Edellinen luku

1 Johdanto

Viime vuosien kehitystä kuvaa hyvin erilaisten, hyvin pientenkin organisaatioiden kasvava tietojenkäsittelyn tarve. Tämä yhdessä tietokoneiden ja tietoliikennelaitteiden tekniikan kehittymisen ja laitteistovalikoiman monipuolistumisen kanssa on johtanut toteutuksiin, joissa ei enää perinteisesti turvaudutakaan vain yhteen toimittajaan ja arkkitehtuuriin, vaan useisiin erilaisiin ratkaisuihin. Tietojärjestelmämaailma ei ole enää jakautunut keskustietokoneen varaan rakennettuihin keskitettyihin ja lähiverkkopohjaisiin hajautettuihin järjestelmiin. Tämän päivän tyypillisellä organisaatiolla on laaja, kasvava ja erittäin monipuolinen valikoima lähiverkkoja, jotka on yhdistetty siltojen ja reitittimien avulla. Näiden lisäksi on laaja valikoima hajautettuja tietojenkäsittelyjärjestelmiä ja -laitteita, henkilökohtaisia tietokoneita, työasemia ja palvelimia. Usein on vielä käytössä palveluineen se keskustietokone, joka on tehnyt puheissa kuolemaa jo toistakymmentä vuotta.

Samalla kun tietojenkäsittelyn tarpeet on saatu tyydytettyä, tietojenkäsittelystä on usein tultu riippuvaiseksi. Tietoverkkojen merkitys on niiden mahdollisuudessa tarjota huomattavan nopea ja tehokas tapa päästä käsiksi suunnattomaan määrään informaatiota. Tietoverkot ovat niin tärkeitä, että katkos verkon toiminnassa voi samalla merkitä liiketoiminnan katkeamista, liikekumppaneiden ja asiakkaiden turhautumista, välttämättömän informaation viivästymistä - ja mahdollisesti liikevoittojen menetyksiä. Tietoliikenneyhteyksien tärkeyden vuoksi, ja edellä kuvattujen kriisien välttämiseksi, verkoilla on usein ylläpitäjä, jonka vastuulla on verkon asennus, ylläpito ja ongelmien ratkaiseminen. Verkon koosta riippuu, onko kysessä yksi henkilö, joka käy kerran viikossa kaikki laitteet läpi, vai leegio insinöörejä, teknikoita ja asentajia, jotka valvovat yötä päivää tietoliikenteen normaalia sujumista.

Kun tietojenkäsittely-ympäristö laajenee pienestä lähiverkosta ja muutamasta henkilökohtaisesta tietokoneesta suuremmaksi, on tehokas verkon hallinta mahdollista vain, jos käytössä on joukko automatisoituja verkonhallintatyökaluja. Tehokkailla työkaluilla voidaan helpottaa ja tehostaa ylläpitäjien työtä sekä antaa heille aikaa keskittyä olennaiseen. Ylläpitäjien työn ei pitäisi olla juoksemista kriisipisteestä toiseen, vaan jatkuvaa verkon kehittämistä ja tilan seurantaa, jotta ongelmat voidaan ratkaista ennen kuin niistä aiheutuu häiriötä.

Nykyisin hyvin tyypillisessä monitoimittajaympäristössä eivät yleensä riitä toimittajien tarjoamat laitespesifiset ratkaisut. Ne on suunniteltu tiettyjen laitteiden hallintaan eivätkä siten sovellu keskitetyn verkonhallinnan toteuttamiseen. Tämän vuoksi verkonhallintajärjestelmä vaatii pohjakseen standardoidun verkonhallintaprotokollan ja ohjelmistot.

Seuraava luku