Kauko Rahko

TKK

LME-juhla 22.5.96 Sadas akateeminen opinnäyte L M Ericssonilla Suomessa

Kauko Rahko:

Lars Magnuksesta nykypäivään ja uudelle vuosituhannelle

Historiasta

Lars Magnus Ericsson syntyi toukokuun 5. päivänä 1846 ; tasan 150 vuotta sitten.

Hän työskenteli instrumenttiteknikkona tukholma-laisessa Öllerin lennätintehtaassa.Vuonna 1876 - Bellin puhelimen keksimisvuotena - Lars perusti ystävänsä kanssa mekaniikka-alan verstaan, L M Ericsson & Co:n. Tästä kehittyi nykyinen L M Ericsson, joka siis tänä vuonna täyttää 120 vuotta.

L M Ericsson - yhtymän palveluksessa on tänään yli 85000 henkilöä 100 maassa. Suomen Ericsson on kehittynyt osaksi pääyhtymää, jolla on oma kehitysyksikkö ja jonka opinnäytetyöjuhlaa nyt vietämme. Suomen LM Ericssonilla on maailmanlaajuinen vastuu yhtymässä mm verkkomerkinannossa, puhelujen velotuksessa (Turku) sekä eräiden maiden kännykkäverkko-tekniikassa. Suomessa tehdään ohjelmia kaikkialle maapalloon, kehitetään ohjelmistolaatua ja laatumittaria sekä sovelletaan tiimityöskentelyä. Suomalaiset ovat mukana uuden AXE-ATM-järjestelmän kehittelytyössä Ruotsissa.

Ericsson ensimmäisenä Suomessa - 1882 Turussa

Suomessa LME on toiminut aktiivisesti heti puhelimen keksimisen myötä. Kun Bell keksi puhelimen 1876, oli Ericssonilla parin vuoden kuluessa oma puhelin ja asiakkaina poliisi, palokunta ja lennätinlaitos. Lars Magnus valmis-tikin aluksi lennättimiä, sillä hän oli ollut mekanikko-opissa saksalaisessa Siemensin lennätinpajassa. Ericsson olikin itseoppinut, erittäin taitava hienomekaanikko. Hän sai yhtiökumppanikseen Sievertin, joka oli erittäin hyvin perehtynyt lennätinkaapeleihin. Yhdistämällä puhelinkoneen ja johdon, päästiin kuuluvuus-kokeissa hyviin tuloksiin, josta seurasi, että koeverkoissa lähes aina Ericsson-mallinen verkko voitti Bell-mallisen. Tästä johtui, että Ericsson voitti kokeissa Turussa, Vaasassa, Oulussa, Kuopiossa, Porvoossa ja Hyvinkäällä. (Kts. Moisala, Rahko & Turpeinen : Puhelin ja Puhelinlaitokset Suomessa 1877 - 1977, Jutikkala 1977 PL.)

Meillä Turku ehti ensiksi puhelinlaitoksen perustamisessa - lokakuussa 1881 - joskin Siemens-mallisella puhelinkeskuksella ja Ericsson-puhelimilla varustettuna. Kuitenkin koko puhelinidea lähti Ruotsista, sillä kauppiaan poika, merikapteeni Frans Nordfors tutustui puhelin-laitoksen syntyyn Tukholmassa. Hän kehitteli ideaa niin, että Suomen ensimmäinen puhelinyhdistys vihittiin käyttöön Turussa 19. päivänä maaliskuuta 1882. Helsinki tuli pian mukana, mutta Wadenin edustamilla Bell- mallisilla puhelimilla.

Ericssonin puhelimet kilpailivat Bell-mallisten koneiden kanssa myös Turussa, jossa Ericssonin kone oli parempi käyttäjien äänestyksen perusteella.

L M Ericsson valmisti v. 1878 vain 36 puhelinta, mutta vuonna 1882 jo 1282 konetta. Tästä meni vientiin 334 kpl - suuri osa Suomeen. Myös Tampereella Nordfors ja Waden olivat kilpasilla. Kokeissa Bell-puhelin osoittautui käyttäjien mielestä huonommaksi.Toukokuussa 1882 avattiin puhelinverkko yleisön käyttöön, vaikka lupa saatiinkin vasta 11. päivänä syyskuuta. Myös Oulusta tuli Ericsson-tekniikan puhelinlaitos.

Suomen kaukojohtoja rakennettiin monella eri tekniikalla, mutta Ericssonilla on ollut aina yliote. Edeltäjäni Professori Jaarli Jauhiainen oli Etelä-Suomen Kaukopuhelin Oy:n tekninen johtaja. Hän suunnitteli diplomityönään vuonna 1926 (no 3) kaukopuhelinverkon keskuksineen päätyen Eriksonilaiseen tekniikkaan. Kun kaukopuhelin-verkko tuli Valtion monopoliksi 1934, Jauhiainen siirtyi L M Eriksonin myynnin johtotehtäviin. Tämä oli luonnollinen seuraus siitä, että L M Ericsson omisti Etelä-Suomen Kaukopuhelin Oy:n osakkeista 43,2 %. Näin kaukopuhelinliikenne tuli Valtion monopoliksi. Uusi verkkoryhmäjako määritteli verkkoryhmien sisäisen liikenteen paikallisliikenteeksi ja verkkoryhmien välisen liikenteen kaukoliikenteeksi. Siksi meillä - valtion tulojen keräämiseksi - on tiuha verkkoryhmäjako. Ensi syksynä tästä lopullisesti päästään suuren numeromuutoksen ja alkaneiden kauko- ja paikallispuhelukilpailujen vuoksi. (Paikallispuhelu-kilpailu on käynnistynyt GSM:n kautta sekä on lähdössä IONICA-tekniikalla (TELE) ja DECT - palveluna (FINNET).

Jauhiainen, Karlsson, Rapp, Elldin & Ollus

Professoriksi TKK:uun Jauhiainen tuli heti sotien jälkeen. Hän voitti professorikilvassa tekn. tri Svante Karlssonin, sillä Karlsson ei saanut suomenkielen koetta suoritetuksi. Karlsson oli Helsingin puhelinyhdistyksen teknillinen johtaja, josta tuli TKK:n dosentti. Hän opetti Boolen algebraa ja liikenneteoriaa. Ja sai houkutelluksi minutkin HPY:n tutkimuslaitokseen.

Karlsson ymmärsi veloituksen ja rekisteriohjauksen edut. Niinpä hän teetti OS-järjestelmälle (LME) kilpailevan järjestelmän Siemensillä (EMD-M), jossa oli hänen keksintönsä Impulswiederholer (IW) rekisterinä. Tämä järjestelmä oli käytössä Erottajalla, mutta se ei koskaan toiminut tehokkaasti N2 merkinannosta johtuen. Hän kehittelytti Risto Hämeen-Anttilalla 8 taajuuden MFC- järjestelmää, joka olisi kanavakohtaisena järjestelmänä mahdollistanut A-tilaajan identifioin-nin. Järjestelmä otettiin käyttöön ylijännite-tutkimuksessa. Vasta nykyisin käyttöön tuleva YKM ja siihen liitetty älyverkko IN mahdollistavat sen, jota Karlsson ajoi takaa. Kukaan ei ole pappi omassa kylässään.

Vaikka Svante Karlsson kehitti kiiretuntiriippuma-tonta liikennemittausteoriaa, HPY piti kiinni kiiretunnista viimeiseen asti. (1968 CCITT Mar del Plata , New Question: B13/ Leave the busy hour cosept). Karlsson kehitti lähtien Palmin näyteteoreemasta impulssiveloituksen, joka on käytössä kansainvälisillä väylillä ja kantaa hänen nimeään. Se ei kuitenkaan koskaan tullut käyttöön Helsingissä. Nyt Turussa voidaan ennakkoluulot-tomasti tutkia ja soveltaa veloitusta. Myös negatiivinen veloitus on mahdollinen. (Mainos puhelussa syö impulsseja !).

Kuten edellä totesin, Jauhiainen tuli heikkovirta-tekniikan professoriksi v. 1946. Hänellä olivat vankat juuret LM Ericssoniin. Hän heti asennutti laboratorioomme rekisteriohjatun OS-järjestelmän. Kun Karlsson hankki maailman ensimmäisen rekisteriohjatun koordinaatti-keskuksen HPY:n verkkoon Sörnäisiin, Jauhiainen hankki puhelin-tekniikan laboratorioon ARF- 10 demonstratio-telineen. Karlsson käynnisti L M Ericssonin kanssa Sörnäisten keskuksessa maailmankuulut "lamppanelmätningarna i länkkoppling", jotka mittaukset suoritti puoli vuotta Helsingin keskuksissa oleskellut ja asiasta myöhemmin väitellyt Anders Elldin. Hän myös kirjoitti - Karlssonia lainatakseni - Jacobaeuksen väitöskirjaa, joka oli Palm-Jacobaeus -menetelmän synty.

Kun L M Ericsson markkinoi 1960- luvulla AGF-tekniikkaa (tietokoneohjattu koodivalitsijatekniikka) oli insinööritalolle kutsuttu laaja asiantuntija- ja asiakasjoukko. Alustajana oli tohtori Yngve Rapp, joka esitteli LM Ericssonilla kehitetyn puhelin-verkon suunnittelujärjestelmän, josta tuli CCITT:n standardi ja Rappin nimellä tunnettu optimointimenetelmä, joka yhä on käytössä. Hänen apulaisensa, joka oli ollut keskeisesti mukana menetelmäkehittelyssä, oli Yngve Ollus.

Myöhemmin Suomen Ericssonin toimitusjohtajana toiminut ja tämän Jorvas-hankkeen ylös ajanut Yngve piti yllä esitetyssä tilaisuudessa selkeän Rappin menetelmän esittelyluennon. Hän oli ollut menetelmän kehittelytyössä mukana. Tämän jälkeen puhui Bengt Wallström hiljaisella äänellä, jota ei kukaan kuullut (Wallström -menetelmä).

Tässä vaiheessa oli jo Karlsson lämminnyt. Hän totesi Rappille, että puhelinverkon optimoinnissa ei saa laskea optimointikriteerioksi palkaa, koska puhelimen käyttäjät ovat kaikki samanarvoisia -palkka ei määrää eston hintaa, vaan aika. (Mitä maksaa väylän vapautumisen odotus). Rapp yritti selittää, että kyseessä on suhteellinnen tarkastelu, joten palkka ei vaikuta itse tulokseen. Karlsson löysi vielä toisenkin aiheen puuttua asiaan:

Estynyt kutsu on menetetty. Rapp yritti selittää, että otetaan mukaan puhelujen onnistumiskerroin (kuten Parviala lisensiaattityössään tekee), mutta Karlsson jääräpäänä ei tietenkään antanut periksi.

Tohtori Elldin ymmärsi yskän ja selosti vakioeston merkitystä ja omaa uusiutumisprosessimalliaan. Karlsson rauhoittui -- mutta liian myöhään -- sali oli jo tyhjentynyt -- vain alustajat ja muutama kuulija oli pimenevässä salissa paikalla. Elldin tarjosi sikarin jokaiselle kinastelijalle ja ehdotti, että pitkä Eric Eriksson tarjoaisi illallisen Kalastajatorpalla. Sinne fasaani-illallisille herrat häipyivät. Erikson oli hyva illan isäntä ja on ollut aina ja kaikkialla. Eric teki pitkän elämäntyön Human Factors- tutkijana. Mm. kansainvälinen numero-merkintä käyntikortissa tai puhelin-luettelossa on hänen esittämänsä samoin kuin puhelin-näppäimien järjestys. (123

456..)

Jacobaeus oli tietenkin asiantuntijaryhmän johtaja, mutta hän teknisenä johtajana ymmärsi vaieta. Hän oli hyvä Suomen ystävä ja vielä viimeisenä elinvuotenaan tuli vierailuluennolle TKK:uun sekä selostamaan uutta Palm-kirjansa käännöstä (Palmin väitöskirja vuodelta 1944 Schwankungen in der Vernsprechverkehr), joka on edelleen jonoteorian perusteoria.

LM F -- Ollus

Yngve Ollus Ericsson-Suomi-toimitusjohtajana ajoi ylös kehittämis- ja tutkimusperinteen, jonka yksi tulos on tämä tilaisuus: 100 opinnäytetyötä kymmenessä yliopistossa tai korkeakoulussa. Nyt me olemme siirtymässä älyverkkoihin ja ATM-tekniikkaan sekä langattomiin lähiverkkoihin. Meillä on käsillä koko joukko uusia haasteita.

LM Ericssonin rauhallinen, kriittinen ja varmalle kehitykselle myönteinen lähestymistapa on avuksi. Me tiedemiehet voimme ehkä liian innostuneesti lähteä uuden tekniikan mukaan muistamatta kehityksen porrasmaisuutta.

Prof. Terada - Japani

Itse olin pari viikkoa sitten Japanissa optisesta kytkimestä ja optisesta tietokoneesta keskustelemassa parikymmenvuotisen tutkija-kollegan kanssa (Prof Terada Osaka University). Hän oli juuri isännöinyt alan konferenssia ja suunnittelee holonic network in Japan (1997). Hän eli jo ATM-jälkeisissä ajoissa, virtuaalitodelli-suudessa ja kolmiulotteisessa visualisoinnissa. Hänellä oli Internetistä väärä käsitys: Internet rysähtää kasaan.

Optinen tekniikka

Uusi optinen kytkin tekee mahdolliseksi 10 GBit välityksen ja optinen tietokone 100 Gbit/s. Enää ei vuonna 2003 ole mikään nopeudesta kiinni. Lisäksi otetaan taajuusalue 10...300GHz käyttöön. Luonnolliset rajoitukset tulevat avuksi tietoturvaan (Maks. etäisyys 0.5 km) ja sumea logiikka sekä neuraaliverkot holografisine näyttöineen mahdollis-tavat virtualielämän, kauko-ohjauksen, telerobotit, kaukoajon ja etätyöskentelyn. Eivät enää ole kaukana WWW-pohjalta tulevat laajakaista-visualisoinnit radio ja tv- asemat eivätkä virtuaalipuhelinkioskistudiot, eivätkä mielle-matkailustudiot.

Ensi vuoden alussa on optisen tietokoneen ja kytkimen kansainvälinen konferenssi Tukholmas-sa. L M Ericsson on järjestelyissä keskeisesti mukana. Onko uusi optinen AXE jo tutkijoiden pöydällä?

Virtuaalitodellisuus

Kuvaavaa tälle ajalle on, että kaikki asiantuntijat mediasta keskusteltaessa puhuvat toistensa ohi. Yritetään hämätä teknillisin koukeroin ja samalla viedä huomio sivuun oleellisesta. Viittaan keskusteluun, jota maassamme käydään digitaalitelevision, -radion, multimedian ja laajakaistamonipalveluverkon tiimoilta puhumatta-kaan internetistä.

Internet mahdollista etäläsnäolon. Se on avoin ja kaikille sopiva ja kaikkien käytettävissä.

Sen tuloa ja kehitystä ei mikään pysäytä - ei ATM eikä ISDN. ISDN-kuva ei enää riitä PC-käyttäjälle, joka digitaalikuvankäsittelyin on pian tottunut holo-grafisiin esityksiin ja virtuaalikypärä-maailmaan.

Virtuaali-ihmisten kanssa eläminen - se on elämää sekin, vaikka sitä ei viime sununtain Hesarin vieraskynä Risto Linturi uskokaan. Hän jos kuka ajaa yksisilmäisesti puhelinlaitoksen etua, joka on aivan muualla kuin siellä missä hän näkee sen olevan. Miksi rakentaa virhestrategioita ja vielä uskoa niihin. On kuin sokea ampuisi jäniksiä. Siinä on vaaravyöhykkeessä koko viestinnän kehitys. Ja se osuu omaan nilkkaan. Virtuaalikypärän edustamassa maailmassa vuorovaikutus on kaikkien välinen. Vuorovaikutuksen nimiin vannoen ei ole aihetta vastustaa virtuaaliläsnäoloa. Kuvapuhelin ja sen kuva seinälle projisoituna ei mahdollista läsnäolon tunnetta. Ei nyt eikä vuosikymmeniin, mutta virtuaalimaailma digitaalitietokoneineen ja kolmiulotteisin kypäränäytöin tekee sen mahdolliseksi ja melko pian. Televerkot ATM-välityksin toteuttavat informaation siirron. Virtuaalitodellisuus on jo läsnä ja siihen menee myös yleisradiojärjestelmä. Entä mitä tekee Yle.

Optinen välitys

Japanissa pari vuotta sitten aloitettiin kymmenvuotinen projekti "Real World Computing Partnership". Tähänastiset tulokset jo osoittavat, että kolmiulotteisuus ("Holografic") on optisten näyttöjen ja rinnakkaisprosessorien kautta tie uuteen informaatiotodellisuuteen.

Mielekkään tiedon valinnassa yksilö on avainasemassa: Siksi virtuaalikypäränäyttö, jotta mielekäs data seuloituu ihmisajattelun tuloksena. Ei mikään automaatti voita ihmisen päättely- eikä reagointikykyä. Ei tietokone kykene ajamaan ralliautoa, mutta yksi ihminen pystyy kyllä ohjamaan vaikka useampia ralliautoja samanaikaisesti hyvän käyttöjärjestelmän avulla.

Uudet optiset rinnakkaistietokoneet käsittelevät tietoja verkoissa. Optiset siirtotiet ovat optisia muisteja ja laskenta on surffailua siirtokanavalta toiselle. Pitempi valokaapeli on vähennyslasku ja lyhennys on summa. Oikotie on kertominen jne. Aivan kuin ihmisen hermoverkossa.

Lopuksi

Digitaalisuus on tie kaikkialle. Neuraaliverkot avaavat loputtomalta tuntuvan määrän uusia mahdollisuuksia. Avoimet arkkitehtuurit ja virtuaalitodellisuus tekevät moniläsnäolon mahdol-liseksi. Todellisuuden ja virtuaalisuuden yhdistelys-sä tiedon tuottaja ja käyttäjä ovat avainasemassa.

Telelaitosten monopolit ovat murtuneet ja telepalvelujen käyttäjä on tietoviisas kuluttaja - ja kuningas omassa maailmassaan.

Onnittelen teitä loppututkinnon suorittajat - olette valmistunneet uuteen uljaaseen aikakauteen, joka tarjoaa myönteisiä mielikuvaelämyksiä ja todellisia sekä virtuaaliystäviä.

Yksinäisyyden aika on ohi ja jokainen löytää ystävän. Vaikkapa kaverikseen itsensä poika-vuosilta.

Maailman telepäivänä 17.5.1996

Kauko Rahko