
LI ilmaisee SIF:n ja SIO:n yhteispituuden.
*Palveluinformaatiokenttä (SIO)
SIO liittää merkinantotiedon haluttuun käyttäjäosaan.
*Tarkistuskenttä (CK)
CK:n avulla tarkistetaan sanomayksikön oikeellisuus ja korjataan virheet.
Yhteiskanavamerkinantoverkko muodostuu merkinantokanavista ja -pisteistä. Merkinantopisteet ovat yhteydessä toisiinsa merkinantokanavilla. Kullakin merkinantopisteellä on 14-bittinen koodi, josta merkinantopiste tunnistetaan. Merkinantosanomien reititys perustuu tähän 14-bittiseen koodiin, joka sijaitsee MSU:n SIF:ssä. Esim. puhelinkeskus on merkinantopiste. Merkinantopisteessä käsiteltävät lähtevät sanomat ovat peräisin kyseisen merkinantopisteen MTP käyttäjiltä ja tulevat sanomat ohjataan halutulle MTP:n käyttäjälle kyseisessä merkinantopisteessä. Mikäli sanomaa ei ole tarkoitettu jollekin kauttakulku merkinantopisteelle, niin tällöin sanoma käsitellään vain MTP tasolla ja lähetetään eteenpäin toiselle merkinantopisteelle.
3.4 Veloitus yhteiskanavamerkinantojärjestelmässä
Teleliikenteen veloitus voidaan jakaa kahteen pääryhmään /10/:
*Kiinteä veloitus
Kiinteässä veloituksessa teleoperaattori tarjoaa esim. liikenteenvälityskapasiteetin asiakkaan käyttöön tiettyyn kiinteään hintaan. Tällöin merkinantojärjestelmän ei tarvitse ottaa kantaa laskutukseen.
*Liikenteen määrään perustuva veloitus
Kun liikenteen veloitus on määrään perustuvaa voidaan veloitus erotella tarkemmin kolmeen eri laskutusryhmään /6/:
*Erittelemätön laskutus
Erittelemättömään laskutukseen tarvitaan informaatio puhelun alkamis- ja päättymishetkistä. Nämä ilmoitetaan taksanmäärityspisteelle. Lisäksi laskentasykäykset siirretään taksamäärityspisteestä A-tilaajan keskuksessa sijaitsevaan tilaajakohtaiseen laskijaan.
*Puhelulajeittain eritelty laskutus
Puhelut voidaan eritellä tällöin esim. paikallis-, palvelu- ja kaukopuheluihin. Laskutus informaatiota käsitellään kuten erittelemättömässä laskutuksessakin.
*Puhelukohtaisesti eritelty laskutus
Tällöin jokaisesta puhelusta rekisteröidään tiedot, joiden perusteella laskutus voidaan toteuttaa. Rekisteröinti tietojen perusteella on mahdollista identifioida eri puhelut ja niiden hinnat. Rekisteröitäviä tietoja ovat A- ja B-tilaajien numerot, puhelun alkamis- ja päättymisajankohta sekä käytetyt taksat ja laskentasykäysten määrä.
Yhteiskanavamerkinannossa veloituksen laskenta perustuu laskentasykäyssanomaan (kuva 6).
Kuva 6 Laskentasykäyssanoman perusrakenne /6/
Laskentasykäyssanomaa lähetetään taksanmäärityspisteestä valitun taksan edellyttämässä tahdissa rekisteröintipisteeseen. Taksalajiosoitin ilmaisee mikä taksalaji on kyseessä. Yleensä yhdellä laskentasykäyssanomalla lähetään yksi sykäys, mutta myös useampi sykäys voidaan ilmoittaa yhdellä laskentasykäyssanomalla. Tämä mahdollistaa mm. sen että esim. lyhyillä puheluilla voidaan koko puhelun sykäysmäärä kertoa yhdessä laskentasykäyssanomassa tuhlaamatta merkinantokanavan kapasiteettia.
4. Yhteiskanavamerkinantojärjestelmä ja puhelun muodostus,
esimerkki
Kuva 7 kuvaa puhelun muodostusta yhteiskanavamerkinantojärjestelmää käyttäen. Kuvassa oletetaan että A-tilaajan soittaessa B-tilaaja on vapaa ja vastaa. Lisäksi B-tilaaja sulkee puhelun.
Kuva 7 Puhelun muodostus yhteiskanavamerkinantojärjestelmää
käyttäen /5/
Kuvan 7 yhteiskanavamerkinantojärjestelmän toiminnot puhelun muodostuksen aikana ovat:
*Solmukeskus (SK1) ottaa vastaan A-tilaajan valinnan ja analysoi sen. Tämän perusteella SK1 tietää että yhteys tulee muodostaa päätekeskukseen (PK2) ja että lähtöväylän merkinantotapa on yhteiskanavamerkinanto.
*SK1 lähettää PK2:een "aloitusosoite"-sanoman (IAI). IAI sisältää mm. B-tilaajan puhelinnumeron. IAI varaa myös vapaan aikavälin käytettäväksi.
*Mikäli kaikkia B-tilaajan numeroita ei saada IAI sanomaan, SK1 lähettää ne "jatko-osoite"-sanomassa (SAO).
*PK2:n kuittaussanoma IAI:lle ja SAO:lle on "numerot vastaanotettu"-sanoma (ACM). B-tilaajan ollessa vapaa alkaa PK2 lähettämään B-tilaajalle soittoääntä ja A-tilaajalle soiton merkkiääntä.
*B-tilaajan vastatessa lähettää PK2 SK1:lle "tilaaja vastaa"-sanoman (ANU). Yhteys siirtyy tällöin soittotilasta puhetilaan. Puhetilaan siirtyminen merkitsee mm. sitä, että puhelun veloitus alkaa.
*B-tilaajan sulkiessa puhelun esimerkki tapauksessa ensin, lähettää PK2 SK1:een "B-tilaaja sulkee"-sanoman (CBK).
*Mikäli A-tilaaja ei sulje välittömästi, kytkee SK1 liittymään varattu äänen. Aikavalvonnan lauettua SK1 lähettää "purkaminen"-sanoman (CLF). PK2 kuittaa CLF:n "purkamisen kuittaus"-sanomalla (RLG).
Tämän seminaaritutkielman perusteella voidaan todeta yhteiskanava-merkinannon standardointi tilanteen olevan kansainvälisesti ja kansallisesti erinomainen. Tämä siis takaa yhteiskanavamerkinannon soveltuvuuden globaaliksi merkinantojärjestelmäksi. Lisäksi koska yhteiskanavamerkinanto on nimenomaan suunniteltu digitaalisille yhteyksille ja tiedonsiirrolle, ovat yhteiskanavamerkinannon nykytilanne ja ainakin lähitulevaisuuden näkymät hyvät.
Kun tarkastellaan tulevaisuutta merkinannon kannalta pidemmällä aikavälillä, on tarkastelun alle syytä ottaa laajakaistaiset tiedonsiirtosovellukset ja -ratkaisut eli B-ISDN ja ATM. Tämän seminaaritutkielman piirin ei sisällytetty tarkempaa selvitystä yhteiskanavamerkinannon soveltuvuudesta B-ISDN:n ja ATM:n merkinannoksi. Yleisesti kuitenkin merkinanto ATM:ssä vaatii merkinannolta varsin monipuolisia ominaisuuksia ja on myös epäselvää mitä ATM:n merkinantoon halutaan sisällyttää /8/. Ainakin lyhyen tähtäimen ATM ratkaisut sisältävät yhteiskanavamerkinannolla toteutettuja osia, mutta pidemmällä aikavälillä todennäköisesti metamerkinanto syrjäyttää ATM tekniikassa muut merkinantojärjestelmät /8/. Eli pitkällä aikavälillä yhteiskanavamerkiannon kohtalo riippuu pitkälti kuinka ATM-tekniikka yleistyy. Joka tapauksessa kuitenkin myös ei-ATM pohjaiset digitaaliset tiedonsiirtoratkaisut tulevat olemaan toimivia vielä pitkänkin aikaa. Yhteiskanavamerkinannon tulavaisuus on siis kuitenkin myös pitkälläkin aikavälillä varsin valoisa.
/1/ Specifications of signalling system No. 7 CCITT Blue Book, Volume VI - Fascicle VI.7, Geneva 1989, 586 s.
/2/ Specifications of signalling system No. 7 CCITT Blue Book, Volume VI - Fascicle VI.8, Geneva 1989, 474 s.
/3/ Specifications of signalling system No. 7 CCITT Blue Book, Volume VI - Fascicle VI.9, Geneva 1989, 568 s.
/4/ Volotinen V. , Tietoliikenne. Verkot ja päätelaitteet, Werner Söderström Oy, Porvoo 1991, 30 s.
/5/ Hämeen-Anttila R., Hölttä P., Niinioja S. , Tietoliikennejärjestelmät, Painatuskeskus Oy, Helsinki 1994, 293 s.
/6/ INSKO, Yhteiskanavamerkinanto - tilanne tänään, Insinööritieto Oy, 1985, 152 s.
/7/ Hemmi H. ,Yhteiskanavamerkinannon puhelinkäyttäjäosan testausympäristön kehittäminen, Diplomityö, Helsingin Teknillinen Korkeakoulu, Sähkötekniikan osasto, 1991, 76 s.
/8/ Juvonen R., Laajakaistainen välitystekniikka, Opetusmoniste, Otatieto Oy, Espoo 1995, 87 s.
/9/ Gröhn T., Yhteiskanavamerkinantojärjestelmän merkinantoyhteyden ohjausosan käyttö ja testaus IN- ka GSM-järjestelmissä, Diplomityö, Helsingin Teknillinen Korkeakoulu, Sähkötekniikan osasto, 1993, 64 s.
/10/ Timperi J.-P., Yhteiskanavamerkinantoliikenteen veloitus DX 200 -järjestelmässä, Diplomityö, Helsingin Teknillinen Korkeakoulu, Tietotekniikan osasto, 1995, 80 s.
